Opetusneuvos Minna Harmanen, haastattelu uudesta kirjaimistosta

Suomen Opetushallitus julkisti elokuussa 2015 suosituksen perusopetuksen uusiksi mallikirjaimiksi, numeroiksi ja merkeiksi. Kirjaimisto otetaan käyttöön 1.8.2016. Opetushallituksen päätös ottaa käyttöön perusopetuksen uusi kirjaimisto on nostattanut keskustelua muutoksen tarpeellisuudesta. Uutinen on ollut kiinnostava sekä Suomessa että kansainvälisesti. Suomen Madridin-instituutista otimme yhteyttä opetusneuvos Minna Harmaseen selvittääksemme, miksi uusi kirjaimisto koettiin tarpeelliseksi.

Opetushallitus julkaisi elokuussa 2015 perusopetuksen uudet kirjaimistot, jotka otetaan käyttöön vuonna 2016. Miksi, ja miten kirjaimistoja on pyritty tällä kertaa kehittämään?
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita alettiin valmistella vuonna 2012, mikä mahdollisti oppiaineiden sisällön muuttamisen. Samalla kun äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen tavoitteita, sisältöjä ja kehittämistä mietittiin, alettiin myös pohtia, säilytetäänkö normissa edelleen kaksi käsin kirjoittamisen tapaa. Monissa maissahan ei opeteta kuin yksi käsin kirjoittamisen tapa. Nyt siis Suomessa koulun alussa 1. luokalla opetellaan tekstauskirjaimet (7-vuotiaana) ja toisella luokalla sidosteinen käsiala. Oli huomattu, että ylemmillä luokilla (eli yli 12-vuotiaat) ja ylioppilaskokeessa oppilaat kirjoittavat pääosin tekstauskirjaimin. Sysäys koko kirjaimiston, numeroiden ja merkkien uudistamiseen tuli myös monelta taholta esitetystä toiveesta palauttaa numeroon 7 poikkiviiva (joka oli poistettu vuoden 2004 uudistuksessa). Samoin matemaattisissa esityksissä numero 2 ja pieni z-kirjain sekä numero 1 ja pieni L-kirjain saattoivat näyttää liian samanlaisilta.

Kuinka uusiin kirjaimistoihin päädyttiin? Miten kirjaimistomuutos tulee vaikuttamaan koululaisten käsialaan?
Nyt esiteltiin siis yksi kirjaimisto, josta tehtiin suomalais-ruotsalaisen aakkoston lisäksi myös romanikielen ja saamen kielten kirjaimistot (pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen), joista ei ennen ole ollut mallikirjaimistoa. Kirjaimistot tilattiin kirjainmuotoilija ja typografi Jarno Lukkarilalta, joka ensin kehitteli kirjainmallit kokeiltavaksi noin parissakymmenessä koulussa ympäri Suomea. Mallikirjaimia kehiteltiin edelleen kokeilupalautteen ja asiantuntijakeskusteluiden pohjalta. Uusissa mallikirjaimissa on entistä enemmän pyöreitä muotoja ja ne ovat hiukan oikealle kallellaan, minkä tarkoituksena on edistää kirjoittamisen sujuvuutta. Tämän olisi tarkoitus nopeuttaa ja sujuvoittaa käsin kirjoittamista. Nopeasti kirjoitettuna kirjaimia voi myös sidostaa toisiinsa vapaasti, mutta sidostamista ei enää erikseen tarvitse opettaa. Käsiala-sanalla on yleensä tarkoitettu sidosteisen käsialan pohjalta syntyvää jokaisen omaa persoonallista käsialaa, mutta myös tekstauksesta kehittyy omanlaisensa käsiala, jonka tärkeä ominaisuus on se, että sitä on helppo lukea. On tärkeää, että lapset oppivat kunnolla yhden kirjoitustavan. Tavoitteena on, että he pääsevät nyt entistä nopeammin kirjoittamaan omia tekstejä ja miettimään kirjainten piirtämisen sijaan tekstin sisältöä, rakennetta, mielipiteiden esittämistä ja perustelemista, eli tarkoitus on keskittyä kirjoituksen sisältöön ennemmin kuin tekstin ulkoasuun. Tekstejä olisi hyvä oppia koristelemaan ja monipuolistamaan osuvin kielikuvin tai retoriikan avulla ennemmin kuin kauniisti piirretyin kirjaimin.

Espanjankielisissä maissa ja muualla maailmassa Suomea ja sen opetusta/koulutusta arvostetaan sen menestyksen vuoksi (PISA). Luuletko, että voimakas muutos, kuten tämä kirjaimistomuutos, saa aikaan sen, että Suomea tullaan jäljittelemään ja seuraamaan muutoksessa?
Ainakin tämä muutos on herättänyt keskustelua ja kiinnostusta. Kansainvälisten kommenttien perusteella olen saanut käsityksen, että muualla käytetään jopa enemmän sidosteista käsialaa enemmän kuin Suomessa – ja kirjoitetaan edelleen vaikkapa työhakemuksia ja kirjeitä käsin. Varmasti samaa pohditaan eri puolilla maailmaa, ja sama siirtymä voi tapahtua muuallakin. Ruotsissahan sidosteinen käsiala poistui normista jo 1980-luvulla. Suomen muutos perustuu kuitenkin ennen kaikkea havaintoihin koulun käytännöistä ja oppilaiden taidoista eikä esimerkiksi muiden maiden käytännöistä. Koulu ei voi elää erillisenä saarekkeena yhteiskunnassa ja sulkea silmiään muutoksilta – tai kuvitella, etteivät ne vaikuta kouluun. Jos nuoret yhä enemmän tuottavat tekstiä erilaisilla laitteilla, on koulun tehtävä tukea kirjoittamistaitoja erilaisissa ympäristöissä. Etenkin eri tilanteisen erilaisen kirjoitustaidon tarve on huomioitava: sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan eri tavoin kuin vaikkapa työnhakutilanteessa. Kirjoittamisen tavat ovat muuttumassa, ja tosiasia on, että koneella kirjoittamisen taitoja tarvitaan yhä enemmän ihmissuhteissa ja työelämässä. Kirjoittamisen taitoihin kuuluu olennaisesti vuorovaikutustilanteen huomioon ottaminen: on otettava huomioon, millaisella tekstillä ja kielellä missäkin tilanteessa toimitaan. Erityisesti opiskelun ja työelämätaitojen kannalta sujuva kirjoitustaito on tärkeä: kirjoittamisen tekniikka – sekä näppäintaidot ja tekstin rakentamisen taidot – on hyvä opetella jo koulussa. Kun kirjoittamisen tekniikka ja käytännöt ovat hyvin hallussa, työ sujuu paremmin – ja voidaan jopa säästää kuluja runsaasti. Hyvien tekstitaitojen avulla voi konkreettisesti säästää rahaa ja tehostaa työn sujumista!

Asia, joka kiinnittää huomiota on se, että kirjaimistot on tehty suomalais-ruotsalaisten kirjainten lisäksi myös pohjoissaamen, inarinsaamen, koltansaamen ja romanikielen kirjaimista. Voisiko esimerkiksi muissa maissa (esim. Espanjassa, Chilessä…) ja Suomessa tulevaisuudessa olla samantyyliset kirjaimistot vai onko typografia kieliriippuvainen?
Kyllähän nämä kirjainmuodot ovat pääosin hyvin kansainvälisiä, vaikka niistä on kansallisesti muokattuja versioita. Nyt esimerkiksi Suomen uusiin kirjainmuotoihin ovat vaikuttaneet entiset mallit, jotka tehtiin yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa. Toisaalta monet koneella kirjoittamisen fontit ovat kansainvälisesti laajasti käytössä, joten samalla tavalla käsin kirjoittamisen mallit voivat yhdenmukaistua. En silti usko, että näin kävisi nopeasti.

Minkä asioiden ja teemojen parissa Opetushallitus työskentelee nyt? Mitä muita uusia muutoksia meille on luvassa tulevaisuudessa?
Parhaillaan Opetushallituksessa viimeistellään lukion opetussuunnitelman perusteita. Niitä on työstetty tämän vuoden ajan. Sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelman perusteisiin on tuotu uudenlaista kielitietoisuuden näkökulmaa. Jokaisessa oppiaineessa opitaan jonkin tiedonalan kieltä ja tekstejä, joita on tarkoitus tehdä näkyvämmäksi opetuksessa. Puhutaan monilukutaidosta, eli erilaisten tekstien tulkinnan, tuottamisen ja arvottamisen taidoista, joita tarvitaan nykymaailman tekstitulvan keskellä. Tiedon valinnan ja arvioinnin taidot ja medialukutaito ovat yhä tärkeämpiä. Monilukutaito on sosiaalista ja yhteisöllistä luku- ja kirjoitustaitoa, jonka hallinta tukee oppilaan identiteetin kehittymistä. Uutta Opetushallituksessa on myös se, että koko varhaiskasvatus on nyt tullut osaksi organisaatiotamme, ei vain esiopetus niin kuin aiemmin. Opetushallitus seurailee ja ohjaa jatkossa koko koulutuspolkua aina varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

 

Julkaisuvapaa Suomen Madridin-instituutin luvalla

Valikko