Portugalilainen teatteriryhmä O Som do Algodão (suom. Puuvillan ääni) luo esityksiä vauvoille ja pienille lapsille. Teatteriryhmän sydän on kaksi portugalilaista naistaiteilijaa, Dulce Moreira ja Mariana Santos, jotka tekevät tätä työtä yli 12 vuoden kokemuksella. Heidän esityksensä ovat aistillisia, musiikillisia performatiivisia kokemuksia, joissa aistimukset ovat keskeisessä näkökohdassa ympäröivään maailmaan suhtautuessa. Olemme keskustelleet molempien taiteilijoiden kanssa, jotka ovat vuonna 2024 Suomessa järjestettävän Kolibrí-perhefestivaalin erityisvieraat.
O Som do Algodao on teatteriryhmä, joka tekee esityksiä vauvoille ja pienille lapsille. Miksi olette valinneet juuri tämän kohderyhmän?
Työmme keskittyy perheisiin, ja haluamme tarjota kaikille perheille integroidun taiteellisen kokemuksen, jossa keskeisessä asemassa on Taide. Meillä on näytöksiä ja esityksiä kaikenikäisille, mutta pääasiassa teemme paljon teoksia varhaisasteille. Käytämme sanoja ja äänimaisemaa keinoina tutustua maailmaan tunteiden ja tuntemusten kautta. Uskomme, että tämä perhepesään keskittyvä työ on todella tärkeää luodaksemme Taiteista keinon nähdä maailmaa ja olla yhteydessä muihin rakentamalla uusia tiloja kokea vapautta.
Mikä on parasta lasten kanssa työskentelyssä?
Lapsilla on tapana antaa rehellistä palautetta. Työskentelemällä heidän kanssaan ymmärrämme oikeasti mikä toimii ja mikä ei. Todellakin, se on erittäin haastava tehtävä. Energia minkä jaamme ja saamme, on uskomatonta ja antaa meille tavan myötävaikuttaa seuraavaan sukupolveen, oppia heidän kanssaan ja korostaa heille arvoja, kuten vapautta olla sellainen kuin on, rehellisyyttä muiden kanssa ja mielikuvitusta maailmalle jaettavaksi.
Mitä asioita teidän pitää ottaa huomioon suunnitellessanne esitystänne pienille lapsille? Varaudutteko aina odottamattomiin tilanteisiin ja oletteko valmiita improvisoimaan?
Työmme on suunniteltu tarjotaksemme näyttämöllä yleisölle esityksen, joka yhdistää teatteria, tarinankerrontaa ja musiikkia. Jokainen esitys vaatii useiden tuntien työn, taiteellisen polun määrittelyn ja harjoittelua. Kun on tekemisissä näin vaativan yleisön kanssa, täytyy tietysti olla valmistautunut odottamattomiin tilanteisiin ja improvisoimaan. Se on jatkuva haaste!
Teillä on pitkä kokemus lasten kanssa työskentelystä. Onko olemassa jotain, mistä jokainen lapsi pitää? Ovatko lapset samanlaisia eri puolilla maailmaa?
Kun katsomme yli 12 vuoden kokemustamme, voisimme sanoa, että musiikki, äänimaailma ja kehonkieli todella yhdistävät yleisöjä ympäri maailmaa. Mutta lapset ovat aina erilaisia, jopa samassa maassa tai kaupungissa. Se, mikä liikuttaa heitä, herättää heissä tunteita, on jatkuva haaste, joka saa meidät tekemään työtämme uudelleen joka päivä.
Olette tehneet monia, monia erilaisia näytöksiä. Mistä saatte ideat niitä varten?
Työmme konjugoi eri resursseista. Hyödynnämme kirjallisuutta, suullisen perinteen muinaisia tarinoita, runoutta ja alkuperäistekstejä. Musiikissa sovitamme vanhoja kappaleita ja luomme uusia sekä käytämme paljon äänimaisemia ja materiaaleja, joita on kerätty matkoilta, kaupungeista, mereltä ja maaseudulta. Tämän monipuolisen työn pohjalta yritämme välittää monimerkityksellisen näkemyksen maailmasta.
Teidän esityksiänne kuvataan aistillisiksi, musiikillisiksi performatiivisiksi kokemuksiksi. Mitä ”aistillinen” tarkoittaa esityksissänne?
Aistit ovat keskeinen näkökohta käsitellessä maailmaa. Esimerkiksi vauvoille ne ovat tapa havaita maailmaa. Aistimukset ovat kaikille primitiivinen tapa hahmottaa ja kokea. Elementtien koskettaminen, äänimaisemien tunteminen, sanojen purkaminen eri muodoiksi tai käyttämällä värejä ja valoa ovat tapoja innostaa tunteiden kautta oppimiseen.
Mitä portugalilaiset ajattelevat Suomesta ja suomalaista?
Kulttuurikonteksti Portugalin ja Suomen välillä on todella erilainen. Useat näkevät Suomen rikkaisiin resurssien, kulttuuripolitiikan ja hyvään koulutustason kautta. Yhteistä meillä on turska; kala, jolla on tärkeä rooli gastronomisessa kulttuurissamme ja joka tulee teidän kylmistä vesistänne.
Haluaisimme tietää lisää portugalilaisesta taiteesta. Voisitteko suositella suomalaisille joitakin portugalilaisia taiteilijoita, kirjoittajia, muusikoita jne.?
Haluaisimme esitellä seuraavat portugalilaiset taiteilijat, joiden uskomme pystyvän antamaan suomalaiselle yleisölle uudistetun näkemyksen Portugalin kulttuurista. Jotkut heistä, pääasiassa kirjoittajat ja runoilijat, ovat keskeisiä vaikuttajia taideteoksissamme.
Tässä muutamia ehdotuksiamme:
Manuel António Pina oli kirjoittaja ja toimittaja Portosta, jonka monia töitä julkaistu Portugalissa ja käännetty ympäri maailmaa. Manuel António Pinan työ keskittyi pääasiassa runouteen ja lastenkirjallisuuteen, vaikka hän kirjoitti myös useita näytelmiä ja kaunokirjallisia teoksia ja kronikoita. Jotkut näistä teoksista sovitettiin elokuviin ja televisioon sekä julkaistiin levylle;
Ana Hatherly oli portugalilainen akateemikko, runoilija, kuvataiteilija, esseisti, elokuvantekijä, taidemaalari ja kirjailija. Häntä pidettiin yhtenä kokeellisen runouden ja kokeellisen kirjallisuuden liikkeen uranuurtajista Portugalissa. Käytämme esityksissämme joitain hänen runojaan ja visuaalisia töitään;
José Afonso oli portugalilainen laulaja ja säveltäjä. Hän on kirjoittanut teoksen Grândola, Vila Morena, jota Asevoimien liike käytti vahvistaakseen, että huhtikuun 25. päivän vallankumous oli käynnissä. Tänä vuonna juhlimme 25. huhtikuuta 1974 vallankumouksen 50-vuotispäivää ja hänen työnsä muistaminen on tapa osoittaa kunnioitusta kaikille vapaustaistelijoille. Me myös muokkaamme kappaleita ja ääniä hänen perinnöstään;
Ana Lua Caiano on portugalilainen laulaja, lauluntekijä, säveltäjä, tuottaja ja taiteilija. Hän edustaa portugalilaisen kulttuurin uutta muusikoiden ja vaikuttajien sukupolvea. Yhden naisen yhtyeenä, hän yhdistää portugalilaisen populaarimusiikin genren elektroniseen musiikkiin ja hip-hopiin käyttämällä instrumentteja, kuten mikrofonia, kosketinsoitinta, loop stationia, bassorumpua ja muita soittimia. Eri laitteilla hän luo useita äänikerroksia, perkussioita ja päällekkäisiä melodioita.
