Maaliskuun Entre culturas vie lukijansa koulunpenkille. Barcelonaan ollaan perustamassa Associació Escola Escandinava de Barcelona -yhdistyksen johdolla koulua, josta tulee suomalaisiin oppiratkaisuihin perustuva pilottiperuskoulu ja -lukio espanjankielisessä maassa. Yhdistyksen puheenjohtaja Tiina Mäkelä kertoo, mikä suomalaista ja espanjalaista koulua yhdistää ja erottaa, ja miksi Barcelonassa olisi Skandinaaviselle koululle kysyntää.
Kouluhanke lähti liikkeelle Barcelonan Skandinaavisen klubin yhteydessä esille nousseesta pohjoismaalaisten perheiden ilmaisemasta koulutustarpeesta. Mitkä koitte suurimpina puutteina paikallisessa koulujärjestelmässä?
Niin pohjoismaisia kuin paikallisiakin perheitä huolestuttaa se, että Espanjassa kouluissa vaikuttaa olevan suuria laadullisia ja kasvatusfilosofisia eroja. Erittäin suositut ja arvossapidetyt koulut ovat usein kalliita, ja niistä on vaikeaa saada oppilaspaikkaa. Samoin se, että koulumainen opetus aloitetaan Espanjassa käytännössä jo lapsen kolmantena ikävuotena, tuntuu monista pohjoismaisista perheistä turhan aikaiselta ja aiheuttaa perheille paineita hyvän koulupaikan löytämiselle jo lapsen ensimmäisinä ikävuosina. Pohjoismaissa perheillä on myös enemmän vaihtoehtoja lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseksi, eikä koulumaisen opetuksen kanssa kiirehditä. Perusajatus on, että lapsi oppii leikkimällä, oman luonnollisen rytminsä mukaan. Lisäksi se, että koulupäivä venyy Espanjassa usein jopa yli kahdeksantuntiseksi, jonka jälkeen tehtävänä on vielä iso pino läksyjä, tuntuu pohjoismaalaisista perheistä kohtuuttoman paljolta. Pohjoismaissa on tapana omistaa illat harrastuksille ja vapaa-ajalle.
Koulu on suunnattu niin pohjoismaalaisille kuin espanjalaisillekin. Kuinka paljon pohjoismaalaisia Barcelonan alueella arviolta asuu? Millaisen vastaanoton olettaisit yksityisen skandinaavikoulun saavan espanjalaisten perheiden keskuudessa?
Pohjoismaisia on Barcelonan seudulla arvioilta noin viitisen tuhatta. Vaikka emme ole vielä aloittaneet laajamittaista projektista tiedottamista, saamme päivittäin uusia yhteydenottoja niin pohjoismaalaisilta kuin paikallisiltakin perheiltä esimerkiksi Facebook -sivustomme kautta. Näiden yhteydenottojen perusteella voimme sanoa, että kiinnostusta riittää! Pohjoismaista ja erityisesti suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan suuresti muun muassa sen toistuvasta Pisa-tutkimusmenestyksestä johtuen. Tarkoituksenamme on noudattaa paikallista opetussuunnitelmaa. Tulevaisuudessa meitä kiinnostaa myös mahdollisuus tulla puolivaltiolliseksi kouluksi (colegio concertado). Valintamme perustuu siihen, että haluamme tarjota niin paikallisen kuin kansainvälisenkin todellisuuden huomioivaa opetusta eri kansallisuuksille unohtamatta kuitenkaan oppilaiden omia juuria.
Mitä eroja näet suomalaisessa ja espanjalaisessa koulussa?
Suomessa poliittiset päättäjät, viranomaiset, koulut ja perheet ajattelevat yleisesti, että laadukkaan koulutuksen ja hyvien oppimistulosten takaamiseksi on tehtävä yhteistyötä. Opettajaan luotetaan ja opettajaa kunnioitetaan kasvatusalan ammattilaisena enemmän kuin Espanjassa. Samoin kokemusteni perusteella Suomessa opettajat vaikuttavat luottavan enemmän oppilaisiin ja heidän kykyihinsä. Hyviä arvosanoja saa helpommin kuin Espanjassa kunhan on osoittanut, että on ponnistellut riittävästi aiheen parissa omien kykyjensä rajoissa. Suomalainen opetustyyli ei ole myöskään niin autoritaarinen kuin yleinen opetustyyli Espanjassa. Suomessa opetus on espanjalaista opetusta käytännönläheisempää. Lukuaineiden opiskelua tasapainotetaan enemmän kuin Espanjassa esimerkiksi liikunnan, kädentaitojen, kotitalouden ja taideaineiden opiskelulla. Näin oppilaat, jotka ovat lahjakkaita kukin omalla tavallaan, voivat kokea onnistumisen tunteita omalla vahvuusalueellaan. Suomessa kiinnitetään enemmän huomiota oppimaan oppimisen taitoihin. Suomi onkin ensimmäinen maa maailmassa, jossa oppimaan oppimiselle on kehitetty omat arviointikriteerit.
Kouluhankkeen taustalla on ajatus innovatiivisten suomalaisten opetusmenetelmien viemisestä Espanjaan; mitä nämä menetelmät käytännössä ovat?
Tarkoituksemme on valita ja sopeuttaa paikallisiin olosuhteisiin Suomessa kehitettyjä ratkaisuja. Ratkaisut voivat edistää esimerkiksi lukemaan oppimista, matematiikan oppimista, oppimaan oppimista ja muiden tietoyhteiskunnassa tärkeiden kansalaistaitojen oppimista. Oppiminen tapahtuu yhä enenevässä määrin modernien koulutusteknologioiden avulla. Suomessa on erinomaisia teknologisia sovelluksia, joiden uskomme voivan tuoda lisäarvoa paikallisille kouluille. Nykyiset oppimisteoriat korostavat sitä, että oppimisympäristö vaikuttaa suuresti oppimisen mielekkyyteen ja koulussa viihtymiseen. Tavoitteenamme onkin hyödyntää koulussamme myös moderneja suomalaisia sisä- ja ulkotilaratkaisuja (oppilaitos- ja leikkikenttäinfrastruktuuri). Näiden seikkojen lisäksi haluamme soveltaa Espanjassa esimerkiksi suomalaisten erityisopetuksen ja oppilashuollon malleja sekä seuranta- ja arviointijärjestelmiä.
Mikä on koulun kielipolitiikka; millä kielillä saa opetusta ja mitä kieliä koulussa voi opiskella?
Koulun pääasiallisina opetuskielinä tulevat olemaan paikalliset kielet (katalaani ja espanja) ja englanti. Muut koulussa opetettavat kielet määrittyvät oppilaiden taustojen ja mielenkiinnonkohteiden mukaan. Yhtenä koulumme erityispiirteenä paikallisiin kouluihin nähden tulee olemaan se suomalainen käytäntö, että koulu pyrkii myös tukemaan kunkin oppilaan oman äidinkielen kehitystä, jos se on muu kuin koulun pääkielet.
Pilottikoulu tulee sisältämään sekä peruskoulun että lukion. Minkälaisen ylioppilastutkinnon lukiossa voi tulevaisuudessa suorittaa, suomalaisen vai espanjalaisen?
Suurin osa koulumallistamme kiinnostuneista perheistä asuu pysyvästi Kataloniassa. Tästä syystä koemme mielekkääksi, että myös lukio suoritetaan paikallisen opetussuunnitelman mukaisesti. Lisäksi kansainväliset lukiotutkinnot kiinnostavat meitä vaihtoehtoisina malleina. Toisaalta nykytrendi on se, että kansainvälistä liikkuvuutta pyritään jatkuvasti helpottamaan. Jos oppilaat osaavat hyvin paikallisia kieliä, kansainvälisessä kommunikaatiossa käytettäviä kieliä ja muita omia kieliään, ja heillä on hyvät perustiedot ja taidot lukion käytyään, jatko-opintopaikkaa voi varmasti hakea ongelmitta joka puolelta maailmaa.
Tuoko koulun sijainti Katalonian itsehallintoalueella hankkeeseen erityispiirteitä?
Alue muistuttaa Suomea siinä, että täällä on monta virallista kieltä. Samoin kuin Suomessa on opettajalla oltava sekä suomen- että ruotsinkielen virkakelpoisuus, odotetaan täälläkin opettajilta kahden paikallisen kielen hallintaa. Kaksikielinen paikallinen todellisuus pitää ottaa huomioon myös opetussuunnitelmassa. Lähdemme siitä ajatuksesta, että mitä enemmän lapset voivat oppia eri kieliä, sen parempi. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että esimerkiksi suomen ja katalaanin, kahden maailman mittakaavassa pienen kielen hallitseminen muiden kielten ohella saattaa avata yllättäviä uramahdollisuuksia.
Mistä lähtien olet itse ollut mukana hankkeessa ja mikä on toimenkuvasi?
Olen asunut Barcelonassa reilut kuusi vuotta, jona aikana olen sekä täydentänyt opintojani paikallisilla opettajan opinnoilla että työskennellyt erilaisissa kouluissa. Kasvatussektorilla Suomen kouluosaaminen on jatkuvana puheenaiheena. Olen usein tätä diskurssia seuratessani pohtinut, miten voisin hyödyntää sekä paikallisen koulujärjestelmän että suomalaisen koulujärjestelmän tuntemustani. Toimin myös Skandinaavisen Klubin yhteydessä suomenkielisille lapsille suunnatun lauantaisin pidettävän Suomi-koulun opettajana. Kun keskustelu pohjoismaistyyppisestä kouluvaihtoehdosta virisi klubilla pari vuotta sitten, näin siinä heti oivallisen tilaisuuden hyödyntää osaamistani. Viimein huhtikuussa 2011 perustimme neljän muun pätevän ja aikaansaavan suomalaisnaisen kanssa yhdistyksen koordinoimaan koulunperustushanketta. Toimin yhdistyksen puheenjohtajana ja vastaan koulun pedagogisesta suunnittelusta.
Mikä on oma suhteesi Espanjaan ja Kataloniaan? Millaista katalonialaisten kanssa on työskennellä?
Tämä saattaa kuulostaa siltä, että keksin lauseen ”Entre culturas” -haastattelua varten, mutta yksi motoistani on, että parhaat ideat ja toimintatavat muodostuvat kulttuureiden välissä. Kouluideamme on syntynyt juuri tältä pohjalta: pyrimme ottamaan kustakin kasvatuskulttuurista sen parhaat, ympärillämme olevaan todellisuuteen soveltuvat piirteet, ja näin oppimaan toisista kulttuureista. Me suomalaiset voisimme ottaa oppia esimerkiksi espanjalaisten sosiaalisista taidoista. Kokemani ja lukemani mukaan espanjalaiset myös viihtyvät paremmin työpaikoillaan kun taas Suomessa meillä on tässä petraamisen varaa. Mitä kulttuureiden välisiin ajoittaisiin yhteentörmäyksiin tulee, nekin pitää nähdä arvokkaina oppimiskokemuksina. Opiskelu- ja työkokemukseni perustella voin sanoa, että niin Kataloniassa kuin laajemmin Espanjassa on runsaasti erinomaisia ja työnsä vakavasti ottavia ja yhteistoiminnallisia vanhempia ja kasvatusalan ammattilaisia, joiden arvo usein unohdetaan jatkuvan huonoon koulumenestykseen keskittyvän ns. ”Fracaso Escolar” -keskustelun keskellä. Jos koulutuksesta puhuttaisiin mediassa positiivisemmin ja epäonnistumisten sijaan keskityttäisiin menestystarinoihin ja sen pohtimiseen, miten menestyä koulussa ja parantaa oppimistuloksia, pohjustaisi se tietä menestykseen.
