Ana Paula Ojeda on kirjailija, joka on kutsuttu vuoden 2022 Kolibrí festivaaleille* yhdessä kuvittaja Juan Palominon kanssa. He järjestävät työpajoja meksikolaisista myyteistä. “Jaguaaria koskevat erilaiset kirjoitustavat ovat kiehtovia. Jaguaarilla on kytkentöjä kaaokseen ja järjestykseen, universumiin, ajan rakenteeseen, yöhön, alamaailmaan, naisellisuuteen, sekä elämän ja kuoleman suhteeseen” kertoo Ojeda. Puhuimme hänen kanssaan myös osallisuudesta paikallisiin kehityshankkeisiin, ympäristökoulutukseen ja alkuperäiskielten suojelemiseen.
Mistä idea toteuttaa myyteistä kertovia kirjoja heräsi ja millaista oli yhteistyö kuvittaja Juan Palominon kanssa?
Idea toteuttaa nämä kirjat lähti yhteisistä kiinnostuksen kohteistamme Juan Palominon kanssa, eli kiinnostuksesta meitä ympäröiviin myytteihin ja maamme kulttuuriseen moninaisuuteen. Itseni kohdalla kiinnostus myyttejä kohtaan alkoi kun pohdin kuinka ne ovat yksi kaikkein perustavan laatuisimmista kulttuurien monimuotoisuuden ilmenemistavoista. Ne eivät viittaa ainoastaan päältä näkyviin eroihin kuten ruokakulttuuri ja vaatteet, vaan ovat tarinoita, jotka puhuvat siitä kuinka selitämme ja koostamme todellisuuden. Kuinka suhtaudumme kaikkeen meitä ympäröivään. Myytit ovat tarinoita, jotka kertovat tavastamme olla ihmisinä maailmassa ja moninaisista tavoistamme antaa merkityksiä todellisuudelle.
Toisaalta myyteistä kertovan kirjasarjan luonti lähti kiinnostuksesta levittää materiaalia näistä aiheista laajemmalle yleisölle ja myös akateemisen maailman ulkopuolelle. Niin minä kuin Palominokin olemme sitä mieltä, että on tärkeä olla olemassa tietoa myyteistä levittäviä kirjoja, jotka eivät erota niiden symbolista sisältöä. Sillä tämä on se tekijä, joka tekee myyteistä erilaisia kuin muut tarinat. Yksi myyttien, jotka ovat maailmankuvan perusta, yksinkertaistamisen ja lapsenomaistamisen vaaroista on kulttuuriperinnön ja perinteiden romantisointi. Tämä on Meksikossa hyvin yleinen ilmiö ja mielestäni hyvin vahingollinen.
Yhteistyöstäni kuvittaja Juan Palominon kanssa lienee tärkeä mainita, että työn lisäksi olemme olleet parisuhteessa jo monia vuosia, enkä tiedä onko suhde ollut vaikea vai ei. Ojada kertoo naurahtaen. Kirjojen kohdalla läheisyys sekä ideoiden, huolenaiheiden ja kiinnostuksen kohteiden yhteneväisyys ovat mahdollistaneet hyvin luonnollisen työskentelytavan. Kirjamme eivät ole ensin kirjoitettu ja myöhemmin kuvitettu, tai toisinpäin. Sen sijaan ne syntyivät alusta alkaen yhdessä ja loimme yhtäaikaisesti tekstiä ja kuvaa. Sanoisin, että yhteistyö on ollut ennenkaikkea hauskaa ja tunteikasta.
Osa myyteistä kertovista kirjoista on käännetty muille kielille. Minkälaisia vaikeuksia kääntäjät ovat kohdanneet?
Kirjamme on tosiaan käännetty useille kielille. Olen kuitenkin hyvin harvoissa tapauksissa työskennellyt käännösten työryhmien kanssa. Tämän vuoksi en tiedä vaikeuksista, joita käännöstyöhön liittyy. Yksi kiinnostava käännös, mutta josta en tiedä enempää, oli kirjan Jaguaari, vuoren sydän (Jaguar, Corazón de la Montaña) kääntäminen ayuuc kielelle (ayuuc on Oaxacan osavaltion alkuperäiskieli ja -kulttuuri). Tämä käännös kiinnosti minua erityisesti, sillä osa myyttien versioista ja näkemyksistä, joita kirja kuvaa, ovat jaettuja lähes kaikkien mesoamerikan kulttuurien kesken. Näihin kulttuureihin kuuluu myös ayuuc. Näinollen työskentely kääntäjien kanssa olisi antanut minulle mahdollisuuden selvittää, kuinka tähän kulttuuriperintöön kuuluvat henkilöt tulkitsevat ja arvioivat lähestymistapaani kyseiseen myyttiin.
Käännöstyö, jossa olin mukana lähemmin, oli kirjan Tulen varastaja (Ladrón del Fuego) kääntäminen saksan kielelle kustantoyhtiölle Baobab Books. Tässä hankkeessa oli selvää, että käännös toiselle kielelle ei tarkoita sitä, että sama asia sanotaan kahdella kielellä tai eri äänteillä. Se merkitsee myös käännöstä maailmasta, sillä tavat joilla nimitämme todellisuutta, ovat osa historiallisia tapahtumasarjoja ja erilaisia maailmankuvia.
Kirjoittamisen lisäksi osallistut alkuperäiskieliä suojeleviin hankkeisiin. Mikä on alkuperäiskielten tilanne työalueesi Pueblan kohdalla?
Sanoisin, että pääasiallinen työni on paikallisen suojelualueen työryhmän Programa Socioambiental de la reserva Kolijke koordinaattorina. Suoritamme toimia luonnonsuojelua ja Sierra Norte de Pueblan alkuperäisyhteisöjen kehitysyhteistyötä koskien. Lähtökohtana on, että jokaisen hankkeen, joka pyrkii säilyttämään alueen ekosysteemejä, tulisi ottaa huomioon alueen asukkaat heidän erityiset kulttuurilliset tapansa mukaan lukien. Tämän vuoksi toteutamme hankkeita, jotka etsivät tapoja edistää yhteisöllistä järjestäytymistä. Lisäksi toteutamme hankkeita, jotka eivät vahingoita luontoa ja parantavat alueellisia elinoloja. Pitäen mielessä sen, että nämä yhteisöt elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Materiaalisen elämän edellytysten lisäksi meille on ilmeistä, että ympäristönsuojelu on laajasti yhteydessä identiteetin ja alueen arvottamisen prosesseihin, jotka samoin kuin kulttuurin ominaisuudet kuten kieli, ovat asutetun paikan havainnoimisessa ja eri elämänmuotojen hoitamisessa perustavanlaatuisia. Tällä tavalla, vaikka hanke johon otan osaa ei työskentele suoraan alkuperäiskielten suojelemisen kanssa, se edistää kulttuurin ja identiteetin uudelleen vahvistamista ja arvoon nostamista sekä tietysti myös alkuperäiskielten elvyttämistä. Nämä toimet ovat erityisen tärkeitä Meksikon kaltaisissa paikoissa. Alkuperäiskansojen kylien satoja vuosia kokema väkivalta, laiminlyöminen ja syrjintä ovat aiheuttaneet häpeää ja omien kyläyhteisöjen juurten ja ominaispiirteiden aliarvostamisen kokemuksen. Näihin ominaispiirteisiin kuuluvat myös kieli ja yhteys fyysiseen paikkaan. Täten kielen unohdus kulkee usein yhdessä ympäristön hävityksen kanssa, vaikka se vaikuttaakin yllättävältä. Tämän pohjalta ajattelemme, että kielen arvon nostaminen uudelleen, kuten alueiden suojelukin, täytyy tehdä kylien omien järjestäytymisprosessien ja itsenäisten päätösten kautta.
Zihuateutlan kaupungissa Sierra Norte de Pueblassa, jossa työskentelen, puhutaan kolmea kieltä. Náhuatl ja totonaco ovat molemmat uhanalaisia kieliä. Totonaco, jolla on paljon vähemmän puhujia ja, joka on suurimmassa riskissä kadota kokonaan, on vähemmän poliittisia liikkeitä ja kulttuuriin säilyttämiseen liittyviä vaatimuksia. Lisäksi kielen eri variaatiot ovat keskenään ymmärrettäviä, mikä vaikeuttaa yhteisen kielen opettamisen ja levittämisen hankkeita. Erona náhuatl kieleen totonacan kieltä myös alettiin kirjoittaa vasta hyvin hiljattain ja sen kieliopin rakentaminen ja yhtenäistäminen ovat vielä kesken.
Mitä tulee ottaa huomioon kun valmistellaan työpajoja lapsiyleisölle? Millaisia ovat Kolibrí festivaaleille suunnittelemanne työpajat?
Sanoisin, kun pidetään työpajoja lapsiyleisölle, täytyy ensinnäkin muistaa lasten olevan monisyisiä ja täytyy olla hyvin varovainen, jotta heitä ei aliarvioi. Mielestäni monessa tapauksessa lapsille suunnatut aktiviteetit yksinkertaistetaan lähes epäkunnioittavalle tasolle. Vaikka toki lähestymistapa aiheisiin ja aktiviteetteihin ei ole sama lasten ja aikuisten kohdalla, lapset elävät myös tässä maailmassa omien monimutkaisuuksien, raakuuksien, kipujen ja ongelmiensa kanssa. Tässä mielessä minusta tuntuu oudolta puhua “aikuisten aiheista” ja “lasten aiheista”. Uskon että kaikki teemat voivat olla lapsille sopivia. Erona on lähestymistapa.
Toisaalta on tärkeää pitää mielessä se, että lapsiyleisön ei voida ajatella olevan yhtenäinen. Eikä vain omien kokemusten aiheuttamien yksilöllisten erojen kautta, vaan myös kulttuurillisten, poliittisten ja taloudellisten yhteyksien kautta. Lapset kehittyvät näiden kaikkien sisällä.
Valmistellessamme työpajoja Kolibría varten ilmeni, että Juan ja minä lähdemme varmaankin hyvin erilaisisista lähtökohdista. Tämä on tilanne, josta haluaisimme nauttia yhteisen kohtaamisen ja oppimisen mahdollisuutena. Perustamme työpajat myyttien ja maamme kulttuurin jakamiseen. Haluamme yllyttää lapsia kertomaan tarinansa, keksimään myyttinsä ja luomaan kuvia omien kulttuuriin liittyvien lähtökohtiensa kautta.
Mitä meksikolaisia myyttejä suosittelisit suomalaisille lukijoille?
En tiedä suosittelisinko jotakin tiettyä myyttiä. Mielumminkin tekisin kutsun kiinnostua myyttien teemasta, sillä uskon, että myytit kaikkialla maailmassa ovat kiehtovia. Erityisesti kun otetaan huomioon se kuinka ne näyttävät todellisuuden tietyn maailmankuvan näkökulmasta. Meksikon kohdalla sanoisin, että jaguaaria koskevat erilaiset kirjoitustavat ovat kiehtovia. Jaguaarilla on kytkentöjä kaaokseen ja järjestykseen, universumiin, ajan rakenteeseen, yöhön, alamaailmaan, naisellisuuteen, sekä elämän ja kuoleman suhteeseen. Suosittelen tätä teemaa myös, koska minulla on pitkä suhde tämän eläimen kanssa. Jaguaarin symboli mayojen kulttuurissa oli äidilleni tutkimisen aihe koko hänen elämänsä ajan.
Mitä Meksikossa ajatellaan pohjoismaista yleisesti ottaen ja Suomesta erityisesti? Mikäli näistä tiedetään jotakin.
Tämä viimeinen kysymys on minusta kovin hauska. Juurikin, koska Meksikossa ajatukset pohjoismaista, etenkin Suomesta, ovat hyvin idealisoituja. On tyypillistä kuulla keskusteluja, jotka voivottelevat opetuksen ja sivistyksen tasoa Meksikossa ja toivoisivat, että se olisi kuten Suomessa. Uskon, että Meksikossa jokapäiväisen arjen ongelmien kuten esimerkiksi väkivalta, köyhyys ja korruptio edessä, Suomi on tietylle osalle Meksikon asukkaista idealisoitu vertauskohde. Vaikkeivät he oikeasti tietäisikään tästä maasta mitään. Meksiko on kuitenkin hyvin suuri ja moninainen, joten monissa yhteyksissä ja etenkin kaupungeissa, ei tiedetä minkälainen maa Suomi on tai missä se sijaitsee. Maan nimi espanjaksi (Finlandia) viittaa asiaan, jota kenties ensimmäiseksi ajattelemme. Espanjan kielen sana fin tarkoittaa loppua, kuin Suomi olisi loputtoman kaukana. Maailman lopussa.
*Taiteilijavierailu järjestetään yhteistyössä Suomen Madridin-instituutin ja Meksikon suurlähetystön kanssa.
