Madridilainen taiteilija Lucía Loren aloittaa taiteellisen residenssin Suomessa Suomen Madridin-instituutin koordinoimana osana Oulu2026-ohjelmaa. Hänen työskentelynsä, joka on ekofeministisen ajattelun ja syvällisen maayhteyden inspiroimaa, tulee keskustelemaan Pohjois-Euroopan luonnollisten ja kulttuuristen maisemien kanssa. Tässä haastattelussa Lucía kertoo odotuksistaan, aiemmista residenssikokemuksistaan ja Johanna Pöykön kanssa aloittamansa yhteistyön ensivaiheista. Heidän valmistelemansa yhteisnäyttely avautuu vuonna 2026, kun Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Kertoisitko hieman työskentelystäsi ja siitä, mikä sinua inspiroi?
Työskentelyni kehittyminen liittyy ihmisten ja luonnon tasapainon tärkeyttä alleviivaavien kerrontatapojen luomiseen, ekofeministisellä lähestymistavalla. Usein luomisehdotukseni avautuvat erilaisille vuorovaikutusmahdollisuuksille paikallisväestön kanssa, käytännön yhteistyön tai paikallisista käsityöläisperinteistä oppimisen muodossa. Taiteelliset projektini tarkastelevat materiaalikulttuuria, joka pyrkii minimisoimaan jätteiden syntymisen paikallisten ja uudistuvien resurssien käytön kautta.
Olet menossa ensimmäistä kertaa Suomeen. Millaisia odotuksia sinulla on? Ja mitä ovat suunnitelmasi?
Kyllä, tämä on ensimmäinen kertani Suomessa, ja myös ensimmäinen kerta, kun matkustan näin pohjoiseen Euroopassa. Odotukseni liittyvät siihen, että annan paikan, maiseman ja ihmisten vaikuttaa itseeni. Olen avoin kaikille mahdollisuuksille, erityisesti niille, jotka mahdollistavat minun olla yhteydessä suomalaisen luonnon kanssa. Suunnitelmiini kuuluu kävellä, aistia ja luoda yhteys Iin maisemaan. Haluaisin myös kovasti tutustua ihmisiin ja taiteilijoihin, jotka työskentelevät paikallisten käsitöiden parissa, ja oppia heidän tavoistaan työstää paikallisia materiaaleja. Erityisesti minua kiinnostaa koivun kaarnan käyttö, josta on valmistettu lukuisia käyttöesineitä erilaisin tekniikoin.
Oletko aiemmin osallistunut taiteilijaresidensseihin? Kuinka ne ovat vaikuttaneet luovuuteesi ja työskentelyysi? Mitä lisäarvoa ne tuottavat?
Kyllä, olen osallistunut moniin taiteilijaresidensseihin viime vuosina. Mutta yleisesti ottaen olen kehittänyt niissä ennalta suunnitellun konkreettisen projektin, joka kyllä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden ideoiden toteuttamiseen, mutta ei aina jätä tilaa kokeilulle ja avoimuudelle toisenlaisia paikkoja ja tapoja kohtaan. Tällä kertaa uskon, että minulla tulee olemaan juuri sellainen kokeilun tila, joka vie minut pois tavanomaisista rutiineistani, maisemistani ja materiaaleistani, ja antaa mahdollisuuden kytkeytyä toiseen todellisuuteen, toiseen kulttuuriin ja toiseen ympäristöön. Etäisyys ja uppoutuminen näin erilaiseen kulttuuriin voivat toimia uudenlaisten olemisen, tekemisen ja suhteiden siemenenä. Tässä yhteydessä haluaisin mainita residenssin, jonka toteutin Tucumánissa (Argentiina) jo 26 vuotta sitten. Tuo kokemus vaikutti syvästi taiteelliseen työskentelyyni ja suhteeseeni luontoon, ja se on ollut yksi elämäni käännekohdista.
Tulet tekemään yhteistyötä Johanna Pöykön kanssa. Tutustuitte jo Madridissa ja kylässäsi Johannan residenssin yhteydessä. Onko teillä jo suunnitelmia vai kuinka yhteistyöprosessi etenee? Ajatushan on, että teillä on näyttely Oulussa vuonna 2026, ja sitten myös Instituuttimme galleriassa Madridissa.
Yhteistyö Johannan kanssa on ollut hyvin antoisa ja hedelmällinen oppimisen ja ajatustenvaihdon tila. Olemme keskustelleet rauhassa ja laatineet myös miellekartan sijoittaaksemme työskentelytapamme ja löytääksemme yhteisiä elementtejä, joita voisimme syventää tulevia projekteja varten. Lisäksi olemme käyneet näyttelyissä ja tutustuneet taiteilijoihin ja kulttuuritoimijoihin, jotka työskentelevät eri tavoin tekstiilitaiteen parissa – se kun on meidän molempien jakama työskentelylinja. Yhteistyöprosessi on ollut hyvin luonteva ja syvällinen, ja uskon, että tulemme luonnollisesti löytämään tapoja rakentaa yhteinen kertomus töidemme pohjalta.
Vuonna 2026 Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Oletko aiemmin tehnyt yhteistyötä jonkun Euroopan kulttuuripääkaupungin kanssa?
Ei, en ole koskaan aiemmin osallistunut vastaavaan juhlatapahtumaan yhteistyökumppanina. Tämä on ensimmäinen kerta, ja on todellinen kunnia olla osa tätä kokemusta, joka on epäilemättä suuri mahdollisuus ja arvokas oppimiskokemus. Olen myös erittäin kiitollinen saadessani jakaa tämän seikkailun taiteilijoiden kanssa, joita syvästi ihailen, kuten Miguel Sbastida, Antti Leinonen ja Johanna Pöykkö.
Oulu2026:n pääteema on kulttuuri-ilmastonmuutos. Kuinka uskot sen liittyvän teidän yhteistyöhönne?
Sekä Johannan työ että omani palauttavat huomiota käsitöihin liittyviin perinteisiin ja hitaasti ja huolellisesti toteutettuihin prosesseihin. Kumpikin meistä pohtii uudelleen perinteisesti feminiiniseen, intiimiin ja kodinomaiseen liitettyjä menetelmiä. Näissä prosesseissa sitoudumme sekä emotionaaliseen että ekologiseen kontekstiin. Uskon, että sekä kulttuuri että perinteet ovat keskeisiä tekijöitä kulttuurisen ilmastonmuutoksen luomisessa. Mielestäni on ehdottoman tärkeää sisällyttää ekofeministinen näkökulma, jotta voimme kuvitella mahdollisen ja kestävän tulevaisuuden planeetallemme.
Asut ja työskentelet kylässä Madridin vuoristossa, ja olet mukana ISLAssa, joka on residenssi maaseudulla. Suomessakin tulet olemaan melko maaseutumaisessa residenssissä. Kuinka näet maaseutumaisten taiteilijaresidenssien roolin? Mitä hyötyä on ottaa etäisyyttä kaupunkeihin?
Minulle on olennaista työskennellä tällaisissa ympäristöissä, koska se on linjassa taiteellisen tutkimukseni kanssa. Reuna-alueilla työskentely tarjoaa mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa rauhallisemmalla ja aidommalla tavalla – asettua maisemaan ja luoda yhteys siellä eläviin ihmisiin. Näissä maaseutukonteksteissa on luontevampaa ja helpompaa yhdistää nykytaiteen kieliä perinteisiin menetelmiin ja uusiutuvien luonnonmateriaalien käyttöön. Tällaisten residenssien rooli liittyy selvästi siihen, että ne voivat tarjota taiteilijoille luomisen konteksteja, jotka ovat hitaampia, vähemmän meluisia ja vähemmän sidottuja nykyajan ylikytkeytyneisiin ja “multitaskaamista” vaativiin rytmeihin.
