Guillermo Ibañezin haastattelu: Nuori fysioterapeutti hullaantui suomalaisiin luihin

Guillermo Ibáñez Barreiro on Zaragozasta kotoisin oleva nuori fysioterapeutti. Hän guillermo luurankovalmistui vuonna 2008 ja on siitä lähtien tehnyt alansa töitä erinomaisella menestyksellä. Miksi haastattelemme häntä? Koska Guillermo on yksi niistä harvoista fysioterapeuteista joka päätti laajentaa tietämystään ”suomalaisten luiden” parissa. Vuonna 2010 hän asui vuoden Suomessa ja työskenteli fysioterapeuttina Itäkeskuksen Auron OMT-klinikalla. Kertoakseen kokemuksestaan Suomessa, kysyimme Guillermolta muun muassa hänen työstään ja elämästään siellä sekä Espanjan ja Suomen välisistä työelämän eroista.

Guillermo, kerro meille hieman syistä, miksi päädyit Suomeen töihin ja kouluttautumaan.
Kun valmistuin fysioterapeutiksi yliopistostani Madridista, aloin tehdä erikoistuvia opintoja mm. ortopedisestä manuaaliterapiasta (OMT). Eräällä kurssilla tapasin Markku Paatelman, suomalaisen OMT-tekniikan opettajan ja ohjaajan, yhden alan parhaista. Päätettyäni mainitut opinnot tiedonhaluni sekä José Miguel Trigasilta ja Markulta saamani apu veivät minut Helsinkiin vuonna 2010. Suomi, yhdessä Norjan ja muiden Euroopan unionin maiden kanssa, on yksi OMT-tekniikan pioneereista.

Millaista on työskennellä ja opiskella englanniksi?
Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat vaikeita alhaisen englannin kielen tasoni vuoksi, mutta pikkuhiljaa päivä päivältä tunsin oloni mukavammaksi, kiitos ahkeran opiskeluni ja työkavereideni avun. Myös suomalaisten ”eurooppalaisen” englannin ja selkeän aksentin vuoksi oli helppoa kommunikoida heidän kanssaan. Kun sain englannin kielen haltuun, päätin kokeilla suomen kielen opiskelua pystyäkseni ymmärtämään potilaita, jotka eivät englantia puhuneet, vaikkakin heitä oli kovin vähän. Osasin perusasioita, kuten kuinka tervehtiä ja kysyä kivuista, anatomiasanastoa sekä asettelemaan potilaan oikein paareille.

Mitä voit kertoa työelämän eroista Suomessa ja Espanjassa?
Yksi asia, joka kiinnitti huomioni, oli yleisesti ottaen läheinen suhde fysioterapeutin ja lääkärin välillä. Mikäli fysioterapeutilla oli jotain mielessä, oli kommunikaatioyhteys lääkärin kanssa nopea ja tehokas, olipa kyseessä traumatologi, reumatologi tai neurologi. Mitä tulee työaikoihin, työpäivä alkaa Suomessa samaan aikaan kuin Espanjassa eli noin klo 8.00, mutta mitä tulee päivän päättymiseen, Espanjassa työpäivä venyy Suomeen verrattuna useita tunteja pidemmäksi, joskus jopa klo 22.30 asti.

Espanjassa voi siis päästä fysioterapeutille todella myöhään, mielenkiintoista! Mitkä ovat kokemuksesi mukaan tyypillisimpiä kipujen syitä suomalaisille? Entä espanjalaisille?
Suomessa suurin loukkaantumisten syy on talviurheilulajit, kuten laskettelu, hiihto, luistelu jne. Espanjassa ilmenee samoja loukkaantumisia ja paljon, sillä sielläkin harjoitetaan samoja talvilajeja ja mutta asukaslukujen suurien eroavaisuuksien takia loukkaantumisprosentti on Suomessa suurempi. Tyypillisiä ovat polven, hartian ja lanteen kivut. Vielä anekdoottina: erona Espanjaan Suomessa tapahtuu paljon loukkaantumisia kadulla kävellessä ja myös talvisten kaatumisten aiheuttamina. Se pahuksen jää, hehe…

Onko Espanjassa ja Suomessa käytettävissä fysioterapian tekniikoissa eroja?
Fysioterapia Suomessa ja Espanjassa on toki samanlaista, aina kuin työtapasi on sama maasta huolimatta. Esimerkkeinä yhtäläisyyksistä ovat manipulaatiohoito, OMT, osteopatia ja kiropraktiikka. Yksi eniten käyttämistäni tekniikoista on neuloilla työskentely, joka toimii erityisen hyvin lihasvaurioihin ja jänteisiin, vaikkakaan sitä ei Suomessa käytetä niin kuin Espanjassa. Itse asiassa suomalaiset fysioterapeutit eivät käytä tätä tekniikkaa, koska hoito ei kuulu sairausvakuutuksen piiriin.

Vielä lopuksi, haluaisitko palata Suomeen?
Arvioisin kokemukseni Suomessa uskomattomaksi, niin henkilökohtaisella kuin ammatillisellakin tasolla. Kokemukseni aikana opin suomalaisesta kulttuurista ja sain hyviä ystäviä. Tarkoituksenani oli jäädä joksikin aikaa Suomeen, mutta suomen kielen tasoni ei ollut riittävän hyvä työskentelemiseen, sillä Suomessa terveysalalla työskenteleminen vaatii sujuvan suomen kielen tason. Vaikka palasinkin Espanjaan jatkamaan työuraani, en poissulje paluutani Suomeen, sillä minulla on yhä läheinen suhde maahan. Suomi on maa, josta pidän todella paljon ja lisäksi rakastan talvea, joten palaan varmasti.

 

Julkaisuvapaa Suomen Madridin-instituutin luvalla

Valikko