‘Taikurin hattu, jonka sisällä on kananmunan kuoret, oli ruokasalin pyödän ja keittiön oven välissä olevassa nurkassa. Yht’äkkiä, jotain kummallista tapahtui: kananmunan kuoro alkoi muuttua.’’
Tove Janssonin rakastetut muumikirjat ovat monelle suomalaiselle tuttuja jo lapsuudesta. Taikurin hattu, Janssonin alunperin ruotsiksi kirjoittama kolmas muumikirja ilmestyi vuonna 1948. Se kertoo muumien taiantäyteisistä seikkailuista satumaisessa Muumilaaksossa.
Kaikki alkaa siitä, kun Muumipeikko ystävineen löytää vuoren huipulta mustan hatun. Hän vie sen kotiin, mutta siellä hatulle ei löydy muuta käyttöä kuin roskakorina. Pian hatusta alkaa kuitenkin pullahdella yllätyksiä ja muumiperheen arki muuttuukin täysin arvaamattomaksi. Arvuuttelu hatun omistajasta alkaa, samalla, kun muumit kohtaavat uusia hurjia seikkailuja.
Muumikirjat ovat oivallinen tapa tutustua suomalaiseen ajattelutapaan ja elämänfilosofiaan, jota Jansson valaisee lukuisin esimerkein kaunokirjallista tyyliä käyttäen. Taikurin hattua on ilo lukea, sillä teksti soljuu. Se imaisee lukijan mukaansa ja kirjailijan omat mustavalkoiset illustraatiot vangitsevat katseen.
Janssonin vilkkaan mielikuvituksen avulla lukija pääsee tutustumaan fiktiivisten hahmojen, muumien, maailmaan ja filosofiaan. Muumit ovat sympaattisia ja suvaitsevaisia ja muumikirjoissa Jansson käsittelee syvällisiä ja vaikeitakin aiheita, kuten yksinäisyyttä, ystävyyttä ja kehonkuvaa. VaikkaTaikurin hattu sopii myös lapsille, antaa se pohdittavaa ja mutusteltavaa aikuisiällä uudelleen luettuna.
Kirja löytyy instituutin kirjastosta espanjaksi.
«Allí, en un rincón, entre la mesa del comedor y la puerta de la cocina, estaba el sombrero del mago con la cáscara de huevo en el fondo. De pronto, algo de veras extraño sucedió: la cáscara de huevo empezó a transformarse.»
