Yhtyeen perustamisen (2008) ja ensimmäisen julkaisun (2012) välillä ehti kulua muutama vuosi – olisitteko vuonna 2011 osanneet ennustaa, missä pisteessä olette nyt?
Vuonna 2011 tehtiin meidän ensimmäiset Euroopan keikat, eikä meillä ollut silloin sen kummempia odotuksia tulevasta. Hyvin suomalaista ajattelua siis. Joka vuosi on mennyt hommat mukavasti eteenpäin, vuonna 2012 saatiin skottilainen manageri, niin pystyttiin alkamaan keskittymään täysin musiikin tekoon. Se on oikeastaan meidän kehittymisen salaisuus, jos sitä salaisuudeksi voisi kutsua.
Mikä musiikkimaailmassa on yllättänyt positiivisesti? Onko jonkin asian suhteen tullut pettymyksiä?
Varsinkin kiertueilla tulee paljon yllätyksiä. Kun asuu Pohjois-Suomessa, niin on aika ulkona Euroopan musiikkimeiningeistä. Sitten kun lähtee keikalle, ja keikkapaikoilla on paljon ihmisiä, niin kyllähän se aina yllättää. Viime kesänä soitettiin Espanjan Arenal Soundin ensimmäisen illan pääesiintyjänä 20 000 ihmiselle, kyllä tuollaiset tilanteet yllättävät aina. Pettymyksiä tulee yleensä asioista, joihin ei ole osannut varautua. Kun oma demo kuulostaa omassa mielessä suorastaan Kahdeksannelta sinfonialta, mutta bändikaverien mielestä koiran ujellukselta, niin silloin joutuu hyväksymään tilanteen. Normaalia bändielämää siis.
”Keikkayleisönä espanjalaiset tykkäävät osallistua ja elää keikan mukana. Meillä on ainakin ollut aina hauskaa Espanjan keikoilla.”
Mitä uutta saamme kuulla maaliskuussa 2015 julkaistavalla albumillanne?
Vagabonds on soundimaailmaltaan aiempia levyjä laajempi. Kokeilimme aiempaa rohkeammin erilaisia sovituksia ja uusia instrumentteja. Tuottajamme Barny halusi, että emme rajoittaisi omaa musiikillista ajatteluamme. Barny oli aiemmin toiminut mm. Arctic Monkeysin ja Bombay Bicycle Clubin kanssa, niin hän kyllä tiesi mistä puhui. Emme halunneet rajoittua mihinkään tiettyyn genreen, vaan teimme levyä biisien ehdoilla.
Teillä on paljon faneja Espanjassa – mistä luulette sen johtuvan? Miten espanjalainen keikkayleisö eroaa mielestänne muista eurooppalaisista kiertuekuuntelijoista?
Kaikki isoimmat yhtyeet esiintyvät Espanjassa, joten espanjalaiset ovat tottuneet kuuntelemaan erilaista musiikkia ja käymään keikoilla. Koko musiikkikulttuuri on hyvin avointa. Keikkayleisönä espanjalaiset tykkäävät osallistua ja elää keikan mukana. Meillä on ainakin ollut aina hauskaa Espanjan keikoilla.
Japani ja Eurooppa ovat tulleet tutuiksi kiertueiden muodossa – minne seuraavaksi? Facebook-sivuillanne monet eteläamerikkalaiset fanit toivoisivat näkevänsä teidät mm. Meksikossa – onko Latinalaisen Amerikan valloitus edessä vielä joskus?
Latinalaisen Amerikan kuuntelijat ovat tosiaan aktiivisia somessa, kyllähän sielläkin olisi mukava keikkailla. Myös Yhdysvalloissa olisi hienoa päästä kiertämään, se on ollut pitkään suunnitelmissa. Toinen Japanin kiertuekin kelpaisi, edellisestä on jo kolme vuotta aikaa. Meidän keikat vaatii nykyään niin paljon tuotantoa, että kiertueita joutuu suunnittelemaan pitkään. Tämä hidastaa jonkin verran spontaaneja pistokeikkoja.
Julkaisuvapaa Suomen Madridin-instituutin luvalla
