Kirjoittaja: Jaime López, Asociación Arte Sostenible
Päivämäärä: 4. huhtikuuta, 2025
Euroopassa kulttuurisella liikkuvuudella on keskeinen rooli yhteisen kulttuuriympäristön kehittämisessä, ideoiden vaihdon ja taiteellisen yhteistyön edistämisessä sekä rajat ylittävän kulttuuriperinnön vaalimisessa. Maanosa, jota leimaa moninaisuus sekä ihmisten, hyödykkeiden ja kokemusten virtaus, mahdollistaa Euroopan kansalaisille pääsyn monenlaisten taiteen ilmaisun muotojen äärelle, mikä vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Kulttuurisella liikkuvuudella on monia muotoja: yleisöjen, taiteilijoiden ja muiden alan toimijoiden liikkuvuus festivaaleilla, residensseissä ja näyttelyissä sekä taideteosten kierto ja eri maiden kulttuuri-instituutioiden välinen yhteistyö.
Taiteelliseen ja kulttuuriseen liikkuvuuteen keskittyvän kansainvälisen On the Move -verkoston vuonna 2025 julkaisemasta uusimmasta kulttuurisen liikkuvuuden vuosikirjasta käy ilmi, että Eurooppa on edelleen globaalin kulttuurisen liikkuvuuden keskus. Tätä ovat tukeneet merkittävät rahoitusmahdollisuudet sekä järjestäjien ja kulttuurikohteiden monipuolinen verkosto, joka kiinnittää enenevissä määrin huomiota ympäristöön ja kestävään kehitykseen.
Sosiaalisista ja kulttuurista eduista huolimatta kulttuurisesta liikkuvuudesta aiheutuu kuitenkin huomattavia ympäristövaikutuksia. Kulttuuriin kestävyyteen erikoistunut englantilainen Julie’s Bicycle -järjestö on useissa raporteissaan osoittanut, että alan hiilijalanjälkeä kasvattavat ennen kaikkea matkustaminen sekä materiaalien ja kulttuurituotteiden kuljettaminen, etenkin lentoteitse. Euroopan ympäristökeskus (EEA) varoittaa, että liikennesektorin tämänhetkinen kehitys poikkeaa merkittävästi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, jolla pyritään vähentämään päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Tästä syystä onkin välttämätöntä vauhdittaa siirtymää kohti kestävää liikkuvuutta ja ottaa käyttöön kunnianhimoisempia strategioita, joilla kulttuuriala saadaan yhdenmukaistettua Euroopan ilmastotavoitteiden kanssa.
Digitaalinen viestintä on avannut uusia mahdollisuuksia kulttuurin liikkuvuudelle muuntaen taiteilijoiden, instituutioiden ja yleisöjen välisen vuorovaikutuksen muotoja. Teknologinen kehitys on mahdollistanut virtuaali- ja hybriditapahtumien sekä verkkonäyttelyiden järjestämisen ja etäyhteistyön, kuten instituutioiden välillä matkustavien teosten virtuaalisen valvonnan, mikä on vähentänyt ihmisten tarvetta matkustaa.
Liikenteen ja kuljetuksen sektorilla useammat kulttuuriorganisaatiot enenevissä määrin valitsevat ekologisemman vaihtoehdon, kuten julkisen liikenteen, kävelyn tai pyöräilyn pienentääkseen hiilijalanjälkeä. Suomessa taidekeskus HIAP edistää ”hidasta matkustamista (slow travel)”, ja jotkut residenssit, kuten Koneen Säätiön Saari-residenssi, antavat taiteilijoilleen mahdollisuuden kokeilla ja ottaa käyttöön vähäpäästöisiä matkustustapoja osana toimintaansa. Tunnettu nykytaiteen tilaajaorganisaatio IHME Helsinki puolestaan on pienentänyt merkittävästi matkustamisen ja liikenteen hiilijalanjälkeä sen tuotantojensa ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävien ohjeiden ja linjausten avulla.
Sähköajoneuvot ja yhteiskäyttöiset kulkumuodot ovat myös kasvattaneet suosiota ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona. Euroopassa junat ovat houkutteleva tapa matkustaa, ja niiden käyttöä on edistetty kulttuuritapahtumien ja festivaalien yhteydessä. Esimerkiksi Espanjan Renfe-rautatieyhtiön Tren de la Cultura -aloite tarjoaa musiikkifestivaalien osallistujille ja esiintyjille erilaisia etuja, kuten etuuskohtelua, arvontoja ja alennuksia.
Toinen keskeinen strategia edistää kestävää kulttuurin liikkuvuutta on perinteisten kulttuuritapahtumien ja -toiminnan uudistaminen. Useat organisaatiot ovat ottaneet käyttöön hajautettuja ja alueellisia toimintamalleja. Sen sijaan, että festivaali järjestettäisiin yhdessä kaupungissa tai maassa, jotkin aloitteet, kuten Avignonin teatterifestivaali, ovat kokeilleet festivaalin toteuttamista samanaikaisesti usealla paikkakunnalla. Tällainen lähestymistapa, joka vähentää tarvetta pitkän matkan matkustamiselle vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia ja tukee samalla paikallisten yleisöjen mahdollisuuksia osallistua.
Samalla tapaa jotkin museot ovat ottaneet käyttöön keinoja taideteosten kuljettamisen vähentämiseksi edistämällä virtuaalisia näyttelyitä, jotka vähentävät tarvetta esineiden siirtämiselle ja liikkumiselle. Tästä hyvä esimerkki on eurooppalainen Relnherit-hanke, jossa kolme museosta Itävallasta, Kreikasta ja Kyprokselta toteuttivat ReThinking Exhibitios-aloitteen. Uusiokäyttöisen modulaarisen suunnittelun, paikallisen tuotannon ja digitaalisten elementtien, kuten taideteosten hologrammien avulla aloite onnistui vähentämään matkustamisen kustannuksia ja päästöjä sekä osoittaa, että innovatiivisilla vaihtoehdoilla on potentiaali tehdä näyttelyistä kestävämpiä.
Huomionarvoista kuitenkin on, että kestävä kulttuurin liikkuvuus on haaste, jonka ratkaisemiseen tarvitaan teknologisten ja logististen innovaatioiden lisäksi syvällistä muutosta siinä, miten kulttuuri-instituutiot, julkinen hallinto ja yleisöt suhtautuvat ympäristövastuuseen.
Museoiden, teattereiden, festivaalien, gallerioiden ja muiden kulttuuritoimijoiden on oltava edelläkävijöitä kestävien käytäntöjen omaksumisessa. Niillä on valta muuttaa toimintatapojaan, mutta ne voiva myös vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen näyttelyiden, koulutusohjelmien ja kampanjoiden avulla sekä käyttää taidetta ja kulttuuria tietoisuuden lisäämisen välineinä ja inspiroida muita omaksumaan kestävän liikkuvuuden käytäntöjä.
Tässä yhteydessä yleisöjen vastuu on yhtä tärkeää. Lisääntyvä tietoisuus ilmastohätätilasta antaa katsojille ja kulttuurin kuluttajille mahdollisuuden vaikuttaa aktiivisesti ja vaatia instituutioilta kestäviä toimintatapoja. Osallistumalla tapahtumiin, joissa suositaan julkista- tai yhteiskäyttöliikennettä tai tukemalla ympäristöystävällisiä kulttuurialoitteita voidaan saada aikaan merkittävä muutosta.
Lisäksi kulttuuri-instituutioiden on edistettävä sellaisten kestävien verkostojen luomista, jotka helpottavat kansainvälistä yhteistyötä ja luovat poliittiset toimintapuitteet, joissa kulttuuri asetetaan keskiöön ilmastokriisin ratkaisussa. Eräs huomionarvoinen esimerkki on Gallery Climate Coalition (GCC) kansainvälinen verkosto, joka on luonut aloitteita kestävän liikkuvuuden edistämiseksi matkailussa ja liikenteessä.
Toisaalta siirtyminen kohti kestävää kulttuurin liikkuvuutta edellyttää kulttuurialan sitoutumista sekä julkishallinnon rakenteellista ja taloudellista tukea. Politiikan tulee jatkossakin kannustaa ekologisen liikenteen käyttöön, edistää vihreiden infrastruktuurien, kuten jalankulkureittien ja pyöräteiden edistämistä sekä asentaa sähköajoneuvojen latauspisteitä kulttuuritapahtumapaikoille.
Euroopan komission on käynnistänyt useita aloitteita, joilla edistetään vastuullisempaa ja ekologisempaa kulttuuriin liikkuvuutta. Yksi tärkeä esimerkki on Uusi eurooppalainen Bauhaus (NEB). Vaikka sen pääpaino kattaa muun muassa arkkitehtuurin, muotoilun ja kaupunkisuunnittelun, se edistää myös aloitteita, joissa kestävä liikkuvuus yhdistetään eettiseksi osaksi muotoilua ja sosiaalista osallistuvuutta tarjoten kulttuurisen ja luovan ulottuvuuden Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan.
Toinen keskeinen aloite on LuoTo eli toimintasuunnitelma ekologiselle siirtymälle kulttuuri- ja luovilla aloille, jonka tavoitteena on nopeuttaa tätä siirtymää kunnallisen tason toimilla tarjoamalla työkaluja kestävien kulttuuritoimintojen tukemiseen esimerkiksi asettamalla kestävyyskriteerejä liikkumiseen liittyvien apurahojen myöntämiselle. Tämä toimenpide on jo käytössä Luova Eurooppa -ohjelman Culture Moves Europe -aloitteessa, joka tarjoaa taloudellisia kannustimia taiteilijoille ja ammattilaisille, jotka välttävät lentomatkoja matkoillaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuurisen liikkuvuuden tulevaisuus Euroopassa vaatii syvällistä ja kokonaisvaltaista muutosta, joka yhdistää teknologiset innovaatiot, merkittävät kulttuuriset muutokset ja kunnianhimoiset politiikkatoimet. Ilmastohaasteiden ratkominen kokonaisvaltaisesti vähentää ympäristövaikutuksia sekä luo uusia mahdollisuuksia kestävämpään ja kulttuurisesti rikkaampaan tulevaisuuteen. Kulttuurin alan vaikutusvallan ja luomisvoiman ansiosta sillä on ainutlaatuinen mahdollisuus johtaa tätä muutosta ja uudelleen määritellä tapa, jolla tuotamme ja koemme taidetta ja kulttuuria maailmassa, joka kohtaa ennennäkemättömiä ympäristöhaasteita.
Lähteet:
On the Move
Julie’s Bicycle
Agencia Europea de Medio Ambiente
Plan de Acción para la Transición Ecológica en los Sectores Culturales y Creativos (LuoTo)
Kuva: Guillermo Durante/ Unsplash
Suomennos: Dora de Arruda
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien (SKTI) tilaama artikkeli Nexgeneration EU:n rahoittaman pARTir-ohjelman puitteissa. Julkaistu alun perin englanniksi SKTI:n verkkosivuilla.
