Persona sentada junto a dos estatuas

Harjoittelijan päiväkirjasta – Ester Hyppönen (osa 1)

Eräänä aamuna vaihtaessani metroa Principe Píon metroasemalla havahduin tajuamaan, että ensimmäisten Espanjassa vietettyjen viikkojen ihmetys ja ihastelu on viimein alkanut muuttua arkiseksi olemiseksi ja elämiseksi. Aika mahtavaa!

Hola, ¿qué tal? Olen Ester, Suomen Madridin-instituutin kulttuuriassistenttiharjoittelija. Muutin Jyväskylästä Madridiin tammikuun lopussa kuuden kuukauden työharjoittelua varten. Espanjassa asuminen ja työskenteleminen oli ollut unelmani niin kauan kuin muistan, joten kun vastaan tuli mahdollisuus hakea Opetushallituksen kautta EDUFI-työharjoitteluun tänne instituuttiin, tartuin tilaisuuteen heti – ja minut valittiin!

Ennen Madridia: taustatietoa minusta & ajatuksia tulevasta harjoittelusta
Olen opintojen loppuvaiheessa oleva yliopisto-opiskelija, ja olen tehnyt englannin pääaineopintojen lisäksi sivuaineopintoja espanjasta, viestinnästä, kauppatieteistä sekä kasvatustieteistä. Minulla on myös kulttuurialan taustaa musiikkipuolelta, sillä olen puolivalmis viulunsoitonopettaja. Instituutin harjoittelupaikka kiinnosti minua, sillä ajatus siitä, että voisin käyttää omia taitojani hyödyksi suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi Espanjassa ja iberoamerikkalaisissa maissa tuntui mahtavalta.

Myös mahdollisuus parantaa kielitaitoa ja kerryttää kokemusta taidealan työstä ja projektityöskentelystä kutkutteli, sillä projektinhallinnan tehtävät kulttuurialan kentällä ovat todella alkaneet kiinnostaa minua mahdollisena tulevaisuuden alana. Harjoitteluun tullessani asetinkin itselleni muutamia tavoitteita: puolen vuoden päästä 1) osaisin espanjaa sujuvammin, 2) ymmärtäisin ja hallitsisin projektityöskentelyn eri osa-alueita ja 3) tuntisin kulttuurialaa, ja erityisesti kuvataiteen kenttää, paremmin.

Ennen harjoitteluun hakemista tiesin instituutin toiminnasta lähinnä sen perusperiaatteet ja tavoitteen: tuoda suomalaista kulttuuria tunnetuksi maailmalla, sekä luoda siltoja taiteen ja tieteen alalla. Kiitos instituutin kattavan nettisivun ja somekanavien, toimintaan oli kuitenkin helppoa ja mielenkiintoista tutustua syvällisemmin.

Harjoitteluaika: kulttuuriassistentin työ
Näin kahden ensimmäisen harjoittelukuukauden jälkeen kokemukseni on se, että harjoittelu on hyvin pitkälti vastannut ennakko-odotuksiani. Kuten jo etukäteen odotinkin, työni kulttuuriassistenttina sisältää monenlaisia tehtäviä aina projektinhallinnan hommista kääntämiseen ja asiakaspalvelusta tiedotteiden kirjoittamiseen. Suomen Madridin-instituutin työyhteisö on pieni, minkä myötä olen päässyt seuraamaan läheltä kaikkea instituutin toimintaan liittyvää työtä ja toki myös osallistumaan ko. töihin. Minulla on vastuullani muutamia omia projekteja, joita olen toteuttamassa yhdessä instituutin vakituisen henkilökunnan kanssa alun ideoinnista projektin loppupalavereihin asti. Koska omat kiinnostuksen kohteeni ovat erityisesti musiikissa ja kirjallisuudessa, monet minulle valikoituneet projektit liittyvät näihin aiheisiin.

Itselleni antoisinta on ollut oppia juurikin projektityöskentelyn eri osa-alueita ja projektien eri vaiheisiin liittyviä tehtäviä – eli juuri sitä, mitä tältä työltä toivoinkin! Projektien parissa työskentely on ollut antoisaa, vaikka ajoittain myös turhauttavaa, sillä työ on luonteeltaan hyvin vaihtelevaa: välillä työtä tehdään hiki hatussa ja toisinaan joudutaan esim. odottelemaan vastausta yhteistyökumppanille lähetettyyn sähköpostiin ja ko. projekti ei juuri sillä hetkellä etene. Mutta tämäkin kuuluu asiaan ja vaihtelevuuden sietämisen opettelu on tehnyt minulle hyvää.

Toinen erityisen antoisa seikka työssä on ollut ihmisten kohtaaminen. Vuoroviikoin instituutin vastaanotossa työskennellessäni olen saanut käydä monia hyviä keskusteluja näyttelyvieraiden ja muiden instituutissa vierailevien ihmisten kanssa. Olen päässyt näkemään läheltä taiteilijoita työssään ja saanut keskustella myös heidän kanssaan. Ja tietenkin on myös mainittava mainio työyhteisömme täällä Madridin toimistollamme – tässä porukassa on ollut ja on edelleen mukava painaa hommia.

Kieli- ja kulttuurierot
Koska Espanja maana oli minulle tuttu, ja kieltäkin olin opiskellut jo pidempään, en kokenut mitään sen suurempia kulttuurishokkeja tänne tullessani. Kulttuurieroja Suomen ja Espanjan välillä toki löytyy – vieläkin on esimerkiksi vaikea hyväksyä kämppisten ”sisäkenkiä” ja omaa puheenvuoroa on välillä vaikea saada kovaäänisessä keskustelussa. Työpaikalla kulttuurieroja ei varsinaisesti tosin ole, sillä suurin osa instituutilla työskentelevistä on suomalaisia ja työkulttuurikin sitten sen mukainen.

Kielen suhteen olen tosin kyllä saanut käydä omat taisteluni, sillä vaikka kuvittelin osaavani espanjaa hyvin jo tänne tullessani, olen joutunut törmäämään ongelmiin erityisesti kielen suullisessa tuottamisessa. Kummallista kyllä, tuntuu että joinain päivinä sujuvaa espanjaa vaan virtaa ulos suustani, kun toisina päivinä näyttää siltä, etten osaa edes esitellä itseäni.

Haastetta siis riittää, mutta uskon että puolen vuoden harjoittelun jälkeen kielitaitonikin on parantunut rutkasti ja puhumiseen tullut lisää varmuutta. Ainakin kaksi espanjalaista kämppistäni takaavat sen, että kieltä tulee kyllä arjessa käytettyä – ja siinä sivussa kenties opittua andalusialaista murrettakin!

Vaikka kielen kanssa onkin välillä tullut turhaantumisen ja lievän epätoivonkin hetkiä, ensimmäinen neljäsosa (aika menee nopeaa!) harjoittelustani on ollut kaikin puolin hieno kokemus. Onneksi jäljellä on vielä suurin osa, kevätaurinko on alkanut jo paistaa ja alkukesästä on luvassa hienoja tapahtumia instituutilla!

Terkuin,

Ester, kulttuuriassistentti

TOP 5 mahtavat asiat Madridissa:
1. Ystävälliset ihmiset
2. Mutteripannukahvit
3. Churrot & suklaa
4. Keskiviikon halvat leffaliput
5. Casa de Campon ulkoilualue

Spotifyn lista

Tämä on ensimmäinen osa harjoittelijamme Ester Hyppösen päiväkirjasta. Mutta mitä tapahtuikaan maaliskuussa? Tarina saa pian jatkoa.

Valikko