Tove Jansson, tuo niin tuttu nimi meille kaikille. Kuluneena vuonna 2014 on juhlittu tätä upeaa naista, jonka syntymästä tuli 9. elokuuta kuluneeksi 100 vuotta. Jansson oli varsinainen monilahjakkuus – kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, filosofian kunniatohtori, käsikirjoittaja, laulujen sanoittaja ja miltei mitä vain. Jansson tunnettiin varmasti parhaiten rakastamien muumihahmojen luojana, mutta hänessä oli niin paljon muutakin, mistä moni ei kenties tiedä lainkaan.
Vuonna 2013 julkaistiin Tuula Karjalaisen Tove Janssonista kirjoittama hieno ja monipuolinen uutuuselämäkerta Tee työtä ja rakasta, joka astuu Janssonin elämään kokonaisvaltaisesti. Kirja paljastaa monia kiehtovia asioita Janssonista: tämän koko elämästä, töistä sekä ajatusmaailmasta. Runsaskuvitteinen teos kertoo muun muassa hänen moniulotteisesta ja usein kantaaottavasta taiteestaan, nuoruudestaan, ystävistään ja perheestään, muumien synnystä ja liki puoli vuosisataa kestäneestä rakkaudesta Tuulikki Pietilään.
Tove Marika Jansson syntyi vuonna 1914 sodanaikaiseen Helsinkiin. Hän oli taiteellisen perheen esikoinen, jolla oli kaksi nuorempaa veljeä, Per Olov ja Lars. Äiti Signe ”Ham” Hammarsten Jansson oli Tukholmassa taidetta opiskellut vapaa taiteilija ja ansiotyöläinen, kun taas isä Viktor ”Faffa” Jansson oli lähinnä sankaripatsaista ja hautamonumenteista tuttu kuvanveistäjä. Toven on sanottu olevan erittäin perhekeskeinen ihminen, joka rakasti veljiään yli kaiken. Hänellä oli ristiriitainen suhde isäänsä, mutta erittäin läheinen suhde äitiinsä. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Katajanokalla ja Töölössä, mutta perhe vietti myös paljon aikaa saaristossa, kuten Pellingissä. Saaristolla on aina ollut suuri vaikutus Toven elämässä.
Jansson tunnetaan taiteilijana, mutta hänen tiensä siihen ei ollut kovin tavallinen. Kerrotaan, että hän inhosi koulunkäyntiä ja oli melko huono oppilas. Töissään hän ei juuri kirjoita koulusta eikä Muumilaaksostakaan sellaista löydy. Tove saikin vanhempiensa luvalla keskeyttää koulun ja aloittaa taideopinnot 16-vuotiaana Tukholmassa. Hänen on täytynyt olla jo nuorena varma, mitä hän elämässään halusi tehdä ja mihin ammattiin valmistua. Opiskeluaikoinaan Ruotsissa Teknillisessä koulussa Tove oli kovin kiinnostunut maalaamisesta ja piti koristemaalauksesta, ja hän saikin aineessa korkeimman arvosanan.
Valmistuttuaan Tukholmasta Tove jatkoi opintojaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, nykyisessä Ateneumissa. Hän opiskeli maalariluokalla vuosina 1933–1936. Hänen pitkä taiteilijanuransa alkoi 30-luvulla maalauksilla, joiden hallittu muoto ja koloristisuus tulivat olemaan Janssonin taiteen tunnusmerkkejä seuraavien kymmenien vuosien kuluessa. Hän teki uransa alkuvaiheilla muun muassa suuria, pituudeltaan yli kaksi ja puoli metriä olevia maalauksia, kuten myös pieniä akvarelleja ja muotokuvia sekä omakuvia. Jansson teki myös koristemaalauksia ja lasitaidetta eri puolille Suomea lastentarhoihin, ravintoloihin, kouluihin ja Helsingin kaupungintalon ruokasalin seinille. 30-luvun lopulla hän opiskeli myös Ranskassa ja vietti vuosia Pariisissa taidepiireissä. Hän matkusteli Euroopassa juuri ennen talvisodan puhkeamista. Hän sai tunnustuksia ja palkintoja; tulevaisuus taiteilijana näytti hyvältä.
Sodan aikoihin elänyt Tove otti taiteellaan kantaa vaikeisiin asioihin, ja hänen on sanottu olevan uhkarohkea ja peloton uhmatessaan ajan virallista politiikkaa. Hän työskenteli muun muassa Garm-lehdelle, joka onkin luonnehtinut Janssonia ”Suomen kiistatta parhaaksi pilapiirtäjäksi”. Hän oli arvostettu graafikko ja hänen Garmille piirtämänsä uuden vuoden toivotus oli pysäyttävä. Siinä resuinen ja haavoittunut vanha vuosi ojentaa lahjansa pienelle uuden vuoden lapsoselle. Poliittiset piirrokset, etenkin Garmissa julkaistut, muodostavat oman ja merkittävän osan hänen tuotannostaan. Hän kuvitti lukuisia joulu-, sanoma- ja lastenlehtiä sekä piirsi pilakuvia, kirjankansia ja kuvituksia eri kustantajille ja lehdille. Työnantajia olivat muun muassa Lucifer, Svenska Pressen, viikkolehti Astra, Hepokatti sekä monet muut Suomessa ja Ruotsissa ilmestyvät lehdet.
Janssonia on luonnehdittu herkäksi ihmiseksi, joka kärsi kovasti sodasta. Hänellä on kerrottu olevan ainutlaatuinen kyky antaa anteeksi ja hyväksyä ihmiset. Hänellä oli paljon läheisiä ihmisiä elämässään, kuten entiset rakastetut Sam Vanni, Tapio Tapiovaara, Atos Wirtanen ja Vivica Bandler sekä ystävättäret Maya Vanni, Eva Konikoff ja Eva Wichman. Vuonna 1955 Toven elämä kuitenkin sai uuden käänteen, kun hän rakastui elämänkumppaniinsa Tuulikki Pietilään.
Sitten ovat muumit. Nuo kaikkien tuntemat ja rakastamat pyöreät hahmot, jotka ovat pääosin tehneet Janssonin kuuluisaksi. Muumien synty on erittäin kiehtova: miksi maalaustaiteelle omistautunut lahjakas kuvataiteilija alkoi kirjoittaa muumikirjoja? Ainakin aluksi hän kirjoitti ne itselleen. Niiden kautta hän pakeni sotaa ja maailman kovuutta. Tove ikään kuin löysi piilopaikkansa Muumilaaksosta ja monet muumihahmot ovatkin syntyneet hänen oikean elämänsä ihmissuhteista.
Kuitenkin Janssonilla eli ”Muumien äidillä” on ollut ristiriitainen suhde luomiinsa hahmoihin. Hän on elämänsä aikana kokenut jääneensä ikään kuin muumien vangiksi, koska muumien takia hänen muuta rikasta taidettaan ei tunneta läheskään yhtä hyvin. Hänen upea ja monipuolinen taiteilijanuransa ei ole kenties tullut niin tunnetuksi, kuin se olisi voinut. Muumiteollisuus vei häneltä paljon aikaa ja energiaa, ja Jansson on myös kertonut poteneensa ”muumiväsymystä” ja on ollut joskus niin kyllästynyt muumeihin, että hän on myös todennut vaikka ”voivansa oksentaa Muumipeikon päälle”. Kirjan laajassa muumiosiossa Jansson kuvailee perinpohjaisesti muumien maailmaa.
Lukeaksesi lisää Tove Janssonin uskomattomasta elämästä ja taiteesta tule vierailulle kirjastoomme!
