Uruguayn Fray Bentosin kaupungissa sijaitsee julkinen alakoulu, joka on saanut nimensä Suomen mukaan. Sen oppilaat tekevät yhteistyötä kouvolalaisen Mansikkamäen koulun kanssa, mikä on ollut hyödyllistä koululaisille ja auttanut lisäksi parantamaan heidän englannin kielen taitoaan. Haastattelimme uruguaylaisen koulun rehtoria Pilar Schettinia ja opettajaa Gabriela Coletia, joka on ollut mukana koulujen välisessä yhteistyössä jo vuodesta 2017.
Millä tavalla yhteistyöprojektinne sai alkunsa?
Koulumme sai nimen República de Finlandia (Suomen tasavalta) 12. toukokuuta 2017. Ajatus ystävyyskoulusta sai alkunsa siitä, että halusimme oppia tästä kaukaisesta ja mysteerisestä maasta, josta oli ollut paljon puhetta siitä lähtien, kun UPM:n tehdas avattiin kaupunkiimme. Aloimme tutustua Suomeen ja sen kulttuuriin, perinteisiin, tapoihin, ilmastoon sekä kieleen. Erityisesti meitä kiinnosti suomalainen koulutusjärjestelmä, joka oli tunnettu erinomaisuudestaan. Kuinka oli mahdollista, että Suomi kuului koulutuskysymyksien etujoukkoihin? Miten voisimme luoda oppilaillemme samanlaisia mahdollisuuksia? Tutustutimme lapsia pikkuhiljaa Suomeen lukemalla Aino Havukaisen ja Sami Toivosen This is Finland -kirjaa, jonka Suomen suurlähetystö Uruguayissa oli lahjoittanut meille. Englanti on oppilaidemme ensimmäinen vieras kieli. Siksi työpajat suunnattiin aluksi 5- ja 6-luokan oppilaille, joilla oli jo hyvä englannin kielen taito. Tavoitteenamme oli, että lapset voisivat lukea ja keskustella englanniksi, minkä saavutimme. Sen takia aloimme harkita yhteistyötä suomalaisen koulun kanssa, sillä näimme ystävyyskoulutoiminnan hyvänä keinona harjoitella kommunikointia ja kuullun ymmärtämistä. Projekti sai nimekseen Katse maailmalle (Extendiendo nuestra mirada al mundo). Harkitsimme projektiin kouluja, jotka olivat maantieteellisesti samankaltaisia kuin Fray Bentos ja joissa sijaitsi myös UPM:n paperitehdas. Näillä kriteereillä ystävyyskouluksi valikoitui kouvolalainen alakoulu, jonka opettajien kanssa vaihdoimme sähköpostiosoitteita.
Mistä toiminnassa on kyse?
Ensin projekti keskittyi kouvolalaisen Mansikkamäen koulun ja meidän koulumme oppilaiden väliseen yhteistyöhön. Suunnittelusta vastasivat opettajat, jotka löysivät erilaisia tapoja pitää yhteyttä virtuaalisesti, esimerkiksi sähköpostitse tai videokokouksien välityksellä. Tällä tavalla vaihdoimme kuulumisia ja tietoa kummankin maan kulttuurista. Myöhemmin suomalaisten opetusharjoittelijoiden saavuttua yhteistyö syveni ja meille löytyi syy harjoitella englantia koulussamme kokoaikaisesti. Opetusharjoittelijat toimivat myös yhteyshenkilöinä kouvolalaisen koulun ja meidän koulumme välillä. Projektin avulla halusimme näyttää opiskelijoille, millaista hyötyä vieraan kielen osaamisesta voi olla. Kielen käyttäminen aidoissa tilanteissa edistää oppimista ja kasvattaa motivaatiota. Vaikka oppilaat eivät matkusta minnekään, kieli avaa ovia uusiin kulttuureihin.
Millaisia tuloksia olette saaneet tähän mennessä?
Vuosien 2017–2019 välillä huomasimme, että lasten englannin kielen taito parani merkittävästi. Erityisesti kohenivat puhuminen ja kuullun ymmärtäminen, jotka olivat olleet heikoimpia osa-alueita tähän asti. Lapset käyttivät kieltä sujuvasti ja itsenäisesti. Opetusharjoittelijoiden läsnäolo kannusti kielen käyttöön. Vuodesta 2020 lähtien pandemia sekä peruuntuneet opetusharjoittelut söivät oppilaiden ja koko yhteisön motivaatiota, minkä vuoksi toiminta keskitettiin joka tilanteessa toimivan virtuaalisen alustan suunnitteluun. Vuonna 2021 projekti sai uuden sysäyksen Suomen Uruguayn kunniakonsulaatin assistentilta ja Suomen Madridin-instituutin asianaiselta Tarja Laaksoselta, joka on ollut mukana edistämässä projektia alusta alkaen. Teimme uusia suunnitelmia huomioiden Suomen ja Uruguayn muuttuneet olosuhteet sekä henkilöstömme vaihdokset. Koulumme alkoi tekemään yhteistyötä Paso de los Torosin kaupungin suomalaisyhteisön kanssa, mikä onkin johtanut molemman osapuolen koululaisia hyödyttävän englanninkielisen keskusteluyhteyden syntymiseen.
Millaisia kulttuurieroja olette huomanneet?
Olemme huomanneet, että ero materiaalisissa ja inhimillisissä resursseissa on silminnähtävä. Parempien olosuhteiden lisäksi Suomessa on pedagogista osaamista ja vanhempien tuki koulunkäynnille. Kaikki nämä tekijät edesauttavat koulutuksen erinomaisuutta. Meidän kouluamme puolestaan varjostaa epäsuotuisat sosiokulttuuriset ja taloudelliset olosuhteet, joiden vuoksi meiltä puuttuu välttämättömyyksiä. Perheet eivät näe koulutusta tienä muutokseen ja sosiaaliseen nousuun. Projekti on herättänyt joissakin oppilaissa halua jatkaa kouluttautumista, sillä he nähneet millaisia mahdollisuuksia koulutus avaa muissa maailman osissa.
Millaisena oppilaanne näkevät Suomen?
Oppilaamme näkevät Suomen kaukaisena ja kylmänä maana, jossa on kuitenkin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa elämän kulkuun kaikille tarjottavan laadukkaan koulutuksen vuoksi.
