Joka sunnuntainen herkutteluhetki on jo muodostunut perinteeksi kämppisteni kanssa. Joka viikko juhlimme uutta kotona vierähtänyttä viikkoa leipoen ja reseptejä vaihtaen. Kakkua mussuttaessa kuuntelemme ikkunasta lintujen laulua, mikä tällä hetkellä on lähestulkoon ainut ääni, jota Madridin ydinkeskustassa kuulee.
Karanteenikakkuja ja kaipuuta kaduille
Tätä tekstiä kirjoittaessani olemme olleet tiukassa karanteenissa Espanjassa jo monta viikkoa. Karanteenin on julistettu jatkuvan 10.5. saakka, jolloin karanteenin pituudeksi kertyisi 57 päivää. Enpä olisi koskaan uskonut, että istun näinkin pitkään kotona, josta poistun vain ruokakauppaan ostoksille muutaman viikon välein. Tällä hetkellä saldo kotoa poistumiseen: neljä ostosreissua. Monelle Suomessa tai Ruotsissa asuvalle tuttavalle täällä vallitsevan karanteenin tiukkuus on tullut yllätyksenä ja monet ovatkin päivitelleet, että olisivat täällä varmasti jo hyppineet seinille. He kummastelevat positiivista asennettani kaikesta huolimatta. Olen suoraan sanoen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin tässä on tultu toimeen! Nyt on ollut aikaa keskittyä omiin projekteihin, jotka ovat normaalin arjen kiireessä jääneet jalkoihin: päivittää omia nettisivuja, lukea enemmän, keskittyä kehonhuoltoon ja miettiä tulevaisuuden suunnitelmia.
Omien projektien parissa puuhastelun lisäksi kämppikseni seura on ollut huikea apu. Tsemppaamme toisiamme eteenpäin positiivisin mielin. Joka ilta joogaamme yhdessä tasan kello kuusi, mikä toimii merkkinä työpäivän loppumiselle sekä tukipilarina arjen rutiineissa sunnuntain herkutteluhetkien lisäksi. Toisen ystäväni kanssa teemme neljästi viikossa kotitreenin videopuhelun kautta hikoillaksemme ylimääräiset energiat pois ja kaksi kertaa viikossa minulla on espanjankielen virtuaalitunti, jonka aloitin karanteenin aikana. Tekemistä on siis riittänyt ja tämä on omassa arjessani ollut järjissään säilymisen A ja O. Ulkoilmaa toki kaipaan enemmän kuin koskaan, mutta pian ulkoilunkin aika koittanee laajemmissa merkeissä kuin ranskalaisella parvekkeella auringonsäteistä nauttien.
Uusi arki kotikonttorilla
Etätyö on itselleni tuttu juttu entisten töitteni ansiosta. Siksi osasinkin odottaa niitä tiettyjä haasteita ja etuja, joita kotikonttori tuo tullessaan: aikaa työmatkoihin ei mene, tiukat toimistovaatteet eivät kiristä tai purista, mutta työstä herpaantuu helpolla, ellei pidä kovaa itsekuria. Ensimmäinen viikko meni hiukan ihmetellessä, mutta pian sain napattua kiinni uudesta arjesta ja työtkin alkoivat luistaa. Haasteellisimpina koen satunnaiset päivät, jolloin ajatus ei yksinkertaisesti pysy kasassa ja tunnen, etten saa juuri mitään aikaan. Tosin, olen ollut armollinen itselleni ja vakuutellut, että tämä on vähintäänkin normaalia tässä kummallisessa tilanteessa ja että huomenna koittaa uusi päivä.
Olen myös huomannut, että kroppa vaatii paljon enemmän herättelyä aamuisin päästäkseen vauhtiin. Ennen tähän auttoi ripeä kävelymatka instituutille, mutta nyt olen korvannut sen pienellä venyttelytuokiolla tai kuntopiirillä. Kahvikuppeja aamuisin kuluu yksi tai kaksi enemmän kuin instituutilla. Fyysiset tapaamiset ja rupatteluhetket kollegojen kanssa ovat siirtyneet videopuheluiden kautta pidettäviksi kokouksiksi, jotka toimivat mielestäni erittäin hyvin. Ystävien kanssa jutustelu sujuu myöskin videopuheluiden kautta, mutta nyt se alkaa jo vähitellen laiskottaa, sillä ruutuaika ylipäänsä tuntuu lisääntyneen huimasti karanteenin aikana.
Galleriasta virtuaalimaailmaan
Omiin työtehtäviini instituutilta kotioloihin siirtyminen on vaikuttanut. Nyt keskityn entistä enemmän graafiseen suunnitteluun ja tällä hetkellä teen taittoa instituutin visuaalisen vuosikertomuksen parissa. Tämän lisäksi kaikki me kolme harjoittelijaa kirjoitamme enemmän tekstejä ja teemme käännöshommia, mikä on loistavaa harjoitusta myös espanjan kieltä ajatellen. Instituutin fyysisen galleriatoiminnan olemme siirtäneet virtuaaliseen muotoon. Harkkaripäiväkirjan ensimmäisessä osassa mainitsemani tapahtuma Meet the Artists, jonka tarkoituksena on nostaa esille kolme nuorta taiteilijaa: kaksi suomenruotsalaista, Linn Henrichson ja Taika Mannila sekä espanjalainen Maite Ortega, siirrettiin maaliskuulta syksylle. Linn ehti tulla Madridiin maalaamaan suunnitellut muraalit instituutille ja samoin pystyttämään julistenäyttelyn Shreds juuri ennen kuin koko maa sulki rajansa. Taikan matka peruuntui rajoitusten kiristyttyä tunti tunnilta ja päätimme siirtää tapahtuman myöhempään ajankohtaan. Sen sijastaan avasimme Shreds-näyttelyn virtuaaliversioon.
Tulevaisuus paluusta instituutille harjoitteluni loppuaikana on epävarmaa, mutta tähän asti meillä ei ole ollut mitään ongelmaa tuottaa sisältöä yleisöllemme kotoa käsin. Itse en koe tätä kriisiä lannistavana voimana, pikemminkin mahtavana tilaisuutena oppia uutta ja opetella toimimaan muuttuvien tilanteiden antamissa rajoissa. Instin poppoolla on monta uutta ja mielenkiintoista projektia suunnitteilla tukeaksemme suomalaisia taiteilijoita virtuaalisten alustojen avulla.
Katse kohti uutta
Olen harjoittelussa kulttuurialalla, joten en voi jättää huomioimatta alan tulevaisuutta varjostavaa epävarmuutta. Monet uutiset kertovat kulttuurin kärsivän, kun toiset taas nostavat esille uusia mahdollisuuksia pitää kulttuuritoimintaa yllä innovatiivisin keinoin. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä uskon, että tämän kriisin myötä saamme aikaan myös paljon hyvää. Täydelliseen ‘’normaaliuteen’’ tuskin tulemme koskaan palaamaan – mutta ken tietää, jos tulevaisuus onkin värikkäämpi kuin menneet ajat!
Olen todella ylpeä koko meidän instin porukasta, sillä olemme pystyneet tekemään töitä mahtavalla tahdilla ja uudistamaan instituutin toimintaa, suunnitellen virtuaalinäyttelyitä, uusia tapoja luoda tapahtumia virtuaalisessa ympäristössä ja tukea taiteilijoita kaiken tämän keskellä. Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka vaikeassakaan tilanteessa sopeutuminen uuteen ei ole uhka vaan mahdollisuus.
Top 5 puuhaa kotona:
1. Ehdoton ykkönen: karanteenikakut
2. Espanjan opiskelu
3. Hikiset kotitreenit
4. Niskavenyttelyt
5. Iltajammailut lempimusiikin tahtiin
Lue ensimmäinen osa.
Tämä kirjoitus on osa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston harkkaripäiväkirjat-sarjaa. Sarjan muiden instituuttien osat löydät täältä.
Ateena
Beirut
Berliini
Bryssel
Lontoo
Madrid
Oslo
Roma
Tukholma
