Kuvittaja Juan Palomino on vuoden 2022 Kolibrí festivaaleille kutsuttu taiteilija, joka pitää työpajoja meksikolaiseen mytologiaan liittyen yhdessä Ana Paula Ojedan kanssa. “Jotta myytit palaisivat puhumaan meille kaikella voimallaan, täytyy meidän tietää kuinka lukea niitä” kertoo kuvittaja jolla on joustavat työtavat. Lisäksi hänen mielestään lapset voivat olla parempia kuvien lukijoita kuin aikuiset, joilla on tyypillisesti kankeammat tavat tulkita kuvia.
Mitkä ovat työsi tärkeimmät tekijät?
Kun ajatellaan kuvitettua kirjaa tai etenkin kuvakirjaa, kaikki elementit täytyy ilmaista tarkoituksena tuottaa lukijalle hieno kokemus. Uskon, että tähän liittyvät ilmaisun yksityiskohdat ovat, mitä eniten ajattelen työskentelyprosessini aikana. Ajattelen kirjaa organismina, jonka tulee olla tulos yhteistyöstä kaikkien kesken. Tämä käsittää kirjoittajan, kuvittajan, graafikon ja editoijan luovan työn tulokset.
Kirjan graafista suunnittelua koskien on löydettävä tasapaino ja harmonia ilmaisuvoimaisten kuvien, materiaalisuuden, värin, asettelun, eleiden, rytmin ja tekstin välillä. On myös pohdittava kuinka erilaiset kuvat keskustelevat keskenään. Olen parhaimmillani kuvien yhdistelyssä ja luodessani tarinaa kertovaa kuvamateriaalia, joko kuvien tai muun visuaalisen materiaalin muodossa. Vaikka joka kuvitustyö omaa tietyt vahvuutensa ja rajoitteensa, työn tulisi johtaa siihen että kaikki sen osat ovat yhtenäisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kontrasteja ja eroja ei voisi olla. Kuten musiikkia sävellettäessä, harmonian voi tavoittaa myös kontrasteista.
Onko kuvitus mielestäsi maailmanlaajuinen kieli? Entä mitä ovat työsi monikulttuuriset ja alueelliset tekijät?
Kuvat ovat universaaleja. Kaikki ihmiset ajattelevat kuvina, olivat ne sitten konkreettisia kuvia tai sanallisia sellaisia. Kuvat kuitenkin tarkoittavat eri asioita eri ihmisille ja joka kulttuurissa niitä luetaan eri tavalla. Mahdollisuudet ja ne retket, joille kuvat johdattavat, riippuvat lukijoiden omasta havainnoinnista, koulutuksesta, tilanteen kontekstista ja muusta sellaisesta. En usko, että on mielenkiintoista etsiä oletettua kaikille yhteistä merkitystä. Sen sijaan tulisi nauttia merkitysten moninaisuudesta ja luonnollisesta avautumisesta. Herkullisinta runollisissa kuvissa on se, että niissä on kirjaimellinen merkitys, mutta ne ovat silti auki merkityksille, jotka lukijat muodostavat. Kuvat ovat pakostakin fiktiota eivätkä edusta todellisuutta kirjaimellisesti. Kuitenkin kuvissa on elementtejä, jotka voimme kaikkialla maailmassa tunnistaa. Mitä näämme niissä ja mielleyhtymät jotka ne muodostavat itsessään ja meidän sisällämme ovat auki monille eri reiteille. Kuvittaja, kuten taiteilijakin, rakentaa kuvansa tämän universaalin ja henkilökohtaisen välille jäävään rakoon.
Henkilökohtaisimmat Mesoamerikan myyttejä koskevat kirjat, jotka olen kuvittanut yhteistyössä Ana Paula Ojedan kanssa, sisältävät aiheita, jotka varmastikin ovat tuttuja tällä puolella maailmaa asuville ihmisille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset tietävät, mitä ne tarkoittavat. Näiden kirjojen on tarkoitus toimia näiden symbolien keskellä. Symbolien merkitys voi olla hämärtynyt ajan kuluessa avautuakseen taas uudelleen metaforisessa ja runollisessa muodossa. Tällä tavoin eri kulttuurien elementit voivat tuottaa mielenkiintoisia kohtaamisia, heijastuksia, eroja ja yhtäläisyyksiä, joita voimme pohtia ja tulkita eri ajoista ja eri puolilta maailmaa asuvien ihmisten kesken.
Mistä idea toteuttaa myyteistä kertovia kirjoja heräsi ja millaista oli yhteistyö kirjailija Ana Paula Ojedan kanssa?
Anaa ja minua myytit ovat kiinnostaneet jo pitkän aikaa. Anaa ne kiinnostavat, sillä hän tekee yhteisötyötä nykyisten alkuperäiskansojen kanssa. Myyttien tarinat, vaikkakin vanhoja ja näennäisen kaukaisia, jatkavat eloaan perustavanlaatuisina. Vaikka sitä ei ajattelisi, monet tavat, juhlat, rituaalit ja arvot pohjautuvat niihin. Alkuperäiskansojen yhteisöissä ne ovat näkyvissä myös konkreettisella ja paikallisella tasolla. Analle on tärkeää tuoda nämä myyttien elettävät puolet takaisin arkeen Meksikossa ja muissa Amerikan maissa jota jakavat saman historian.
Minulle, filosofian koulutukseni kautta, myytit ovat todellisuuden runollinen muoto. Ne puhuvat meistä ja suhteestamme maailmaan tavalla jota ei voi korvata, vaikka niin onkin ajateltu kauan aikaa. On kuitenkin tärkeä muistaa. Jotta myytit voivat palata puhumaan kaikella voimallaan, on tiedettävä millä tavalla lukea niitä. Ei tule kysyä tapahtuivatko myytin tapahtumat oikeasti. Niitä ei myöskään tule tuomita ennenaikaisesti loppuun kulutettuna tai vanhentuneena tarinoina.
Tämän takia Ana ja minä ehdotimme Mesoamerikan myyttien uudelleenkirjoittamista. Tarkoitus ei ole kirjoittaa myyttejä uudella tavalla, vaan yrittää kirjoittaa ne tavalla, joka uudelleenavaa niiden sisältämät symbolit ja merkitykset. Jotta yleisö, joka ei enää ole osa tulkintaan tarvittavaa merkitysten maailmaa josta tarinat nousevat, voisi ymmärtää ne. Ja tätä kautta haluamme osoittaa kuinka monet tavat, jotka nousevat näistä tarinoista, ovat yhä arkea Meksikossa ja muissa Amerikan maissa. Ja kuinka, vaikka elämmekin kaupunkiympäristössä ja olemme länsimaalaisesti koulutettuja, olemme näiden ja muiden tarinoiden tuotos. Tämä näkyy elämässämme, ajattelussamme ja toiminnassamme. Toteuttaaksemme tämän lopputuloksen pyysimme jokaisen kirjan kohdalla neuvoja tutkijalta, joka on erikoistunut kyseisten myyttien tutkimiseen ja joka antoi meidän nähdä ja ymmärtää tekstien erilaisia versioita, merkityksiä ja keskinäisiä suhteita.
Onko erilaista kuvittaa lasten ja aikuisten kirjoja?
Uskon että lapsilla on luonnollisempi tapa arvostaa ja tulkita kuvia, ja tällä tavalla lapset voivat olla parempia kuvakirjojen lukijoita kuin aikuiset. Aikuisilla on yleensä jäykempiä koodeja ja tapoja tulkita kuvia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjan tai kuvakirjan luomisprosessin aikana tulisi olla tarkkana, jotta työ tulee kohdeyleisönsä ymmärtämäksi. Lapsilla on ruonollinen katse. Se mahdollistaa heidän lukea kuvia ilman konkreettisia vertauskohteita, joita osalla aikuisilla on.
Toisaalta se että lapset ja aikuiset erotetaan toisistaan sisältää yksinkertaistuksen jota ei tule jättää huomiotta. Yksi lapsi eroaa toisesta omasta sisäisestä maailmastaan ja tunteistaan riippuen. Sama pätee myös aikuisiin. Tämän vuoksi on tärkeää hahmottaa sanottavan ydin ja se mitä katsojan, tai ainakin kohdeyleisön, tulisi kuvista ymmärtää. Tämän jälkeen tätä pääasiaa tulisi rikastaa erilaisilla keinoilla, viittauksilla ja enemmän tai vähemmän erottuvilla koukeroilla.
Toinen tärkeä asia, joka yleisesti ottaen jätetään huomiotta niin kouluissa kuin kirjallisuustapahtumissakin, on se että kuva luetaan. Tämä lukemisen taito on tarpeellinen ja opittava. Se ei tule luonnostaan vaikka elämmekin kuvien keskellä. Se, mitä voimme kuvissa kohdata, riippuu suuressa määrin siitä, mihin olemme ohjanneet kiinnostuksemme sekä lukutapojen monimuotoisuudesta tarkastellessamme kuvien kaikkia elementtejä ja ilmaisutapoja.
Mitä meksikolaisia kirjoja suosittelisit suomalaisille lukijoille?
Luulen, että kaikkein mielenkiintoisimmat kuvitetut kirjat, joita Meksikossa tehdään ovat pienten itsenäisten kustantamojen tuotoksia. Monet niistä eivät kuitenkaan välttämättä saavu muihin maihin helposti, mikä on harmi. Toisaalta Meksiko on maa, jossa visuaalinen kulttuuri on ollut hyvin tärkeä asia jo ennen kolonialisaatiota. Suosittelisin lähestymään kuvien maailmoita ja sisältöä joka ilmenee esikolonialisisista muraaleista, veistoksista, maalauksista, grafiikasta ja nykyisestä populaaritaiteesta.
Tunnetko pohjoismaista kirjallisuutta ja lastenkirjojen kuvitusta?
Vaikka kyseessä ovat maat, joista puhutaan paljon suhteessa koulutuksen ja julkisten palvelujen tasoon, tiedän todellisuudessa vähän niiden kirjallisuudesta. Tiedän ainoastaan ikoniset hahmot kuten Tove Jansson. Siitä huolimatta, pidän kovasti pohjoismaisesta muotoilusta ja siitä mitä tiedän maiden nykytaiteesta ja musiikista. Uskon, että tämä matka on hieno mahdollisuus tutustua vähän lisää tähän osaan maailmasta.
*Taiteilijavierailu järjestetään yhteistyössä Suomen Madridin-instituutin ja Meksikon suurlähetystön kanssa.
