Miten Jarred & Displaced -projekti alkoi?
Projekti alkoi kun sain kuulla, että minusta tulee isä. Uutinen teki oloni hyvin nostalgiseksi ja sai minut ajattelemaan omaa lapsuuttani. Tunsin oloni kaihoisaksi, kun ajattelin mennyttä ja sitä, ettei se aika koskaan enää palaa tulevien suurten muutosten vuoksi. Projektin avulla pystyin palaamaan lapsuuteni maisemiin ja tunteisiin ja käsittelemään näin kaipaustani. Kuvat eivät ole esillä aikajärjestyksessä eivätkä ne kerro tarinaa. Ne ovat enemmänkin menetetyn ajan palasia.Luonto on projektissa keskeisessä osassa, ja minulle erityisesti puut ovat tärkeitä.Uskon, että se puhuttelee ihmisiä, sillä myös muut voivat tunnistaa teoksista omia lapsuusmuistojaan.Haluan, että Jarred&Displaced on projekti, johon useat ihmiset voivat tutustua ja samaistuaja josta he voivat nauttia. Mustavalkoiset kuvat vuodelta 2016 ovat lapsuudestani, kun taas värikuvat ovat vuodelta 2017 ja niissä keskitytään nuoruuden muistoihin.Lapsuuteni oli täynnä seikkailuja, minkä voi huomata näyttelystä. Täydellisen kuvauspaikan etsiminen on aina seikkailu. Esimerkiksi Old Tijikko on kuvattu salaisessa paikassa, ja se on näyttelyn ainoa kuva, jota ei ole otettu Suomessa.Ohennetut värit auttavat minua muistamaan lapsuuteni vaikeudet. Haluan kuitenkin, että näyttely on ajaton – se on yksi syy siihen, miksi mukana ei ole kaupunkiympäristöjä, vain luontoa. Kuvissa yhdistyvät teollisuus ja luonto. Teollisuus sulkee luonnon purkkeihin, minkä avulla haluan saada ihmiset ajattelemaan. Kaikki purkit ovat kierrätettyjä, omasta keittiöstäni. Mukana on esimerkiksi tomaatti- ja oliivipurkkeja. Etsin koko ajan uusia purkkeja, jotta voin luoda uusia muotoja, mutta Suomessa niitä on enää hädin tuskin jäljellä. Olenkin innossani siitä, että olen löytänyt täältä Espanjan ruokakaupoista uusia purkkimuotoja.
Miten monivalotustekniikalla tehty näyttely syntyy?
Itse tekniikka innoitti minua projektin toteuttamiseen. Monivalotustekniikka saa ajattelemaan hyvin teknisesti, ja se näkyy kuvissa. Näyttelyn valokuvat on työstetty kahdessa vaiheessa: ensin otan kuvan purkista, jonka olen maalannut mustaksi, ja laitan filmirullan talteen purkkiin. Kun sitten menen luontoon ottamaan valokuvia, otan filmirullan purkista ja käytän sitä – hyödynnän siis samaa filmirullaa kaksi kertaa. Filmirullan asettaminen paikoilleen samaan kohtaan kuin ensimmäisessä kuvassa on haastavaa – eroa edelliseen saa olla korkeintaan yksi millimetri. Suurempi ero näkyisi liikaa valmiissa teoksessa. Ja valmiin teoksen näkee vasta, kun kuvat kehittää – virheitä ei siis voi korjata jälkikäteen. En käytä näyttelyn kuvissa Photoshopia tai muita kuvankäsittelyohjelmia. Sen vuoksi minun on työstettävä kuvia tarkasti harkiten ja pysähdyttävä valmistelemaan kaikki vaiheetperusteellisesti. Kameran ja kemiallisten tuotteiden on oltava oikeanlaisia. Yrityksiä ja erehdyksiä tulee paljon. Tämän tekniikan, jossa käytetään filmirullaa ja kuvat kehitetään itse, oppimiseen on kulunut paljon aikaa. Se ei ollut minulle tuttu ennen tätä projektia. Projektin aikana olen oppinut, että monivalotustekniikalla työstetyssä näyttelyssä ei voi saavuttaa täydellistä lopputulosta. Epätäydellisyys on tärkeää: Sen myötä kuvat heijastavat paremmin todellisuutta – sekin on epätäydellinen.
Onko jokin aihe, jonka erityisesti halusit mukaan tähän projektiin?
On yksi, mutta se ei ole mukana näyttelyssä. Kyse on kesämökistä, jossa vietimme lomia, kun olin pieni. Toivottavasti voin vielä joskus valokuvata siellä. Jarred & Displaced on jatkuva projekti.On paljon muistoja, jotka haluan elää uudelleen, ja siksi projektista tulee siis pitkä. Tänä vuonna olen työskennellyt paljon digitekniikalla, joka on hyvin erilainen prosessi – siinä lopputulokseen voi vaikuttaa useammilla tavoilla kuin filmikuvissa, sillä filmirullaan voi ottaa vain 10 kuvaa.
Mitä haluat kertoa näyttelyn videolla?
Projektissa tekniikka on keskeisessä osassa, ja siksi halusin tehdä videon, joka esitteleekuvausprosessia. V
Onko sinulla uutta projektia meneillään?
Kyllä, mutta se ei ole vielä julkinen. Siihen tulee mukaan kuvia ja video, ja käytän siinäkin tietysti monivalotustekniikkaa.
