Aalto-yliopiston Uusien medioiden professori Lily Díaz-Kommosen ja Helsingin Designmuseon johtaja Jukka Savolaisen dialogi.
Keskiviikkona 9. lokakuuta 2018 minulla ja Jukalla oli mahdollisuus keskustella Design Clubista, joka on ollut jo kehitteillä museossa jonkin aikaa. Keskustelupaikkana toimi vieraanvarainen ja elegantti Designmuseon kahvila Helsingissä osoitteessa Korkeavuorenkatu 23.
(Lily Díaz-Kommonen) Jukka, voitko selittää meille, mikä on Design Club?
(Jukka Savolainen) Design Club on yritysten verkosto, ja osa näistä yrityksistä on suoraan tekemisissä muotoilun tai muotoilun hyödyntämisen kanssa. Koska muotoilu toimii inspiraation työkaluna niin teollisuuden alalla kuin yksityisessäkin elämässä, voidaan sanoa, että muotoilu voi toimia myös keskustelun alustana. Tällä hetkellä meillä on strategista yhteistyötä Aalto-yliopiston kanssa. Museoalan ammattilaisina emme ole asiantuntijoina muotoilussa emmekä sen toteutuksessa. Sen sijaan yliopistossa on paljon asiantuntijoita ja kokemusta. Ideana on tuoda tämä opettajien ja oppilaiden asiantuntevuus ja taitavuus museoon, jotta voimme siten luoda parempaa sisältöä ja uusia tapahtumia.
Mielestäni sanomasi voidaan yhdistää siihen, jota muotoilun akateemikko Horst Rittel kutsui “tietämättömyyden symmetriaksi”. Se tarkoittaa, että erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus päästä käsiksi erilaisiin tietoihin ja taitoihin. Rittel ei kuitenkaan nähnyt tätä asiaa haitallisena, vaan mahdollisuutena kehittää uusia taitoja. Nämä Rittelin luomat käsitteet on otettu käyttöön ongelmanratkaisussa, jossa voidaan hyödyntää yhteistyötä.
(Lily) Ja mitkä ovat Design Clubin tavoitteet?
(Jukka) Design Clubin Ideana on houkutella suunnittelijoita ja yrityksiä, jotka jo käyttävät muotoilua prosesseissaan. Lisäksi vetoamme niihin yrityksiin, jotka eivät muotoilua vielä hyödynnä, jotta voimme keskustella muotoilun mahdollisuuksista liiketoiminnassa ja elämässä ylipäätään.
(Lily) Toisin sanoen Design Club pyrkii avaamaan uuden tilan niin teoreettisessa kuin fyysisessäkin mielessä. Se muistuttaa minua hiukan “rajalla sijaitsevasta tavoitteesta/esineestä”, kuten Susan Leigh-Star ja Geoffrey Bowkers ovat määritelleet. He viittaavat termillä käsitteellisiin välineisiin – jotka voivat myös olla ajankohtaisia esineitä – jotka sallivat eri tieteenalojen useat näkemykset tulkitsemiselleen. Esimerkkinä voisi olla maapallo, jonka antropologi, historiantutkija ja taiteilija tulkitsevat hyvin erilaisilla tavoilla.
(Jukka) Juuri näin!
(Lily) Voitko kertoa Design Clubin onnistumisista?
(Jukka) Tärkein menestys on suunnittelijoiden ja yritysten luomat yhteydet. Muutamia tuotekampanjoita on jo ollut, jotka ovat syntyneet Design Clubissa pidettyjen kokousten tuloksena. Yrityksillä on mahdollisuus tutustua suunnittelijoihin, ja molemmat huomaavat voivansa työskennellä yhdessä. Design Club yhdistää ihmisiä. Tärkeimmät tarinat ovat niitä, joissa uudet tuttavuudet aloittavat yhteistyön ja sitä kautta syntyy uusia mahdollisuuksia, joita he toteuttavat.
(Lily) Toisin sanoen Design Club auttaa jäsentensä tietojen ja taitojen yhteensovittamisessa ja uudelleenjakamisessa.
(Jukka) Kyllä.
(Lily) Miten Design Clubin konseptia voisi vielä kehittää?
(Jukka) Esimerkiksi menestyksemme perusteella on käynyt ilmi, että luomamme verkosto on paljon suurempi kuin alun perin odotimme. Kaikkien palveleminen ja tarpeiden täyttäminen ei aina ole helppoa. On melko vaikeaa olla varma siitä, että täytämme odotukset ja että verkoston toimintaan osallistumisen tuloksella on arvoa.
(Lily) Ja millaisia yrityksiä on liittynyt Design Clubiin?
(Jukka) Design Clubissa on suuria yrityksiä, kuten eräs lääkeyhtiö, infrastruktuuria kehittäviä yrityksiä ja muotoiluyrityksiä, sekä pieniä yrityksiä, jotka ovat hädin tuskin aloittaneet toimintansa. Vaihtelevuutta on paljon. Ideana on, ettei Design Clubiin liity pelkästään muotoilua jo hyödyntäviä yrityksiä, vaan myös niitä yrityksiä, joiden tarvitsee oppia hyödyntämään muotoilua toiminnassaan.
(Lily) Mitä innovaatiokehityksen riskejä on olemassa ja kuinka Design Club voi auttaa?
(Jukka) Yksi suurimmista uusia innovaatioprojekteja kohtaavista ongelmista on se, ettei kaupallista lopputulosta saada heti selville. Tuotteen kaupallinen arvo ei ole ilmeinen alusta asti. Ja koska se ei ole selvillä heti, ihmiset pelkäävät tuotteeseen sijoittamista. Useat näistä projekteista ovatkin kokeiluja.
Hyvää Design Clubissa on, että on olemassa työtovereita, joilta voit oppia. Voit nähdä projekteja, joita muut ovat tehneet. Ja voit nähdä, kuinka he ovat ottaneet riskin ja sijoittaneet johonkin uuteen. Tällä tavalla voi oppia, että välillä riskin ottaminen on sen arvoista.
(Lily) Toisin sanoen, yritysten välinen yhteistyö ei ole pelkästään rahanvaihtoa, vaan mukana on myös tunnetasoja.
(Jukka) Totta.
(Lily) Miten opiskelijat, taiteilijat suunnittelijat voivat osallistua Design Clubiin?
(Jukka) Esimerkiksi hetki sitten järjestimme haun uusille näyttelyehdotuksille, ja haun voittaja saa rahapalkinnon. Näin suunnittelijat voivat luoda uusia asioita. Annamme heille mahdollisuuden suunnitteluun avustamalla heitä rahallisesti.
(Lily) Aalto-yliopiston puolesta puhuen olemme osallistuneet Design Clubin toimintaan ja myös hyötyneet siitä. Esimerkiksi museon rahallinen ja taiteellinen tuki on ollut välttämätöntä kehittäessämme virtuaalitodellisuus-installaatiota vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen Paviljongista, joka sijaitsee näyttelyn päägalleriassa. Uskotko, että tämän mallin voisi viedä ulkomaille?
(Jukka) Paljon kiinnostusta on olemassa. Meille on ilo, jos muut maat ja organisaatiot voivat käyttää tätä avoimen tiedon (Open Knowledge) mallia. Voimme jakaa oppimamme. Organisaationa meillä ei kuitenkaan ole tarvittavaa tietoa eikä resursseja mallin levittämiseen. Mutta ehdottomasti iloitsemme, jos tämä Design Clubin idea alkaa levitä muualla.
(Lily) Kiitos!
(Jukka) Ilo on minun puolellani!
