14. helmikuuta vietetään ystävänpäivää, jolloin ravintolat ovat täynnä pöytävarauksia kahdelle. Mutta ei Suomessa. Yleisestä periteestä poiketen Suomessa ystävänpäivä on ensisijaisesti ystävien ja läheisten muistopäivä, ei rakastavaisten. Ystävänpäivänä muistetaan kaikkia ystäviä, olivat he sitten perheenjäseniä, koulu- tai työkavereita, naapureita tai kumppani – tai vaikka oma lemmikki!
Ystävänpäivän juuret ulottuvat antiikin Roomaan aikaiseen juhlaan, jossa kunnioitettiin avioliiton jumalatarta ja myöhemmin sitä on vietetty pyhän Valentinuksen muistopäivänä. Maailmalla ystävänpäivän symboli on sydän, jolla koristellut kortit, kakut ja suklaat toimivat lahjoina kumppanille. Ravintolat, elokuvateatterit ja kahvilat täyttyvät pariskunnista, jotka viettävät päivää rakastettunsa kanssa.
Suomeen ystävänpäivä rantautui 1980-luvulla, saaden kuitenkin toisenlaisen merkityksen: Suomessa sydänkoristeiset muistamiset ovatkin tarkoitettu ystäville. Syitä tälle poikkeavuudelle ei tiedetä tarkkaan, osa on pohtinut historiallisia kehityskulkuja ja osa selittänyt syyksi suomalaisille ominaisemman pidättäytyneemmän luonteen.
Suomalaisiin ystävänpäiväperiteisiin liittyy läheisten kanssa vietetty aika, yhdessä leipominen tai ruuan laitto ja etenkin ystävänpäiväkortit. Monissa paikoissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa lapset ja nuoret askartelevat läheisilleen ystävänpäiväkortteja. Kortteja lähetetään eri puolilla Suomea asuville läheisille, mutta nykyään myös tekstiviestit ja puhelinsoitot ovat yleistyneet. Oli viesti sitten virtuaalinen tai kirjallinen, niillä on sama sanoma: ne muistuttavat, kuinka tärkeä ystävä on ja mitä heidän ystävyytensä merkitsee viestin lähettäjälle.
Tämä helmikuinen päivä kannustaa kaikkia muistamaan rakkaitamme, niin ystäviä, perheenjäseniä kuin kumppaneita ja tekemään näkyväksi sen, mitä läheiset ympärillämme meille merkitsevät. Ystävänpäivä on hyvä hetki pohtia sitä, miten voisimme ylläpitää ystävällisiä tekoja muinakin päivinä.
Kuva: RiittaSupperi / Keksi /TeamFinland
