Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pätkä Suomen historiasta muuntuu sarjakuvaksi. Argentiinalainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Ignacio Minaverry, joka tunnetaan Dora-hahmostaan, toteuttaa sarjakuvan jatkosodasta ja instituutti julkaisee sen vuonna 2017. Minaverry kertoo, miten sarjakuva syntyi ja millaista sen tekeminen on ollut.
Valitsit yhden aiheen sarjakuvallesi, miksi juuri tämän?
Kun sain Suomen Madridin-instituutilta ehdotuksen, että tekisin sarjakuvan jostakin Suomen historian ajanjaksosta, mietin, että voisin tehdä tarinan Dora-hahmostani. Dora etsii entisiä natseja työkseen ja haluaa saattaa nämä vastuuseen. Tämä etsintä johtaa hänet haastattelemaan suomenjuutalaista Leoa, joka taisteli jatkosodassa ja tunsi yhden natseista, jota Dora etsii. Valitsin teemaksi jatkosodan, koska se murtaa yleistä käsitystä, joka ihmisillä on toisesta maailmansodasta. Pidän tarinoiden tekemisestä sellaisista toisen maailmansodan puolista, jotka ovat vähemmän tunnettuja.
Mitä sarjakuva haluaa kertoa? Mikä on sen visio?
Sarjakuva kertoo satamatyöläisestä, joka lähtee sotaan. Kun hän palaa, kuva hänestä paranee naapureiden keskuudessa ja he ovat jopa valmiita antamaan anteeksi punaiset sympatiat. Henkilö ei kuitenkaan halua olla tekemisissä heidän kanssaan, eikä sen maan kanssa, joka hänet sotaan lähetti, ja muuttaa Ahvenanmaalle. Tarina kertoo siitä, kuinka siviilisodan aiheuttamat haavat yritetään parantaa. Niin kuin kaikissa tapauksissa sovinnon tekeminen on mahdotonta, jos toisen osapuolen tehdyt vääryydet ovat olleet kohtuuttomia ja jääneet rankaisematta. Pohjimmiltaan kaikki Doran sarjakuvat kertovat tästä.
Mitä sarjakuvat tarjoavat lukijoille?
Sarjakuva on viihdyttävä, hauska, ja se herättää ajatuksia, jos se on tehty hyvin. Oikeastaan sarjakuva voi käsitellä melkein mitä tahansa aihetta. Jos se hyödyntää täyden potentiaalinsa, se on viestintävälineenä täysin rajaton.
Millaista on työskennellä toisen kulttuurin parissa (esimerkiksi suomalaisen)?
Se on mukavaa työtä. Doran tarinoiden myötä olen päässyt tutustumaan muihin maihin ja kulttuureihin, kuten Saksaan, Ranskaan, Argentiinaan, Puolaan ja nyt Suomeen. Mutta luulen, että päädyn joka kerta kertomaan asioista, jotka tapahtuvat maassani sen sijaan, että kertoisin vieraista kokemuksista. En pysty välttämään sitä. Luin enemmän viimeaikaisesta suomalaisesta historiasta kuin itse kulttuurista. Suomi vaikuttaa mielenkiintoiselta maalta, ennen kaikkea sen kylmän sodan aikaisen politiikan ja hyvinvointivaltion eteen tehdyn vaivannäön takia.
Mitä opit projektista?
Opin monia asioita toisesta maailmansodasta Suomessa, minä kun en tiennyt tästä aiheesta entuudestaan juuri mitään. Tutustuin Turun kaupunkiin, Saaristomereen ja Ahvenanmaahan. Paikkoihin, joissa haluaisin joku päivä käydä. Opin myös, mitä tarkoittaa ”tulta munille”.
