Sami Rintala on suunnitellut River Theatre -paviljongin Logroñon arkkitehtuurifestivaaleille yhteistyössä Suomen Madridin-instituutin kanssa. Norjan Pohjoiskalotilla asusteleva Sami on sitä mieltä, että rakennuksia voi toteuttaa myös luontoa kunnioittaen ja jopa luonnon osaksi arkkitehtuuria ottamalla. Kysyimme Samilta, mikä arkkitehtuurissa on ajankohtaista 2020-luvulla.
Miten sinusta tuli arkkitehti?
Isäni omisti rakennusfirman Helsingissä, ja olin siellä töissä kesät ja opiskeluajat. Teimme kaikenlaisia renovaatio- ja korjaustöitä keskustan vanhoihin rakennuksiin. Opin ajan kanssa pitämään työstä, materiaaleista, rakennuksista ja työmaan ilmapiiristä. Sen takia vielä tänä päivänäkin arkkitehtuuritoimistoni kanssa haluamme myös rakentaa, emme vain piirtää taloja.
Millaiseksi kuvailisit arkkitehtuurista tyyliäsi?
Tyyli löytyy yleensä yhdessä asiakkaan kanssa keskustellen ja paikan vaatimukset huomioon ottaen. Jokainen projekti on oman tyylinsä arvoinen. Rakennuspaikan maastossa saattaa olla jokin piirre, joka auttaa meitä ankkuroimaan projektin ja luomaan sille muodon. Tämä voi olla maaston muoto, esimerkiksi hyvän mikroilmaston luojana, tai hieno kivi tai puu, jonka ympärille rakennus kasvaa. Auringon valon tulokulma eri vuodenaikoina, näkymät, tuuli ja sateen määrä vaikuttavat myös. Rakennus muuttaa maisemaa, ja on hyvä tehdä tietoisia valintoja, millainen tämä muutos tulee olemaan.
Miten River Theatre syntyi? Mistä sait inspiraation ja miten idea löytyi?
Idea syntyi, kun vierailin tontilla. Rakenne yrittää asettua joen varteen ja puiden lomaan mahdollisimman luonnollisella tavalla. Arkkitehtuuri ja luonto voivat olla täydentämässä toisiaan, vaikka ovatkin tavallaan lähtökohtaisesti toistensa vastakohtia.
Oletko aiemmin työskennellyt Espanjassa, Portugalissa tai Latinalaisessa Amerikassa?
Olen työskennellyt ja opettanut Brasiliassa, Chilessä, Kuubassa, Puerto Ricossa, Espanjassa Málagassa ja Portugalissa Portossa. Portugalissa rakensimme portviinibaarin Matosinhosiin kadulle. Siitä tuli kaksikerroksinen ja puinen rakenne, jossa on baari alakerrassa ja istumapaikat yläkerrassa. Málagaan teimme puistoon puisen paviljongin, jossa kävijät voivat istua varjossa puiden alla. Chilessä, Brasiliassa ja Puerto Ricossa olen ollut pitämässä työpajoja, joiden aikana rakensimme pienempiä asioita, valmistimme maataideteoksia ja teimme performansseja.
Miten kulttuuri heijastuu arkkitehtuuriin?
Kulttuuri vaikuttaa intuitiivisesti konseptiin. Tässä työssä usein odotellaan valmista tuotosta ja sitten katsotaan, miten kävijät reagoivat. Arkkitehtuuri on kokonaisvaltainen elämys tilassa, ja assosiaatiot tapahtuvat kaikilla aisteilla. Paikallisen kulttuurin saamista siihen yhteyteen on vaikea selittää muuten kuin sillä kokemuksella.
Mitkä ovat mielestäsi arkkitehtuurin tulevaisuuden trendit?
Ekologia, yhteistyö, radikaali kokeilu, liian isojen yksiköiden ja rakenteiden pilkkominen ihmisen kokoisiin yksikköihin. Nämä asiat ovat muutoksia, joita meidän on pakko tehdä, jos haluamme muuttaa rakentamista ekologisempaan suuntaan. Kokeilu arkkitehtuurin mittakaavassa on toki kallista ja sen takia muutos on hidasta, mutta esimerkiksi puun käyttö on jo lisääntynyt, mikä on hieno asia.
Millainen luontosuhde sinulla on suomalaisena? Mitä luonto merkitsee sinulle?
Vietän mahdollisimman paljon aikaa Pohjoiskalotin melko koskemattomassa luonnossa kalastamassa ja metsästämässä, ja toivon, että tulevat sukupolvet voivat jatkaa samaa perinnettä. Olen aktiivisen luontosuhteen kannalla: luontoa ei suojella, vaan käytetään. Kun luontoa tuntee paremmin ja monipuolisemmin, voi sitä myös auttaa oikealla ja tehokkaammalla tavalla. Arkkitehtuuri voi olla mukana rajaamassa ja korostamassa luontokokemusta.
Mihin suomalaisiin arkkitehteihin tai rakennuksiin kehottaisit tutustumaan?
Olavi Koposen ja Juhani Pallasmaan töihin, ja ennen kaikkea jälkimmäisen ajatteluun ja kirjoittamiseen. Olavi Koponen on tunnettu kekseliäästä puuarkkitehtuuristaan, kun taas Juhani Pallasmaan fenomenologinen ajattelu on oman toimistoni filosofian perusta.
Kuva: Tommaso Nova
