Javier Maestro Bäcksbacka on journalistiikan tiedekunnan professori Madridin Complutense-yliopistossa. Hän tietää hyvin, mitä tarkoittaa monikulttuurisuus, sillä hänen äitinsä on suomenruotsalainen ja isä espanjalainen. Hän on myös pohjoismaisen tietoyhteiskuntamallin asiantuntija.
Sinun isäsi on espanjalainen ja äiti suomenruotsalainen, miten sinä olet elänyt tämän monikulttuurisuuden?
Jotta voisi kuvailla elämistä monikulttuurisessa maassa, kuten Espanjassa, joka on avannut ovensa maailmalle pitkän eristyneisyyden jälkeen, vaaditaan erilaisia vastauksia asiayhteydestä riippuen. Nuorena pidin sitä kuin eksoottisena etuoikeutena joka tarjosi monia mahdollisuuksia, mutta samalla se myös sai tuntemaan, ettei oikein kuulunut täysin mihinkään. Viime aikoina monikulttuurisuudesta on tullut erottamaton osa globalisoituvia yhteiskuntia, mikä on vain lisännyt monikulttuurisuuden etuja aikana, jolloin kaikki yhteiskunnat ovat kokeneet kulttuurin erityispiirteitä heikentäviä muutoksia.
Mikä on tämä ”Pohjoismainen kulttuuri ja malli tietoyhteiskunnassa”, jossa työskentelet?
Madridin Complutense-yliopiston (UCM) tutkimusryhmä – ”Pohjoismainen kulttuuri ja malli tietoyhteiskunnassa” – johon kuulun sen perustamisvuodesta 2005 asti, koostuu 10 tutkijasta. Suurin osa heistä on UCM:n professoreita, jotka ovat erikoistuneet tietoyhteiskuntaan liittyviin aiheisiin. Tutkimusta johtaa Mariano Cebrián, joka toimii UCM:n Journalistiikan tiedekunnan professorina. Lisäksi meillä työskentelee tutkijoita muista yliopistoista, kuten myös säännöllisiä yhteistyökumppaneita eri Pohjoismaista. Tutkimusryhmässämme vallitsee myös sukupuolten tasa-arvo. Lisäksi ryhmän monitieteellinen projektio tukee vuorovaikutuksen lisäämistä pohjoismaisten tutkijaryhmien kanssa, auttaen alkuun – kuten olemme tehneet – tutkimusvaihtoja projektien, seminaarien, tapaamisten ja matkoja saralla.
Mikä on ero pohjoismaisessa ja espanjalaisessa tavassa hallita kulttuuritoimintaa?
Tärkeys, joka viime aikoina on annettu tietoyhteiskunnan rakentumiselle, kulkee auttamattomasti käsi kädessä kulttuuri- ja luovan alan kehittämisen kanssa. Meidän viimeisimmässä tutkimusprojektissamme, jonka yksi tulos on ollut tämä kirja, olemme keskittyneet samanlaisuuksiin ja erilaisuuksiin pohjoismaisten ja espanjalaisten kulttuuritoimintojen kehityksessä. Erot johtuvat suureksi osaksi kulttuurien välisistä eroista; yksi puolestaanpuhuva esimerkki on se, että Pohjoismaissa luetaan enemmän, tai tavat hyödyntää sisältöjä, mitä uudet teknologia foorumit tarjoaa. Pohjoismainen malli on myös iskostunut strategisiin suunnitelmiin kolmella tärkeällä osatekijällä, jotka ovat korvaamattomia innovaatisen kulttuuritoiminnan kehityksessä: julkinen Hallinto, korkea-asteen tutkimuskeskukset ja yritysmaailman verkosto. Suomi on tässä mielessä tunnuskuvallinen esimerkki. Espanjan tapauksessa on joukko epäsuotuisia osatekijöitä, jotka vaikeuttavat samankaltaista prosessia: vähäinen suunnittelu ja poliittiset resurssit innovaatisen tutkimuksen ja kehityksen suhteen, läpinäkyvyyden puuttuminen, vähäinen yritysmaailman osallisuus ja itsenäisen työskentelyn liiallinen merkitys ryhmätyöskentelyyn verrattuna. Vaikeina aikoina, kuten nykypäivänä, olemme kuitenkin huomanneet sekä Espanjassa että Pohjoismaissa muutoksia, jotka ovat vaikeasti ennalta aavistettavia, mutta jotka suuntautuvat introspektiivisiä tutkimukseen.
Miten luulet, että Espanja voi vaikuttaa omalta osaltaan Euroopan pohjoisiin maihin?
Sen, mitä Espanja voi kulttuuritoiminnallisesti tuoda Pohjoismaihin, voi tiivistää seuraavasti: Espanja on kuin silta espanjankielisten maiden laajoille kulttuurimarkkinoille kulttuuritoimintansa, digitaalisten foorumeidensa ja kulttuurillisen erikoisuutensa ansiosta. Kaikki tämä saavuttaa erikoista tärkeyttä, kuten esimerkiksi matkapuhelimien kehitykseen liittyvä sisältö. Pohjoismaiden heikko kohta on tunnettu: niiden vähäinen asukasluku.
Miksi luulet, että Etelä-Euroopasta asti pidämme skandinaavista yhteiskuntaa malliesimerkkinä? Luuletko tämän näkökannan olevan osaksi idealisointia?
Pohjoismainen mallin erikoisuuspiirteen on leimannut Manuel Castells tunnetuissa yleistutkimuksissaan tietoyhteiskunnasta sekä erikoistutkimuksessa – yhdessä suomalaisen asiantuntijan Himasen kanssa – joissa Suomi nähdään yhtenä esimerkkinä pohjoismaisesta tietoyhteiskunta-mallista. Siitä lähtien pohjoismainen malli, joka perustuu hyvinvointiyhteiskunnan politiikkaan, on myös muokkautunut malliesimerkiksi Euroopan Unionille. Ei jää epäilyksen varaan, että tämä pohjoismainen malli, tai pohjoismaisuus yleisesti ottaen mielikuvana varsinkin Espanjassa, on kohdannut enemmän tai vähemmän idealisointia ja kuvitteellistamista. Meidän tavoitteenamme on selventää asioita: poistaa väärät uskomukset ja näyttää, kuinka tärkeä pohjoismainen malli tosiasiassa on.
Javier Maestro Bäcksbacka esittelee kirjansa Industrias culturales: el modelo nórdico como referencia para España tammikuun 26.päivä 2012 kello 19:30 Suomen Madridin-instituutissa.
Julkaisuvapaa Suomen Madridin-instituutin luvalla
