Timo Kelarannan haastattelu: ”Suomessa on runsaasti tilaa yksityisille haaveille”

Madridissa asuva suomalainen valokuvataiteilija Timo Kelaranta, joka tunnetaan innovatiivisesta valokuvataiteestaan, on saanut Pro Finlandia -mitalin taiteellisista ansioistaan.

Mitä merkitsee taiteilijalle saada Pro Finlandia mitali?
Arvostan Pro Finlandia -mitalia hyvin paljon, tieto hiljensi ja herkisti mielen. Se on korkein taiteilijalle annattava kunnianosoitus, olen aidosti kiitollinen siitä, että työni on katsottu tällaisen arvoiseksi. Jos harrastusaika lasketaan mukaan, olen ollut valokuvan kanssa tekemisissä vuodesta 1965, ja saanut paljon aikaan, tiedän sen. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että Pro Finlandia -nimike on itsenäisen Suomen symboli. Kiitin juuri onnittelijoitani Facebookissa ja sanoin että omistan mitalin isäni muistolle. Ohessa oli kuva, jossa isä on 19-ikäsenä lähdössä sotaan. Pro Finlandia.

Mikä/mitkä asiat inspiroi sinua ja töitäsi?
Suurin inspiraatio kumpuaa toisten taiteilijoiden töistä. Sekä elävien että kuolleiden. Maalaustaide, grafiikka, valokuvataide, saan voimaa ja innostusta monesta suunnasta, uudesta ja vanhasta taiteesta. Ehkä tärkein vaikuttaja on usein toinen, läheinen taiteilijatuttu, hänen uudet työnsä ja ajatuksensa. Odotan aina malttamattomana tapaamisia muutaman henkiystävän kanssa. Usein hämmästyin sitä, että olemme pohtineet niin samanlaisia kysymyksiä, kukin tavallaan. Näitä taiteilijoita ovat esim. Ulla Jokisalo, Stefan Bremer, Niko Luoma, Jyrki Parantainen – sekä niin ikään Pro Finlandia -mitalilla palkittu Elina Brotherus.

Kertoisitko lyhyesti työmenetelmistäsi.
Pyrin työskentelemään niin vapain mielin kuin mahdollista. Suunnittelen kuvia puoleen väliin, en valmiiksi, sillä haluan pitää ovia avoimina, olla valmis sattumalle ja leikille. Tärkein työkaluni on valo. Havainnoin joka askeleella valon ja materian, ja valon ja tilan suhteita, näin on jatkunut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Nykyisin työskentelen kotistudiossa, teen valokuvia, joita voi sanoa abstrakteiksi. Työskentelylläni on yhtymäkohtia kuvanveistoon, olen käyttänyt materiaalina metallia, muovia ja nykyisin paperia. Pitkän uran takia minulla on paljon rutiinia, niin että tiedän tarkasti, mitä haluan, itse kuvaaminen käy nopeasti. Nautin kuvaamisesta nykyisin ehkä enemmän kuin koskaan.

Taiteilijan työn ohella, olet yliopiston opettaja. Millaisia ovat nykyajan nuoret suomalaiset taiteilijat?
Loistavia! Yksinkertaisesti loistavia, Suomessa on suuri joukko suurenmoisia valokuvataiteilijoita! Muita taiteenaloja yhtään väheksymättä. En sano tätä viran puolesta, sillä jokainen joka tutustuu asiaa, huomaa tämän. Syy saattaa liittyä siihen, että Suomen tapaisessa maantieteellisesti eristyneessä maassa on runsaasti tilaa yksityisille haaveille – ja valokuvataide tarjoaa näiden haaveiden toteutumiselle yhden kanavan. Alan opetus on meillä korkealle tasolle kehittynyttä, ei pelkästään Aalto-yliopistossa, vaan myös esim. Turun ja Lahden taidekouluissa. Nautin opetustyöstä nykyisin hyvin paljon, sillä se on satunnaista. Kun olin professori, aikaa ajatusten uusiutumiselle oli aika vähän. Ai niin, minkälaisia ovat nykyajan nuoret suomalaiset taiteilijat? [quote align=”center”]Kun ajattelen parhaita, ja heitä on suuri joukko, sanon epäilemättä: uteliaita, työteliäitä, sosiaalisia, iloisia – ja mikä tärkeintä – he eivät sorru kateuteen vaan arvostavat toisten saavutuksia kuin omiaan.[/quote]

Mitkä ovat sinun mielestäsi suomalaisen valokuvaustaiteen saavutukset?
Näkyvimmät saavutukset liittyvät ilman muuta Helsinki School -ilmiöön, joka siis liittyy Aalto-yliopiston valokuvataiteen opetukseen. Helsinki Schoolin johdossa toimiva Timothy Persons on jo kohta parinkymmenen vuoden työllään tehnyt suomalaisesta valokuvataiteesta kansainvälisen ilmiön. Galleria- ja museonäyttelyitä, taidemessuja, työpajoja, tapaamisia kuraattoreiden kanssa jne. jne. Helsinki School on avannut ovia useille kymmenille taiteilijoille. Sen lisäksi kannattaa muistaa, että tämän ringin ulkopuolellakin on elämää ja korkeatasoista valokuvataidetta.

Tällä hetkellä asut Madridissa. Miten Madrid ja Espanja ovat vaikuttaneet tai inspiroineet sinun uusimpia töitäsi?
Olen asunut täällä elokuun alusta asti. Madridin valo oli niin energistä, kontrastit niin kovia ja voimakkaita, että olin tulla hulluksi kun en heti keksinyt kuinka tätä hyödyntäisin. Sitten pääsin vauhtiin ja tein nopealla tempolla uusia sarjoa, joita on tuoreeltaan ollut esillä Vienna-Fairissa, Paris Photossa, ja tällä hetkellä Gentissä. Valon lisäksi Madridin vetovoima liittyy espanjalaiseen taideperintöön ja taidemuseoihin, ehkä minun kohdallani eniten Reina Sofiaan. Haluan saada vanhojen mestareiden töistä kaiken irti. Koetan malttaa mieleni ja tutustua yhtenä päivänä ainoastaan yhden kerroksen antiin.