Helmikuussa Suomen Madridin-instituutti viettää Lappi-aiheista kuukautta. Tämän kunniaksi instituutti avasi eilen saamelaistaiteilija Iria Ciecka-Schmidtin mielenkiintoisen näyttelyn Tanssi suurelle linnulle.
Lappilainen taiteilija oli itse paikalla avaamassa näyttelyään. Avajaispuheessaan hän kertoi olevansa innostunut siitä, että saa vierailla Espanjassa, ja kiitti osallistujia heidän läsnäolostaan.
Näyttely koostuu kolmestatoista teoksesta, jotka edustavat etnistä taidetta. Teokset heijastelevat saamelaismytologiaa ja kalliomaalausten symboliikkaa, mutta ovat saaneet vaikutteita myös taiteilijan lukuisilta ulkomaanmatkoilta, joilla tämä on havainnoinut alkuperäiskansojen elämää. Näyttelyssä korostuu töiden vahva väriloisto ja luontoaiheiset teemat.
Näyttely on avoinna yleisölle 3.2.-22.2.2012. ja esillä Suomen Madridin-instituutin tiloissa.
Haastattelu Iria Čiekča Schmidtistä
Näyttelysi Dánsun Stuora Loddái – Danza a la Gran Ave nimi vittaa tanssiin. Kertoisitko hieman lisää näyttelyn nimestä?
Jokaisessa ihmisessä asuu tanssi. Se on hyvin alkukantainen mielenilmaisu, jonka länsimainen ihminen on valitettavasti kadottanut sen, ja tilalle on tullut kaavamainen ilmaisu. Tanssi oli alunperin Jumalan tai vaikkapa henkien lepyttelyä. Tämän olen havainnut Afrikassa ja Meksikossa, sekä Grönlannissa katsellessani ihmisten tanssia. Omiin töihini tanssi tulee saamelaisten kalliomaalauksista, jotka kuvaavat usein erilaisia seremonioita. Nämä seremoniat ovat usein täynnä tanssia ja rumpuja. Jos esimerkiksi saadaan kiinni iso lintu, saadaan paljon ravintoa, ja siksi linnun pyytäminen on on saamelaisille pyhä ja juhlallinen asia. Saamelaisten pyyntikulttuurille ominaiset eläinsymbolit hallitsevatkin usein kalliopiirroksia. Oma isoisäni oli linnunpyytäjä ja kalastaja, ja hän asui kalliomaalausten päällä Norjassa kymmenen vuotta.
Työsi kuvaavat saamelaismytologiaa, mutta ne ovat saaneet tutkimusmatkojesi kautta vaikutteita myös Afrikan luonnonuskonnoista. Mitä yhtäläisyysiä koet saamelaisen ja afrikkalaisen alkuperäiskulttuurin välillä olevan?
Saamelaiskulttuuria ja Afrikan alkuperäiskulttuuria yhdistää vahvasti luonnonuskonto. Ihmisten ja luonnon välillä on nähtävissä vahva yhteys. Lisäksi kaikilla asioilla on jumalansa ja suojeluspyhimyksensä. Ihmiset myös auttavat toisiaan ja ajattelevat, että se mitä teet toiselle, tulee takaisin itselle – siten elämässä kaikki heijastuu. Yhtäläisyyksiä voi löytää myös siitä, että molemmissa kulttuureissa rumpu on erityinen soitin. Saamelaisille rumpu oli ennen kutsuväline ihmisten ja jumalten välillä. Sittemmin saamelaiset joutuivat kokemaan kauhean kohtalon, kun heidän uskontonsa kriminalisoitiin ja rummut hävitettiin. Siksi matkustaessani Afrikkaan matkustan aina ikään kuin kotiini – henkisessä mielessä.
Sinulla on laaja taidekoulutus ja olet opiskellut muun muassa Meksikossa, millä tavalla tuo ajanjakso vaikutti tuotantoosi, ovatko esimerkiksi latinalaisen Amerikan etniset ryhmät inspiroineet sinua jollain tavalla?
Myös Meksikossa innostuin näistä jumalajutuista. Olen tehnyt paljon töitä niihin liittyen: esimerkiksi ison työn sateen jumalasta. Meksiko oli hurja kokemus minulle. Antropologiset museot Mexico Cityssä ja esimerkiksi Cozumelin kiehtova saari, jonne Maya -naisilla on ollut tapana pyhiinvaeltaa, ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Myös Frida Kahlon elämä ja maailma ovat ohjanneet omaa toimintaani. Perustin kansainvälisen taiteiljayhdistyksen nimeltä Frida, joka tosin nyt on “lomilla”, sillä olen keskittynyt omiin töihini. Lisäksi Maya-kulttuuri merkitsee minulle paljon. Olen esimerkiksi kaivertanut Maya -horoskooppini turkoosi- ja kultakoristein yhteen teokseeni.
Olet itse saamelainen ja syntynyt Enontekiöllä. Näkyykö saamelaisuus tuotantosi ohella jollain tavalla elämässäsi?
Kyllä geenit määräävät ihmisen elämän ja sen mistä on kiinnostunut. Itse olen sellainen tunturin vaeltelija ja kerään itse talveksi marjat. Kaikki kesät vietän siis tunturissa. Poro on mulle pyhä eläin, ei teollisuustuote, joka hajotetaan palasiksi. Kesät asustelen ilman sähköä omilla henkipalkisilla. Kuolisin, jos en pääsisi joka kesä pohjoiseen sääskiä kuuntelemaan. Ukkosen jumala on siellä aina läsnä – sekä hyvässä että pahassa. Asun nimittäin järven rannalla kalliolla, ja kaikki aina kiusaavat minua kauheasti, että kyllä se ukkonen tulee vielä ja iskee sinun taloon. Olen tehnytkin Ukkosen jumalalle veistoksen, joka suojelee minua ja taloani.
