Kari Korkman on suomalaisen muotoilun ja designin yksi merkittävimmistä vaikuttajista. Hän on Helsinki Design Week -festivaalin perustaja ja toimitusjohtaja, sekä Finnish Glass Biennalen neuvontaryhmän jäsen. Suomen Madridin-instituutti on haastattelut Korkmania, jonka motivaationa on aina ollut saattaa alan eri toimijoita yhteen, sillä hän uskoo ideoiden syntyvän kohtaamisten ja vuorovaikutuksen avittamana. Haastattelussa hän kertoo suomalaisen muotoilun ja designin arvoista, kansainvälisistä trendeistä ja alan tulevaisuudesta, jossa muotoilijoiden rooli pysyy tärkeänä, mutta muuttuu.
Helsinki Design Week on pohjoismaiden suurin muotoilu- ja arkkitehtuurifestivaali. Voitko kertoa lisää, mitkä ovat sen tavoitteet ja kansainvälinen relevanssi?
Helsinki Design Week (HDW) täyttää tänä vuonna kaksikymmentävuotta ja se on ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien monialainen. Tavoitteena on aina ollut saattaa eri alojen luovia ammattilaisia yhteen, koska uudet ajatukset ja ideat piilevät aina rajapinnoissa. Koemme onnistuneemme, kun kuulemme, että ihmiset ja yritykset ovat löytäneet toisensa kaupunkifestivaalissamme. Vuosikymmenten kuluessa fokus on suuntautunut yhä enemmän yhteisöjen rakentamiseen. HDW:n luomat sidosryhmäverkostot ovatkin kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen laajat: ne kattavat kaikki muotoilua hyödyntävät tahot suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaupunkiorganisaatiot, koulut ja yliopistot, kulttuuri-instituutiot, luovien alojen yritykset, kauppa, teollisuus ja ministeriöt… kaikki ottavat osaa Helsinki Design Week -festivaaliin.
Vuonna 2025 järjestettiin ensimmäistä kertaa myös Finnish Glass Biennale, ja kuulut sen neuvontaryhmään. Kerro lyhyesti Lasibiennallesta ja millainen rooli lasilla on suomalaisessa muotoilussa?
HDW:n jälkeen laajensimme Raaseporin kaupunkiin perustamalla Fiskars Village Art & Design Biennalen. Riihimäelle, Nuutajärvelle ja Iittalaan sijoittuva Finnish Glass Biennale on luonnollinen jatke tässä kehityksessä. Jokainen perustamamme tai konsultoimamme kulttuurifestivaali ponnistaa alueellisista tai paikallisista ainutlaatuisuustekijöistä. Suomen muotoilumaine kasvoi merkittävästi 50- ja 60-luvulla nimenomaan lasitaiteen saavutusten ansiosta. Finnish Glass Biennale rakentuu suomalaisen lasipuhalluksen legacyn varaan, ja pyrkii nostamaan alan arvostusta ja toimintaedellytyksiä.
Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen muotoilun keskeisimmät piirteet ja arvot?
Jos suomalaisen muotoilun piirteet olisivat niin poikkeavia, että ne erottuisivat globaaleilla markkinoilla muista, olisi se merkittävä kilpailuetu. Valitettavasti näin ei enää ole. Kaikkialla maailmassa yritetään suunnitella kestäviä, ajattomia, yksinkertaisia, selkeitä ja materiaaleja kunnioittavia uusia tuotteita. Vahvuutemme on arvoissamme – ne ovat ratkaisevassa roolissa erityisesti nyt, kun maailma kohtaa useita samanaikaisia kriisejä. Suomessa on toimiva demokratia, tiedostamme sosiaalisen vastuumme ja ymmärrämme, miten tärkeitä koulutus ja innovatiivisuus ovat.
Mitä nostaisit tällä hetkellä muotoilun keskeisimmiksi trendeiksi Suomessa, ja kansainvälisesti? Onko suomalaisen muotoilun ja designin suunta muuttunut esimerkiksi Alvar Aallon ja Tapio Wirkkalan perinnöstä?
Mainitsin edellisessä vastauksessani arvot. Haluaisin uskoa, että niiden merkitys trendaa valistuneiden kuluttajien ja muotoilupalveluja ostavien yritysten keskuudessa niin Suomessa, kuin muuallakin. Globalisaatio on osin tullut tiensä päähän ja valmistava teollisuus palaa alueille, jotka se aikoinaan jätti. Kehityksen luonnollinen seuraus on, että tehdasalueiden muotoilijoiden ja suunnittelijoiden käyttö lisääntyy.
Millaisena näet muotoilun ja designin tulevaisuuden Suomessa tai kansainvälisesti?
Vaikka mainitsin edellisessä vastauksessa valmistavan teollisuuden, ei se tulevaisuudessa enää merkittävästi työllistä muotoilijoita. Vastavalmistuneet rekrytoidaan isoihin palveluorganisaatioihin kuten pankkeihin, vakuutusyhtiöihin ja verohallintoon. Muotoilijoita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa digitalisaation hyödyntämisessä parempien käyttöliittymien, palvelukokemuksien ja kokonaisten järjestelmien suunnittelemisessa.
Tunnetko muotoilijoita tai arkkitehtejä Espanjasta, Portugalista tai Latinalaisesta Amerikasta? Keitä heistä nostaisit esille?
Tunnen aika montakin, mutta haluaisin nostaa tässä haastattelussa esiin kaksi hyvää muotoilijaystävääni Madridista. Pedro Feduchi on arkkitehti kolmannessa polvessa, opettaja ja erinomainen huonekalumuotoilija. Alvaro Catalan de Ocon on poikkeuksellisen visionäärinen, innovatiivinen ja rohkea muotoilija, jonka kansainvälistä uraa on ollut hienoa seurata ihan läheltä.
Keihin suomalaisiin muotoiluin ja arkkitehtuuriin ammattilaisiin, nouseviin nimiin tai tuotoksiin suosittelisit tutustumaan?
Arkkitehtuurin puolelta voisin mainita esimerkiksi Nervin Architects, jossa työskentelevät Antti Soini, Leo Lindroos ja Tuuli Kanerva. Ilahduin suuresti, kun näin Kööpenhaminan 3 Days of Designissa suomalaismuotoilijoiden näyttelyn 10 Days of Summer, jossa Aino Michelsen, Aleksi Peltonen, Antrei Hartikainen, Elisa Defossez, Henri Judin, Jonas Lutz, Pinja Koskelin, Rasmus Palmgren, Salla Luhtasela, Samuli Helavuo, Studio Tolvanen, Tatu Laakso ja Ville Auvinen esittelivät uutta designia. Suomessa on valtavasti potentiaalia arvostetun muotoiluperinnön ja erinomaisen muotoilukoulutuksen ansiosta. Kun palaset loksahtavat kohdalleen, syntyy kansainvälisiä menestystarinoita kuten suunnittelutoimisto Aivan, josta on kasvanut venesuunnittelun markkinajohtaja.
