Piccolo Cine Club järjesti elokuvatyöpajan lapsille Rivas Vaciamadridissa huhtikuussa 2012. Työpaja, jossa Suomi oli kunniavieraana, järjestettiin yhteistyössä Suomen Madridin-instituutin kanssa. Tapahtuma oli menestys, ja se kokosi paikalle monia lapsia, vanhempia ja koulujen opettajia. Tapahtumassa esitettiin suomalaisen elokuvaohjaaja Marjo Viitalan lyhytelokuva Linturetki. Elokuvan suomalainen lapsinäyttelijä Viveka Lapila osallistui itse työpajaan, jossa yleisö otti hänet vastaan innokkaasti, nimikirjoituksia ja yhteiskuvia pyytäen. Suomen Madridin-instituutille tarjoutui tilaisuus jutella Vivekan kanssa hänen asuinpaikkaansa Andalusiaan liittyvistä kokemuksista sekä siitä, millaista on näytellä elokuvassa.
Hei Viveka. Asut tällä hetkellä Etelä-Espanjassa, tarkemmin sanottuna Andalusiassa, ja käyt siellä Costa del Solin suomalaista koulua. Mitä eroja sinun mielestäsi on espanjalaisen ja suomalaisen koulun välillä?
Täällä kouluruoka on paljon herkullisempaa ja se on myös ilmaista niin kuin Suomessa. Teemme myös paljon enemmän retkiä kuin Suomessa on tapana. Olemme matkustaneet Nerjaan, rannikolle, Sierra Nevadaan ja Castillo Sohailille.
Onko sinulle espanjalaisia kavereita? Miltä tuntuu opiskella espanjaa?
Minulla ei ole vielä espanjalaisia kavereita, mutta minulla on yksi ystävä, jonka isä on suomalainen ja äiti espanjalainen. Sen sijaan minulla on paljon suomalaisia koulukavereita, sillä koulu on suomalainen. Joillakin oppilailla toinen vanhemmista on kotoisin toisesta maasta, mutta kaikki oppilaat osaavat kuitenkin suomea. Minä pidän espanjan opiskelusta.
Mikä Espanjassa asumisessa on parasta? Ja mikä taas on mielestäsi päinvastoin ”outoa”, tai jotain sellaista, mihin emme ole niin tottuneita Suomessa?
Täällä parasta ovat hevostallit. Samalla tallilla käyvät myös muut suomalaiset. Mielestäni outoa on Espanjan loputon kuumuus.
Mitä asioita ikävöit Suomesta?
Ikävöin paljon opettajaani, vaikka opettajani täällä Espanjassa on myös hyvin mukava. Eniten ikävöin Suomesta tietenkin perhettäni ja ystäviäni.
Puhutaan hieman elokuvista…Miltä sinusta tuntuu näytellä elokuvassa? Mikä siinä oli kaikista vaativinta? Haluaisitko jatkaa?
Elokuvassa näytteleminen oli tosi hauskaa ja paljon helpompaa kuin teatterissa näytteleminen. Suomessa olin mukana näytelmässä Veikkolan Kartanoteatterissa. Tällä hetkellä olen mukana helsinkiläisessä teatteriryhmässä tekemässä Jatkuvaa kasvua -nimistä näytelmää. En tietenkään ole itse paikalla fyysisesti, mutta minusta tehtiin video, joka on osa näytelmää. Linturetki-elokuvan kuvauspäivät olivat tosi pitkiä, mutta se ei haitannut minua, sillä minulla oli hauskaa. Ja juuri sen takia haluaisin jatkaa näyttelemistä.
