Hannu Vuori on Kalevan, suomalaisen kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja. Sen lisäksi, että hän edustaa suomalaista kulttuuria Etelä-Espanjassa, hän on mm. lääketieteen ja kirurgian tohtori.
Voisitko esitellä Kulttuuriyhdistys Kalevan lyhyesti?
Kaleva on tällä hetkellä noin 220 jäsenen vireästi toimiva yhdistys, joka sääntöjensä mukaan “syventää Espanjan ja Suomen kansojen välistä ystävyyttä kulttuurin ja perinteiden aloilla ja kehittää yhteistyötä näiden kansojen välillä.” Yhdistys järjestää espanjalais-suomalaisia kulttuuritapahtumia kuten kulttuurimatkoja, taidenäyttelyitä, konsertteja, runonlausuntaa, teatterinäytäntöjä, luentoja, seminaareja ja kursseja. Kaleva on silta suomalaisen ja espanjalaisen kulttuurin välillä. Hyviä esimerkkejä ovat toisaalta espanjalaiselle yleisölle suunnattu suomalaisen taidelasin näyttely Málagan lasimuseossa, toisaalta espanjalaisen taiteen tuominen suomalaisiin kesätapahtumiin.
Miksi Kaleva perustettiin?
Kaleva vietti kolme vuotta sitten 20-vuotis syntymäpäiväänsä. Perustamisvuonna elettiin vahvaa Aurinkorannikon suomalaisen siirtokunnan nousukautta. Jo muutamaa vuotta aikaisemmin oli perustettu suomalainen seurakunta ja ensimmäinen suomalaisyhdistys Asociación Finlandesa Costa del Sol. Aluksi kaavailtiin kulttuuritoiminnan käynnistämistä tämän yhdistyksen suojissa. Kun ajatus ei kuitenkaan ottanut tulta, päädyttiin erillisen kulttuuriyhdistyksen perustamiseen. Alueella toimi silloin monia suuria suomalaisia rakennusyrityksiä. Ne näkivät kulttuurissa markkinointikeinoin. Jos rannikolla olisi tarjolla suomalaista korkeakulttuuria, niiden rakentamat asunnot voisivat mennä paremmin kaupaksi ja varakkaammalle väelle. Niiden avokätisen tuen avulla Kaleva pystyi toimintansa alussa järjestämään hyvinkin korkealaatuisia kulttuuritapahtumia. Sponsorirahoitus loppui kuitenkin rakennusbuumin hiivuttua ja suomalaisten rakentajien vetäydyttyä rannikolta. Se pakotti Kalevankin luopumaan suomalaisten huipputaiteilijoiden tuomisesta rannikolle, mutta tapahtumien taso pyritään edelleenkin pitämään korkeana.
Mistä ideat Kalevan toimintaan kumpuavat?
Hallitukseen on pyritty valitsemaan niin kulttuurin kuluttajia kuin eri alojen aktiivisia tuottajiakin, joilta ideat eivät lopu. Myös jäsenistöltä tulee ehdotuksia. Lisäksi monet suomalaiset taiteilijat ovat oppineet tuntemaan Kalevan ja ottavat yhteyttä suunnitellessaan mahdollista esiintymistä aurinkorannikolla. Poimimme näistä ehdotuksista parhaimmat.
Mitä odotuksia Aurinkorannikolle muuttavilla suomalaisilla on Espanjasta?
Niitähän Antti Karisto on selvittänyt perusteellisesti tutkimuksessaan “Satumaa. Suomalaiseläkelaiset Espanjan Aurinkorannikolla.” Jospa sen vuoksi vastaisinkin vain omalta osaltani. Jouduin 1980-luvulla työni vuoksi käymään usein Espanjassa (autoin Maailman Terveysjärjestön edustajana Espanjan perusterveydenhuollon ja terveydenhuollon laadunvalvonnan kehittämistä). Opin tuntemaan maan, jossa on kiinnostava ja muusta Euroopasta vahvasti poikkeava historia, upeaa arkkitehtuuria, rikas kulttuurielämä, mahtava ilmasto, hyvä ruoka ja maittavat viinit. Luulisin, että nämä tekijät vetävät monia muitakin suomalaisia Espanjaan.
Millaisia Aurinkorannikolla asuvat suomalaiset ovat? Vai voiko yleistyksiä tehdä?
Aikaisemmin yleistykset saattoivat olla mahdollisia. Suurin osa suomalaisista oli eläkeläisiä, mikä määritteli iän ja jossain määrin sosiaalisen asemankin. Nykyään täällä on kaikenlaisia ja kaikenikäisiä. Hyvä osoitus ikähaitarin laajenemisesta on Aurinkorannikon suomalainen koulu, jossa on kolmisen sataa oppilasta ja kaikki luokat lukiota myöten.
Mitkä ovat mielestäsi suurimmat kulttuurierot Suomen ja Espanjan välillä?
Yksi suuri ero on espanjalaisten historiatietoisuus ja ylpeys omasta erikoislaadustaan – vaikkei uuden maailman rikkauksista huolimatta tapahtuneilla valtion vararikoilla ehkä niin hirveästi voikaan ylpeillä. Toinen ero on kirkon vaikutus. Vaikka avioerojen ja aborttien määrän kasvu sekä lapsiluvun lasku kertovatkin selvää kieltään kirkon otteen kirpoamisesta, maassa on valtava määrä “piilokatolisuutta,” joka leimaa maallistuneenkin espanjalaisen maailmankuvaa, historian käsitystä ja käyttäytymistä, kulttuurista puhumattakaan.
Mitä yllättäviä tilanteita olet Espanjassa kohdannut? Onko jokin tapaus jäänyt erityisesti mieleen?
Ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä, mutta oman taloni rakennusprojektin yhteydessä olen joutunut monien muitten tavoin törmäämään hirveään byrokratiaan ja siihen, ettei mistään selviä ilman juristia ja notaaria, mahdollisesti useampaakin.
