mujer sonriente con romero

Harjoittelijan päiväkirjasta – Ester Hyppönen (osa 2)

Herään, vaellan keittiöön ja laitan mutteripannukahvit tulille. Aamupalan jälkeen otan kahvikupin käteeni, läppärin kainaloon ja siirryn parvekkeelle nojatuoliin istumaan. Uusi etätyöpäivä on alkanut.

Maaliskuun puolivälissä harjoitteluni sai uudenlaisen käänteen, kun koko maailman elämää mullistanut pandemia siirsi myös suuren osan espanjalaisista koteihinsa ja etätyöhön. Työmme instituutissa täytyi etsiä toisenlaisia uomia ja erilaista arkirutiinia. Vaikka aluksi nämä muutokset aiheuttivat harmaita hiuksia, etätyön löydettyä muotonsa olen saanut huomata, mitä uusia ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia tämä tilanne onkaan luonut.

Toimistolta kotisohvalle töihin: mitähän tästä oikein tulee?
Olen pitkän opiskelu-urani aikana tottunut tekemään itsenäisesti hommia, joten luulin etätyöhön siirtymisen olevan minulle helppoa ja oman työni aikatauluttamisen sujuvan kivuttomasti. Toisin kuitenkin kävi, sillä ensimmäinen etätyöviikko osoittautuikin melko haastavaksi . Päivät eivät tahtoneet löytää rytmiään ja työhön keskittyminen tuntui välillä vaikealta. Kaipasin kontaktia työkavereihin ja yhteisiä kahvihetkiä toimistolla. Tietenkin on otettava huomioon tilanteen erikoisuus – koko maassa voimaan tullut ulkonaliikkumiskielto ja vauhdilla etenevä pandemia eivät olleet omiaan edesauttamaan etätyöhön sopeutumista.

Ensimmäinen etätyöviikko meni uusiin olosuhteisiin sopeutuessa ja kotoa työskentelyn rytmiä hakiessa. Onneksi meillä oli kuitenkin työporukan kesken jo ensimmäisestä kotipäivästä alkaen hyvä yhteys netin välityksellä ja uuteen totuttautumiseen sai vertaistukea. Toinen viikko alkoikin aivan erilaisissa tunnelmissa. Onnistuin tekemään itselleni toimivan aikataulun päiviin ja löysin uudelleen sen ”tekemisen meiningin”, joka edellisellä viikolla oli hieman kateissa. Etätyön tekeminen alkoi saada muotoaan.

Uusia rutiineja: etätyön arki
Olen huomannut rutiinien kehittämisen ja niistä kiinni pitämisen olevan nyt erityisen tärkeää: aamulla tiettyyn aikaan herääminen, aamutoimet, työpisteelle siirtyminen ja lounas suurin piirtein samoihin aikoihin joka päivä ovat osa päivän aikataulua, joka paitsi auttaa työssä suoriutumisessa, pitää myös mielialan korkealla . Pyrin pitämään työskentelyn lomassa pieniä hengähdystaukoja ja jaloittelemaan tasaisin väliajoin, sillä samalla tavalla nousisin toimistollakin välillä työpisteeltä hakemaan juotavaa tai kenties vaihtamaan pari sanaa kollegan kanssa. Rutiinit ja työn sopiva rytmittäminen ovat siis avainasemassa, kun puhutaan etätyöstä.

Myös yhteys edellä mainittuihin työkavereihin on tärkeää. Työporukkamme WhatsApp-ryhmä ja Teams-alustalla tapahtuva työskentely ovat osa jokaista työpäivääni, luoden juuri nyt aivan erityisen tärkeäksi muodostunutta yhteisöllisyyden kokemusta. Tunne siitä, että teemme tätä työtä yhdessä tekee työskentelystä mukavampaa ja monella tavalla myös helpompaa. Joka toinen päivä pidettävät videopalaverit auttavat jäsentämään työviikkoa ja hahmottamaan paremmin kokonaisuutta, mutta ennen kaikkea ne piristävät ja auttavat jaksamaan hetkittäin yksitoikkoisiksikin käyviä karanteenipäiviä.

Haasteet kasvattavat: etätyön hyvät puolet
Ajoittain ikävöin kovasti ”normaaleja” työpäiviä toimistolla, mutta olen huomannut etätyössä myös monia hienoja puolia. Kotoa työskentely on opettanut aikatauluttamaan omaa tekemistään ja käyttämään monenlaisia etätyössä hyödyllisiä sovelluksia, mutta myös sietämään epätietoisuutta ja epävarmuutta. Paineensietokykyni ja kärsivällisyyteni ovat kehittyneet huimasti näiden viikkojen aikana – ja pakkohan niiden onkin ollut kehittyä, kun tulevaisuus muodostuu aina kahden viikon pätkissä jatkuvasta karanteenista. Hetkessä eläminen on siis tullut tutuksi ja myös jopa rakkaaksi viime aikoina.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilanne on myös saanut oman luovuuteni kukkimaan aivan uudella tavalla. Koska instituutin toiminta on suurelta osin taidenäyttelyitä ja muita yleisötapahtumia, nykyisessä tilanteessa olemme kaikki saaneet laittaa harmaat aivosolumme hyrräämään uudenlaisen virtuaalitoiminnan kehittämiseksi. Ja se on ollut hauskaa! Erilaisten toimintamuotojen (joista yksi on tämän blogin kirjoittaminen!) kanssa työskentely on ollut hedelmällistä ja mielenkiintoista, ja uskon sillä olevan kauaskantoisia vaikutuksia paitsi itseeni, myös koko työyhteisöömme. Tämä kokemus jättää varmasti jälkensä meihin ja tulee monipuolistamaan osaamistamme. Ja onpahan sitten myös tarina kerrottavana jälkipolville: kuinka elin läpi karanteeniajan Madridissa!

Toivottavasti sinulla siellä ruudun toisella puolella on kaikki hyvin ja olet pysynyt terveenä. Tsemppiä uudenlaiseen arkeen, muista etsiä joka päivästä hyviä puolia – niitä varmasti on!

Terkuin,
Ester

TOP5 tekemistä etätyön jälkeen:
1. Espanjankielisten kirjojen lukeminen
2. Videopuhelut ystävien ja kotiväen kanssa
3. Ministerio del Tiempo -tv-sarja
4. Ruoan laittaminen
5. Auringonotto parvekkeella

Lue ensimmäinen osa.

Tämä kirjoitus on osa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston harkkaripäiväkirjat-sarjaa. Sarjan muiden instituuttien osat löydät täältä.
Ateena
Beirut
Berliini
Bryssel
Lontoo
Madrid
Oslo
Roma
Tukholma