Kesäkuun Entre Culturas kertoo Madridissa asuvan ja työskentelevän suomalaisen näyttelijän Emilia Uutisen kokemuksista Espanjassa. Emilia on asunut maassa jo yli kymmenen vuotta, minkä aikana hän on ehtinyt näyttelemään monissa espanjalaisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Laajemman espanjalaisen yleisön tietoisuuteen Emilia nousi näytellessään suositussa komediasarjassa Escenas de Matrimonio.
Olet asunut Espanjassa jo kymmenen vuotta, mikä sai sinut alun perin lähtemään Suomesta Espanjaan ja mitä kaikkea olet Espanja-vuosiesi aikana tehnyt?
Lähdin Suomesta Espanjaan opiskelemaan teatteria ja flamenco- tanssia vuonna 2001. Vietin alkuaikoina kauden Sevillassa opiskellen tanssia ja tulin sitten Madridiin, missä opiskelin teatteria Madridin Kuninkaallisessa Teatterikorkeakoulussa RESADissa (Real Escuela Superior de Arte Dramático), ja missä olen asunut ja tehnyt töitä näyttelijänä televisiossa, elokuvissa ja teatterissa viimeisten kymmenen vuoden ajan.
Millaista oli opiskella teatterikorkeakoulussa Espanjassa? Miten opinnot eroavat Suomen teatteriopinnoista?
Teatteriopinnot Espanjassa ovat hyvin monipuoliset. RESADissa opiskeltiin näyttelemisen lisäksi myös paljon muita teatteriin liittyviä aineita kuten teatteriteoriaa, taidehistoriaa, miekkailua, lavastusta, maskeerausta, kirjallisuutta, teatteriin sovellettuja audiovisuaalisia menetelmiä, runomittaa ja tanssia, monien muiden aineiden lisäksi. Opiskelupäivä kesti käytännössä katsoen koko päivän, mikä oli joskus hieman rankkaa. Mutta huolimatta siitä opiskeleminen oli todella hauskaa, nautin siitä paljon. Teimme kaikenlaista teatteria Commedia dell Artesta, Calderónista ja Shakespearesta lähtien aina tuoreimpiin nykyteoksiin asti. Muistan nauttineeni paljon espanjalaisen komedian kaudesta, jolloin teimme Miguel Mihuran ja Enrique Jardiel Poncelan teoksia. [quote align=”center”] Opintojen erikoisuus täällä Espanjassa on epäämättä espanjan kielen runomitan opiskelu. Se on hyvin tärkeä työkalu espanjalaiselle näyttelijälle. [/quote] Espanjan runomitta, ja yleisesti ottaen kulta-ajan kirjallisuus Calderonin, Lope de Vegan ja Tirso de Molinan johdolla, unohtamatta monia muita tuon hetken dramaturgeja, osoittautui minulle kiehtovaksi tutkimuksen kohteeksi. Tuo espanjalaisen runomitan tärkeys on kenties suurin ero espanjalaisten ja suomalaisten teatteriopintojen välillä.
Ovatko kulttuurierot aiheuttaneet sinulle erityisiä haasteita työskennellessäsi Espanjassa?
Kieli oli kyllä haaste minulle. Erityisesti improvisointi vieraalla kielellä vaatii kielen täydellistä osaamista, puhumattakaan erikoistaidoista kuten espanjan runomitan hallitseminen. Tein paljon ponnistuksia ja opiskelin espanjan kieltä samaan aikaan Näyttelijän Työn opintojen kanssa päästäkseni vaatimusten tasolle. Opiskeluaikoina kielen kanssa sattui jokunen hauska kömmähdys, mistä saimme hyvät harjoitusnaurut.
Onko sinulla suuri fanijoukko Espanjassa? Miten tämä näkyy arjessasi? Tunnistetaanko sinut esimerkiksi Madridin kaduilla?
Joskus minut tunnistetaan kaduilla, erityisesti silloin kun olen näytellyt päivittäin televisiossa. Mutta se ei muuta arkea mitenkään. Ehkä ainoa asia, mihin se vaikutti oli etten voinut mennä ruuhka-aikaan metrolla ilman että minut tunnistettaisiin.
Espanjalaiset televisiosarjat kuten Serranon perhe ja Naapureina Madridissa ovat saavuttaneet suurta suosiota Suomessa. Mistä luulet tämän johtuvan?
Voisin kuvitella, että espanjalaisissa perhesarjoissa on jotain eksoottista, mikä kiehtoo suomalaisia. Niiden menestys saattaa johtua myös espanjalaisen komedian nopeasta ja hauskasta rytmistä.
Koetko espanjalaistuneesi Espanja-vuosiesi aikana? Mitä asioita ikävöit Suomesta?
Koen kyllä espanjalaistuneeni, mutta en silti tunne olevani vähemmän suomalainen. Ajattelen pikemminkin niin, että nuo kaksi maata, kieltä ja kulttuuria täydentävät toisiaan. Mitä enemmän tunnen itseni espanjalaiseksi, sitä suomalaisemmaksi myös itseni tunnen! Ikävöin luonnollisesti sukulaisiani, Suomen luontoa, salmiakkia, saunaa, sekä tietysti, suomen kieltä.
