Libro Hytti nro 6 en finés

Kaksi ihmistä, hytti ja äärettömyys

Rosa Liksomin romaani Hytti nro 6 on hyvin kirjoitettu pelkistetty tarina, joka kuvaa nostalgista 80-luvun neuvostoliittolaista ilmapiiriä. Kirjailija muistaa melankoliset ja rappeutuneet kaupungit ja maisemat, jotka kuitenkin samaan aikaan ovat kauniita ja majesteettisia.

Nuori suomalaisnainen ja töykeä venäläismies matkustavat samassa hytissä Siperian radalla, jossa juna kulkee läpi suojakelin matkatessaan Ulan Batoria kohti. He ovat keskenään kuin yö ja päivä. Nuori nainen on hiljainen, nimensä ei mainita. Mies taas on karski parkitsemisalan työläinen. Kun nainen on hiljaa ajatuksissaan, mies puhuu.

Romaanissa on myös muita henkilöitä, joista tiedämme vain hieman. Neuvostoliittolaisille kaupungeille ja kylille, joissa juna pysähtyy, on jollain tapaa yhteistä keskeinen rooli. Pehmein vedoin muodostetun impressionistisen kuvailun kautta, lukija voi kohdata menneisyytensä, nykyisyytensä ja epätoivonsa.

On vaikeaa tiivistää Hytti nro 6:n juoni, koska oikeastaan se käsittelee matkaa, toiminnallisesti ei tapahdu paljon. Kertomuksen aikana esiin tulevat yksityiskohdat paljastavat lukijalle tarinoita päähenkilöiden elämästä: keitä he ovat ja miksi he ovat tässä junassa. Jopa venäläisen nimi paljastuu. Sitä mukaa kun juna vie heitä kaupunkien, maisemien ja lumen läpi, tuo 80-lukulainen Neuvostoliitto esitetään muistojen kultaamana: latteana maana, jossa kaupat ovat tyhjillään, jossa on saastuttavaa teollisuutta, joka on täynnä absurdeja tilanteita, mutta jolla on kaunis luonto ja ihmiset, jotka yrittävät selvitä päivästä toiseen.

Nuori nainen ei puhu, mutta hänen ajatuksensa matkaavat menneeseen. Lukijalle se paljastuu vähitellen. Hän matkustaa Mongoliaan nähdäkseen eräät kalliomaalaukset ja selvittääkseen tunteitaan. Hän asuu yhdessä poikaystävänsä Mitkan kanssa, joka on häntä nuorempi. Hän tutustui poikaan, hänen äitiinsä Irinaan (joka sai hänet 16-vuotiaana) ja isoisä Zahariin oltuaan muutaman vuoden Venäjällä. Mitka on hyvin herkkä nuorimies, joka ei halua lähteä Afganistanin sotaan. Hänen herkkyyttään hoidettiin aiemmin lääkkeillä, mikä aiheutti hänelle kriisin, josta hän nyt yrittää toipua psykiatrisessa sairaalassa. Samaan aikaan hänen äitinsä suutelee naispäähenkilöä, joka hämmentyy tilanteesta.

Toinen päähenkilö on täysin toisenlainen. Hän ei ajattele, vaan puhuu mitä sylki suuhun tuo. Joka kerta, kun hän avaa suunsa, sieltä tulee kauheuksia, suurin osa hänen alkoholin käytöstään johtuen. Hänen sisimmässään on kuitenkin ihmisyyttä ja tunteita, mutta hänen elämässään ne lienee parempi piilottaa. Hän puhuu elämästään niin luontevasti, että se yllättää lukijan, jolle hänen tarinansa avautuu vähitellen: lapsuus kaduilla, alkoholi, väkivaltainen ja sovinistinen suhde naisten kanssa. Toisinaan hän kuitenkin näyttää itsestään toisen puolen. Hän on vieraanvarainen, toivottaa seuralaisensa tervetulleeksi kotimaahansa ja on huolissaan tämän hyvinvoinnista.

Tämä matka Siperian läpi voitti Suomi-palkinnon, ja vuonna 2021 romaanista julkaistaan espanjankielinen käännös.

Valikko