Suomen Madridin-instituutti ja Museo Reina Sofia kutsuivat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen Espanjaan esittelemään tulevan retrospektiivin ja puhumaan elokuvistaan yleisön sekä muutaman toimittajan kanssa.
”Kun minulla on haastatteluja tiedossa, en saa edeltävänä yönä unta kaiken sen tunnelatauksen keskellä ja menetän samalla kauneusuneni”, Kaurismäki vitsailee. Joillakin median sektoreilla Kaurismäellä on vaikean haastateltavan maine. Tämä ehkä siksi, että kaikki eivät ymmärrä hänen huumoriaan. Haluamme tuoda esille joitakin seikkoja aiheista, joita suomalaisohjaaja käsitteli kohdatessaan median edustajat Madridissa. Lisämausteena on myös Kaurismäen filmografiasta tuttuja musiikillisia teemoja.
Elokuvan merkitys (Musiikki: Serenade, Harri Marstio)
”Elokuvan myötä pakenen jokapäiväistä elämää, kuten tekevät muutkin katsojat. Elokuva on satua. Onko se eskapismia? Riippuu siitä, mitä elokuvaa menee katsomaan. Jos kyse on elokuvista kuten Los Olvidados tai Las Hurdes, niin ei ole. Joka tapauksessa, eskapismi on jyrkkä käsite. Joskus elokuviin mennään yksinkertaisesti, jotta voisi olla yksin. Elokuvateatteri on demokraattinen. Kaikessa pimeydessään ne kaikki ovat samanlaisia. Omasta puolestani voin sanoa, että jos näen hyvän elokuvan, kuten esimerkiksi Ensimmäinen matka (Tokyo Monogatari), muutun toiseksi ihmiseksi, lennän. Elokuvateatteri on yksi niistä harvoista paikoista, missä voi olla vapaa… jos vain on varaa ostaa pääsylippu. Jos täytyy valita pääsylipun ja syömisen välillä, nuorena olisin valinnut lipun, mutta nykyään en ole siitä niin varma.”
Viime vuosien muutos (Musiikki: Älä kiiruda, Georg Ots)
”Viimeisten vuosien aikana, kyllä, olen muuttunut: painan enemmän. Vakavasti ottaen, en ole itse juurikaan muuttunut, mutta maailma on. Omalta osaltani haluan kuolla saappaat jalassa. Haluaisin tulla muistetuksi miehenä, joka ei myynyt itseään. Ihmisenä olen nykyään vähemmän kyyninen kuin ennen, mutta optimismini on täysin kadonnut. Jos puhutaan ihmiskunnasta, en löydä juurikaan syytä toiveikkuuteen. Katson uutisia: Kiova, Syyria, sademetsien tuho… Ainut positiivinen uutinen on, että Suomi voitti Venäjän jääkiekossa. Mutta olen optimistinen planeettamme suhteen, koska mitä luultavimmin lopulta se on ainut, joka jää jäljelle sitten kun me olemme menneet. Toivottavasti ei ontoksi ryöstettynä ja kuolleena”
Optimistiset elokuvat (Musiikki: Those were the Days, Leningrad cowboys)
”Elokuvissa en tahdo jakaa pessimismiäni. Haluan, että ihmiset lähtevät elokuvista onnellisempina, kuin mitä he olivat sisään mennessään.”
Retrospektiivit omista elokuvista (Musiikki: Sateenkaaren tuolla puolen, Olavi Virta)
”Hyvä, jos elokuvistani tehdään retrospektiivejä. Parempi niin, kuin että ne unohdettaisiin tai että niitä ei katsoisi kukaan. Itse en koskaan katso omia elokuviani sen jälkeen, kun olen tarkistanut ensimmäisen kopion. En halua nähdä virheitä. Joskus yleisökeskustelujen yhteydessä saatan katsoa alun ja lopun. Totta puhuakseni osaan elokuvani otos otokselta ulkoa, koska olen useimmiten myös leikannut ne.”
Työväenluokka (Musiikki: Oo aina ihminen, Taisto Wesslin)
”Elokuvissani kerron työväenluokasta. Heidät minä tunnen. En tunne pankkiireja, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa heitä tunteakaan. Millaisen dialogin minä heille kirjoittaisin? Jotain tähän tyyliin: ”Mitä minä oikein laitan päälleni illan juhliin? Sopiiko tämä puuteri kravattiini?”. Heillä ei ole valtaa, niin kuin luullaan. He ovat rahan orjia.”
Poliittinen elokuva (Musiikki: Let´s work together, Leningrad Cowboys)
”Elokuvantekijöillä on vastuu tehdä myös yhteiskunnallisia elokuvia. En usko teoriaan taiteesta taiteen vuoksi, mutta en myöskään luota poliittisiin elokuviin, koska yleisö torjuu ne. Ratkaisuni on näiden kysymysten piilottaminen elokuviin. Vähimmäisvaatimus on, että elokuvat heijastavat ympäröivää todellisuutta, mutta poliittiset aiheet eivät ole tuottajan kannalta järjellisiä. Mahdolliset viestit täytyy piilottaa elokuviin.”
Poliitikot (Musiikki: Symphony No. 7, C major, Dmitri Šostakovitš)
”Poliitikot ovat pääoman leikkikaluja. On vaikea sanoa ketkä eivät ole korruptoituneita. Arvioisin, että heistä 50% on varmasti korruptoituneita, 30% ehkä ja 20% ei.”
Elokuvanteon vaiheet (Musiikki: Ennen kuolemaa, Olavi Virta)
”Yksi niistä asioista, joista tosissani nautin elokuvaa tehdessäni, on musiikin valinta. Musiikin avulla voi muuttaa kaiken. Mutta kaikki vaiheet ovat tärkeitä. Voit tehdä hyvän elokuvan, mutta pilata sen kokoamisvaiheessa.”
Näyttelijät (Musiikki: Sä et kyyneltä nää, Olavi Virta)
”Näyttelijäni ovat ammattilaisia. He eivät ole sätkynukkeja, vaan lihaa ja verta. En kuitenkaan halua, että he heiluttelevat käsiään koko ajan kuin tuulimyllyt. Elokuvan taika piilee kameran ja näyttelijän katseen välillä.”
Elokuvat, joita muistelen lämmöllä (Musiikki: Muista minua, The Esquires)
”Buñuelin elokuva Los olvidados, ja omistani ehkä Pidä huivista kiinni, Tatjana, koska siinä ei ollut järjen häivää, improvisoin kaiken matkan varrella. Se pitää sisällään joitain muistoja 1960-luvulta. Tein elokuvan ilman budjettia, ilman mitään.”
Laiton lataus (Musiikki: Kuihtuu kesäinen maa, Rauli ”Badding” Somerjoki)
”Kaikki elokuvani löytyvät jo YouTubesta, mikä ei minua haittaa. Kuitenkin, jos elokuvia ladataan nettiin ennen kuin ne edes ilmestyvät teattereihin, ei se ole kovin miellyttävää, etenkään tuotannollisessa mielessä. Musiikin maailmassa asia vaikuttaa vakavammalta. Muusikot ansaitsevat nykyään ainoastaan konserttien avulla.”
Viimeisin elokuva: Le Havre ja Cádiz (Musiikki: Libero, Little Bob)
”Emme voineet kuvata Cádizissa. Sen kadut ovat liian kapeita. Meidän olisi täytynyt jatkuvasti pysäyttää liikenne kokonaan, mikä olisi ollut logistinen kauhukuva sekä Cádizille että meille. Le Havre on kaupunki, joka joutui pommitettavaksi sodan aikana, ja jonka katuja laajennettiin 50-luvulla, joten siellä kuvaaminen oli helppoa, mutta luonnollisesti kuvauskaupunkia ei valita ainoastaan parkkipaikkojen lukumäärän mukaan.Pidän suuresti Le Havresta, niin kuin pidän myös Cádizista.”
Le Havre: trilogian ensimmäinen osa (Musiikki: Kohtalon tuulet, Markus Allan)
”Se, että Le Havre olisi trilogian ensimmäinen osa, on pieni valheenpuolikas. Katsotaan mitä tuleman pitää. Tosiasiassa en vielä tiedä sitä itsekään. Täytynee ajatella asiaa. Tällä hetkellä olen omistautunut polttopuiden tekemiselle, kalastukselle ja niin edelleen. Seuraavasta elokuvastani minulla ei ole vielä harmainta aavistustakaan. Aloitan sen miettimisen syksyllä. Minun täytyy pohtia päähenkilöä ja hänen tilannettaan, loppu tulee itsestään. Voisin tietysti tehdä uudelleenfilmatisoinnin elokuvasta Verinen kuu (Blood on the Moon), mutta haluaisin tehdä sen alkuperäisessä ympäristössä.”
Elokuvien katselu (Musiikki: Muistatko Monrepos’n, Annikki Tähti)
”Elokuvat on tehty nähtäviksi elokuvateatterissa, ja koska kotikyläni ainoa elokuvateatteri suljettiin, en enää käy elokuvissa.”
Elokuvien teko nykyään (Musiikki: Patética, Chaikovski)
”Jos haluat tehdä elokuvan, niin siitä vaan, ota kamera käteen ja tee sellainen. Nykyään digitaalisten lelujen avulla elokuvia voi tehdä ilman minkäänlaista budjettia. Itse olen vaatimattomien budjettieni ansiosta aina ollut vapaa tekemään mitä haluan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että se ei olisi vaatinut töitä.”
3D-elokuvat (Musiikki: Human Rights for Snakes, Melrose)
”Sellaiset elokuvat eivät toimineet 50-luvullakaan. Minua ne eivät kiinnosta. Olen kaksiulotteinen mies, lukuun ottamatta nenääni.”
Festivaalit (Musiikki: Bluesia Pieksämäen asemalla, Juice Leskinen)
”Minulla on ollut omat hetkeni punaisella matolla, mutta pidän pienistä elokuvafestivaaleista. Elokuvat eivät ole ravihevosia.”
Suomi (Musiikki: Mi Buenos Aires querido, Carlos Gardel)
”Ensimmäisissä elokuvissani henkilöt lähtivät Suomesta. Sittemmin lähdin itse maasta ja henkilöt jäivät sinne. Elokuvieni ainoa arvo saattaa myöhemmin löytyä siitä, että olen dokumentoinut huolellisesti kulloistakin Suomea, fyysistä ja henkistä, yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Suomi on maa, jota kauan aikaa pidettiin Venäjän satelliittina. Se on puoliksi slaavilainen, puoliksi länsimaalainen maa. Me pidämme rock´n rollista, mutta olemme myös melankolisia ja juomme vodkaa. ”
Elokuva maailmalla (Musiikki: Cadillac, TheRenegades)
”Hollywood on jo pitkään ollut kuollut, se liikkuu kuin päähän ammuttu kalkkarokäärme auringonlaskuun asti, mutta se on kuollut. Eurooppalainen elokuva on hieman samassa tilassa. Hyvä ranskalainen elokuva on haihtunut. Tällä hetkellä hyviä elokuvia tekevät esimerkiksi romanialaiset Cristian Mungiun johdolla, Víctor Erice ja belgialaiset Dardennen veljekset.”
Sovitukset kirjateoksista (Musiikki: Juha, Anssi Tikanmäki)
”Eräässä François Truffaut´n tekemässä haastattelussa Hitchcock sanoi aikoinaan, ettei koskaan tekisi sovitusta elokuvasta Rikos ja rangaistus, koska se on liian vaikea. Olin tuolloin 22-vuotias peloton nuorukainen, ja uskalsin tuoda kyseisen teoksen valkokankaalle. Mutta tein pahan virheen: jätin huumorin elokuvan ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan Hitchcock oli oikeassa. Hamletin tapauksessa idea syntyi, kun eräs ystävä kertoi aikovansa tehdä Macbethin ja kysyi minua tuottajaksi elokuvaan. Ajattelin, että ”no mitäs tässä, minä teen sitten Hamletin”. Se on elokuva, joka on uskollinen alkuperäiselle teokselle, ja ennusti hämmästyttävällä tavalla myös sen, mitä sittemmin tapahtui Suomessa, kun maa 90-luvulla romahti.”
Viittaukset elokuvissa (Musiikki: Pour un seul amour, Damia)
”En varasta, vaan ainoastaan kunnioittavasti lainaan näitä viittauksia. Kuvausryhmälleni sanon: ’nyt Leone, nyt Kurosawa’. Viihdytän itseäni lainauksilla. Pidän eräästä Buñuelin lauseesta: ’Elokuvissani ei ole symboliikkaa’. Se, jos joku, on valheista suurin.”
Rakkautta, mutta ei seksiä (Musiikki: Je bois, Serge Reggiani)
”Elokuvissani on rakkautta, mutta ei seksiä. Se on yksityistä. Jos koko muu maailma on keskittynyt seksiin, niin ainakin on yksi elokuvaohjaaja, joka ei ole. Sama pätee myös väkivaltaan.”
Maailmanlaajuinen kriisi (Musiikki: Pilvet karkaavat, niin minäkin, Rauli ”Badding” Somerjoki)
”Jonkun täytyisi tehdä jotain, jotain muuta kuin vain puhua, aloittaa kapina tai vallankumous, rauhanomainen sellainen. Hyvää kriisiajassa on se, että ihmiset ovat niin lohduttomia, että he unohtavat kuluttaa, menevät elokuviin, puhuvat asioista. Arvot palautuvat hetkellisesti oikeaan järjestykseensä tuhoutuakseen taas uuden nousukauden, mahdollisesti, koittaessa.”
Muun muassa nämä aiheet nousivat haastatteluissa esille. Voisimme viettää koko päivän kuunnellen kun Aki Kaurismäki puhuu elokuvista, mutta kenties on vuorostaan aika antaa hänen elokuviensa puhua puolestaan.
