Oulussa asuva tekstiilitaiteilija Johanna Pöykkö muuntaa tunteet, maisemat ja muistot tilallisiksi installaatioiksi, jotka käyvät vuoropuhelua ympäristön ja katsojan kanssa. Tässä haastattelussa Pöykkö kertoo luovasta prosessistaan, Pohjois-Suomen vaikutuksesta hänen työhönsä, lakanakankaan tärkeydestä sekä projekteista, jotka ovat tuoneet hänet Espanjaan osana Oulu2026-hanketta. Tällä hetkellä hän työskentelee ISLA-taiteilijaresidenssissä Robledo de Chavelassa yhdessä espanjalaisen ympäristötaiteeseen erikoistuneen taiteilijan Lucía Lorenin kanssa. Hän kehottaa katsojat kulkemaan hellällä, mutta määrätietoisella tavalla teostensa läpi.
Kerro työstäsi ja mikä sitä inspiroi.
Teen tilallisia, materiaalipohjaisia teoksia, joissa valo, varjo, värit ja kankaan olemus ovat keskeisiä elementtejä. Lähtökohtana on usein omaan henkilökohtaiseen elämään tai maailman tilanteeseen liittyvä asia, joka kolahtaa. Uppoutuessa taiteen tekemiseen, saan käsiteltyä asiaa ja samalla saan siihen etäisyyttä. Esimerkiksi korona-aikana lähdin työstämään omien rajojen ja reviirin ajatusta. Ryhdyin tekemään kankaalla tiloja, joissa voi kulkea pääsemättä kuitenkaan liian lähelle toista. Teoksen lähtökohtana voi olla negatiivinen vire, mutta työskennellessä ne kääntyvät positiiviseksi, ja siksi niissä on läsnä valo ja keveys. Työstämällä asian hyväksyy ja ymmärrän, että ne ovat osa ihmisyyttä.
Olet kotoisin Oulusta ja työskentelet sen seudulla. Mitä ajattelet Oulun valinnasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi?
Valinta on hieno ja innostava asia. Toivon, että se avaa jokaiselle näkökulman, miten itse voi olla osa Oulun alueen kulttuurikenttää. Odotan osallistavuutta ja osallistuvuutta ihmisiltä ja keskustelua kulttuurista ja sen mahdollisuuksista. Suuremman mediahuomion ansiosta tekeminen välittyy laajemmalle, kuin Oulun tapahtumat yleensä, mikä on saanut isommat toimijat kiinnostumaan Oulusta. Tämä on antanut paikallisille toimijoille enemmän mahdollisuuksia suurempien projektien tekemiseen ja rahoituksen saamiseen. Samalla se antaa uusia näkökulmia ja tilaa haaveiluun. Toimin myös Oulun taiteilijaseuran puheenjohtajana, ja nyt meillä on käynnissä toimintamme mittakaavassa suuret hankkeet, mikä on ollut merkittävää. Meille on tärkeää, että mahdollisimman moni taiteilija pääsee osaksi ja kokee olevansa osa kulttuuripääkaupunkivuotta, eikä vain sivustakatsoja.
Onko Pohjois-Suomella ollut vaikutusta taiteeseesi?
On. Asumme vanhassa huvilassa pohjoisessa, luonnon keskellä. Vuoden kierto ja ulkona työskentely on voimakkaasti osa luomisprosessiani. Pakkassäät ovat inspiroivia, ja oikein odotan niitä. Silloin märkä kangas jäätyy tönköksi, jolloin saan muunneltua pehmeän kankaan olomuotoa ja rakentaa jäätyneillä kangaslevyillä esimerkiksi tiloja. Harmaiden tuulisten kelien aikana menen puolestaan tyhjyyden äärelle Hailuotoon, saarelle Oulun edustalle. Oulujoen rannalla auringossa kokeilen ripustuksia veden yläpuolella ja tutkin millaisia heijastumia kangas voi luoda.
Työskentelet paljon lakanakankaan kanssa. Miten keksit, että se on hyvä materiaali taiteen tekemiseen?
Lähdin Oulusta Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityötiedettä, kansatiedettä ja historiaa. Painokangaskurssilla inspiroiduin hakemaan Taideteolliseen korkeakouluun tekstiilitaidetta. Lakanakangas on minulle paljon muutakin kuin fyysinen materia. Se merkitsee meidän historiaamme ja perinteitä. Viime aikoina olen työstänyt aihetta ”kaivata jotakin”. Se viittaa edesmenneisiin ihmisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä käsitöitä tehdessä. Minua kiehtoo, miten ympäristön koristaminen, esimerkiksi pitseillä, ja oman tilan tekeminen on aina ollut osa ihmistä. Minulle tuodaan jatkuvasti vanhoja tekstiilejä, kuten mummon perintölakanoita, joita minä arvostan todella paljon. Lakanakankaasta on muodostunut minun taiteeni A4 eli peruskoko.
Olet Madridin lähistöllä residenssivierailulla, mikä on osa instituutin Oulu2026-projektia. Mitä odotat vierailulta?
Odotan Robledossa työskentelyltä sitä, mitä mahdollisuuksia uusi maisema antaa. Se antaa tauon omasta turvallisesta ympäristöstä ja virittää näkemään eri tavalla. Minulla on mukana teososia, kangaspaloja ja akvarellejä. Aion päiväkirjamaisesti maalata ulkona ja jättää työt paikoilleen sään armoille. Ne saattavat tulla osaksi residenssijakson jälkeistä yhteisnäyttelyä Oulussa tai sitten palaan niihin myöhemmin. Minulle on tärkeää saada nähdä työ esillä ulkona avarassa tilassa, ennen kuin tuon sen galleriaan.
Teet ISLA-residenssissä yhteistyötä espanjalaisen Lucía Lorenin kanssa. Mitä ajatuksia tai odotuksia sinulla on tämän yhteistyön suhteen?
Olen innoissani yhteistyöstä perinteisiä tekniikoita käyttävän taiteilijaparin kanssa. Odotan pääseväni kurkistamaan Lucían projekteihin, ja hän ollut kiinnostunut tutustumaan oululaisen taiteen kenttään ja minun työhöni. Olemme suunnitelleet tämän tiimoille erilaisia aktiviteetteja. Ulkopuolisen kiinnostus virittää myös minut näkemään oman tutun taidekenttäni uudella tavalla. Eri maiden välinen yhteistyö antaa mahdollisuuden nähdä, miten taidetta tehdään toisaalla ja samalla se tarjoaa uusia näkökulmia omaan tekemiseen.
Toukokuun ajan näyttelysi ”Pilvilinnoja – Unessa kaikki oli hyvin” on ollut esillä Suomen-Madridin instituutin galleriassa. Minkälaisia odotuksia sinulla oli siihen liittyen? Mitä haluat välittää espanjalaisille taiteellasi?
Tilallisen teoksen tuominen uuteen tilaan vaatii aina etukäteen perehtymistä. On toimittava tilan ehdoilla, mutta niin, ettei teos menetä mitään olennaista. Haluan antaa katsojalle alkuajatuksen, jota kukin voi seurata oman tarinansa johdattamana sinne, minne ajatus vie, sillä teokset ovat niin abstrakteja. Kun teosta katsoo eri kulttuurista käsin, se tuo tulkintaan jotain, mitä ei voi edes olettaa. Esimerkiksi eräälle espanjalaiselle ”Pilvilinnoja” toi mieleen juhlakoristeet Sevillassa. Installaatio on yksi luonnos pysyvästä teoksesta, joka on esillä lasten- ja naistentauteihin keskittyneessä Oulun uudessa sairaalassa. Lähdin pohtimaan sairaalaympäristöä, jossa toivutaan sairauksilta ja jossa toisaalta syntyy uutta elämää. ”Unessa kaikki oli hyvin” viittaa siihen, että unessa sairauksia, tai muita elämän tilanteita voi päästä hetkeksi pakoon.
Millaisen vastaanoton taiteesi on saanut?
Tilalliset teokseni koetaan positiivisena. Ihminen on vaihtelunhaluinen myös taiteen suhteen, ja halukas kokemaan erilaisia taiteenmuotoja. Kaksi- tai kolmiulotteiset teokset, joihin saa kävellä ja joita saa koskea, tuovat uuden tason kokijalle ja kirvoittavat onnellisia huokauksia.
