Suomalaisten muuttoilmiö Espanjan aurinkorannoille on vakiinnuttanut asemansa niin sosiaalisena käsitteenä, mutta myös pysyvänä aaltona maailman siirtolaisuusmeressä. Suomalaiset ovat asuttaneet Espanjan etelärantoja jo useiden vuosikymmenten aikana, luoden sinne ikään kuin pienen siirtokunnan, jota joskus kutsutaan vitstikkäästi Suomen eteläisimmäksi kunnaksi. Kyseessä on tietysti Fuengirola, Andalusian Aurinkorannikoilla. Tämä lähes sateeton itsehallintoalue on ihastuttanut suomalaisia kepeällä elämäntyylillään ja aurinkoisilla talvillaan niinkin paljon, että tänä päivänä sitä asuttaa noin 20 000 suomalaista.
Paula Könnilän sosiologisessa tutkimuksessa Sisua ja mañanaa: Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla paneudutaan suomalaisten monisyiseen muuttoilmiöön, sen taustavaikuttajiin ja oheisilmiöihin. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset lähtivät Espanjaan jo 1960 – luvulla, mutta ilmiö kasvoi huippuunsa vasta vuosina 2000–2012, kun Euroopan unioniin liittymisestä oli kulunut vasta alle 15 vuotta. Siirtolaisuudella tässä tarkoitetaan sitä, kun henkilö muuttaa toiseen maahan pysyvästi asumaan, vähintään yli 3 kuukaudeksi kerrallaan (Könnilä, 2014).
Kyseessä on siis melko tuore, mutta vakiintunut, ilmiö. Suomalainen vähemmistö Espanjassa on melko kattavasti luonut hyvät mahdollisuudet oman elämäntapansa säilyttämiselle, sillä saatavilla on lähes täysi valikoima palveluita omalla, suomen kielellä. Siirtolaisuusilmiö ei ole kuitenkaan ensisijaisesti peräisin suomalaisten kasvaneesta kiinnostuksesta Espanjaa tai sen kulttuuria kohtaan. Useissa tapauksissa muuttopäätökseen on vaikuttanut halu asua lämpimämmässä maassa, mielikuvat espanjalaisten rennosta elämänasenteesta, tai joku henkilökohtaisen elämän suuri muutos, kuten eläkkeelle jääminen tai muutos ihmissuhteissa (Paula Könnilä; 2014). Tätä havaintoa vahvistaa myös Antti Kariston tutkimustulokset kirjassa Satumaa. Peräti 55 prosenttia vastaajista sanoo osaavansa vain espanjan kielen alkeet, vaikka ovat asuneet maassa jo vuosia.
Miksi siis suomalaiset muuttavat Espanjaan? Eräs syy, mikä nousi Könnilän ja Kariston tutkimustuloksista, on mielikuva rennommasta elämästä. Ilmiölle on myös olemassa tieteellinen teoria, jota kutsutaan vegetatiiviseksi elämäksi. Karisto kuvaa teoriaa näin: ”Ortega y Gassetin Andalusian teorian mukaan: Maa antaa suuren sadon vähäisellä vaivalla, ja ihminen elää kuin kasvi, joka ottaa vain osan ravinnostaan maasta ja saa loput lämpimästä ilmasta ja hyvää tekevästä valosta. Ihminen elää kokien kaiken ihollaan. Vegetatiivinen elämä on lähellä laiskuutta, joka Friedrich Schlegelin mukaan on viimeinen perintö, jonka olemme säilyttäneet paratiisista. Seppo Teinosen mukaan andalusialaiset ovat ainoana lännen kansana pysyneet uskollisena paratiisin elämänihanteelle. Laiskuus ei tarkoita työn karttamista vaan sellaista työntekoa, joka on saanut inspiraationsa joutenolosta ja jossa työlle, niin kuin koko elämälle, yritetään luoda mielekäs ilmapiiri” (Teinonen, Paratiisi ja sen kaupunki. Andalusia ja Malaga, 1989).
Kyseinen teoria kuvastaa hyvin sitä vastakohtaa, mikä etelä-espanjalainen mentaliteetti on suomalaiselle yhteiskunnalle ja elämäntavoille. Könnilän tutkimuksen mukaan selvä enemmistö (32 % kyselyyn vastaajista) sanoo tärkeimpien Espanjaan muuttoon vaikuttaneiden tekijöiden olleen ilmasto, lämpö, valo, aurinko tai talvipako. Tutkimuksesta selviää myös, että suurin osa vastaajista kertoo suomalaisuutensa vahvistuneen Espanjassa asuessa.
Havaintojen perusteella voidaan väittää, että eristeisestä integroitumisdiskurssista poiketen, useat suomalaiset eivät aktiivisesti edes yritä integroitua espanjalaiseen yhteiskuntaan. Päinvastoin, Aurinkorannikolla on saatavilla lähes kaikki palvelut suomeksi. Espanjassa ilmestyy useita suomenkielisiä sanoma- ja aikakauslehtiä, on suomenkielisiä päiväkoteja, kouluja ja lukio, baareja ja kauppoja, kirkkoja sekä jopa järjestäytynyttä puoluetoimintaa, joka tosin ei pyri vaikuttamaan Espanjan poliittiseen päätöksentekoon, vaan Suomen.
Ei ole siis sattumaa, että Andalusia teorian määritelmän mukaan tämä Espanjan itsehallintoalue, jota se kuvaa ”viimeiseksi perinnöksi, jonka olemme paratiisista säilyttäneet”, on saavuttanut suosionsa myös suomalaisten keskuudessa, sillä onhan elämä helpompaa Andalusian auringon alla. Nämä mielenkiintoiset tieteelliset julkaisut löydät insituutin kirjastosta. Tervetuloa!
Lähteet:
Paula Könnilä: Sisua ja mañanaa: Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikoilla (Siirtolaisinstituutti, Turku, 2014)
Antti Karisto: Satumaa. Suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla (Suomalaisen Kirjallisuu-denSeura, Helsinki, 2008)
