Kuvataiteilija, tutkija ja opettaja Miguel Sbastida (Madrid, 1989) on ollut kaksi viikkoa residenssissä pienessä Iin kunnassa lähellä Oulua. Sbastida ei ollut aiemmin käynyt Suomessa ja Artbreak-residenssin aikana hän on päättänyt antaa paikan yllättää itsensä. Häneen on tehnyt suuren vaikutuksen luonnon merkitys Suomessa ja se, miten vahvasti suomalaiset ovat sidoksissa ulkoiluun.
Mitä odotuksia sinulla oli ennen Suomeen tuloa? Ovatko ne toteutuneet? Yllättikö jokin sinut?
Tulin Suomeen ajatuksenani oppia enemmän paikallisesta kasvillisuudesta ja tutkiakseni arktisen alueen kasviston ideaa ilmastonmuutoksen biomarkkerina, mutta todellisuudessa päätin jo etukäteen antaa paikan myös viedä ja yllättää minut. Joskus menemme paikkoihin ennakko-odotusten ja käsitysten kanssa, jotka vaikuttavat suuresti siihen, miten käsittelemme aikaa ja mahdollisuuksia. Minua on miellyttänyt suuresti luonnon tärkeys täällä ja suomalaisilla on vahva yhteys ulkoiluun, kuten villimarjojen keräämiseen, järvissä kalastamiseen ja hiihtovaelluksiin. Sää ei todellakaan ole este, ja he osaavat hyödyntää täysimääräisesti sen, mitä täällä on tarjolla.
Miten residenssi Suomessa on vaikuttanut luovuuteesi ja taiteelliseen työskentelyysi? Mitä viet mukanasi tästä ajasta Suomessa?
Paikallisen luonnon tuntemuksen ja tärkeiden tieteilijöiden kanssa solmittujen kontaktien lisäksi olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni nähdäkseni suomalaista taidetta ja tutustuakseni Oulun taideyleisöön. Näyttää siltä, että työssäni käsittelemieni ekologisten kysymysten ja muiden paikallisten taiteilijoiden kiinnostuskohteiden välillä on monia yhtymäkohtia. Matkustan Lappiin kahdeksi päiväksi napapiirin luonnonpuistoon, joten toivon voivani hengittää paikan ilmaa, nähdä enemmän geologiaa ja dokumentoida joitakin alueen tärkeitä kasveja.
Oletko voinut työskennellä Antti J. Leinosen kanssa? Miten yhteistyönne on sujunut?
Olen nauttinut suuresti viettää laatuaikaa Antin (kuvassa) kanssa, ja olen ollut pari päivää hänen mukanaan tekemässä hänen töitään. Hän on opettanut minulle kalastuksesta, metsästyksestä ja maaseudun elämästä täällä. Olemme käyneet saunassa, syöneet joitakin paikallisia ruokia ja keränneet sieniä. Aikani täällä on todella myös kulunut siihen, että olen nähnyt, miten työskentelyni reagoi tähän paikkaan, ja sen jälkeen, olemme pohtineet, kuinka Antin ja minun kokemukseni voisivat yhdistyä tai löytää yhteisiä kosketuspintoja seuraavan vuoden aikana. Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika projektien luomiseen alusta alkaen, joten olemme viettäneet aikaa ideoiden jakamiseen ja meidän täytyy vielä miettiä, miten nämä asiat saadaan sovitettua yhteen.
Asut kylässä Madridin lähellä, ja residenssisi on myös ollut pienessä kylässä, tällä kertaa Suomessa. Mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia näissä kylissä on?
Todellisuudessa suurin ero on ollut kasvillisuus ja orografia. Kotini sijaitsee mannermaisessa vuoristoisessa ympäristössä Välimeren ilmastossa, kun taas Ii sijaitsee subarktisella, soisella, tasaisella ja rannikkoisella alueella. Yksi asia, joka on jäänyt mieleeni, on ajatus siitä, miten tämä rehevä luonto uinuu talvella, lumen ja napapiirin pimeyden alla vangittuna. Se on jotain, joka herättää mielenkiintoni ja toivon voivani tutkia sitä projektissani. Muuten paikoissa on yhteistä, se rauha, jota nämä ei-urbaanit ympäristöt tarjoavat, ja mahdollisuus ajatella ja tehdä asioita, jotka eivät kaupungissa olisi mahdollisia.
Miguel Sbastida tutkii ekologiseen kulttuuriin, geologisiin ilmiöihin ja ympäristön heikkenemiseen liittyviä kysymyksiä, installaatioiden, paikkasidonnaisen performanssin ja videon avulla. Tämä taiteilijaresidenssi on osa Suomen Madridin-instituutin UOMA-projektia, joka kuuluu Oulu2026-kulttuurivuoden ohjelmaan ja pyrkii lähentämään Suomea ja Espanjaa taiteen kautta.
