Instituutti on haastattelut arvostettua orkesterinjohtajaa Jukka-Pekka Sarastetta, joka pohtii Jean Sibeliuksen merkitystä kulttuurisena ja musiikillisena symbolina Suomelle. Saraste korostaa, kuinka Sibeliuksen teokset kaikuvat eri tavoin kansainvälisissä konteksteissa ja herättävät syviä tunteita kaukaisilla yleisöillä. Lisäksi hän jakaa kiinnostuksensa espanjalaista nykymusiikkia kohtaan, nostaa esiin espanjalaisia säveltäjiä ja kulttuurivaihdon merkitystä, joka on rikastuttanut sekä Suomea että Espanjaa kummankin maan muusikoiden kautta. Jukka-Pekka Saraste johtaa Helsingin kaupunginorkesteria, joka vierailee useissa espanjalaisissa konserttisaleissa vuonna 2024 ohjelmalla, joka yhdistää Rahmaninovin ja Sibeliuksen musiikkia. Ohjelma tutkii Suomen ja Venäjän välistä läheisyyttä ja etäisyyttä.
Suomessa on erinomaisia kapellimestareita ja kansainvälisesti arvostettuja. Mistä luulette, että tämä asia johtuu?
Tämä on kysymys, johon joutuu vastaamaan usein ja joutuu aina miettimään, mistä se johtuu. Luulisin, että Suomesta löytyy traditioita, jonkalaisia ominaisuuksia, kykyjä ja lahjoja orkesterinjohtajalta tarvitaan. Mielestäni suomalainen koulutus on pystynyt poimimaan tällä tavalla oikeanlaiset lahjakkuudet. Minusta ero on suuri verrattuna joihinkin muihin koulutuspaikkoihin tai traditioihin.
Mitä Sibelius merkitsee teille suomalaisena kapellimestarina?
Se on hyvä kysymys, koska jos johtaa kaikkea muuta musiikkia ulkomailla joutuu aina ajattelemaan Sibeliuksen merkitystä verrattuna aikalaisiin. Esimerkiksi Sibelius olisi halunnut opiskella Brucknerin kanssa, mutta myöhästyi. Ajattelen, että Sibeliusta täytyy verrata kaikkeen muuhun musiikkiin silloin, kun sitä johtaa ulkomailla, koska Suomessahan se on itsestäänselvyys, mikä Sibeliuksen asema on.
Muissa maissa Sibeliusta joutuu vertaamaan yleisesti kaikkiin suurteoksiin ja Sibeliuksen musiikki on jollakin tavalla hyvin omaperäistä verrattuna muihin aikalaisiin. Hän ei noudattanut samanlaisia täydellisyyssääntöjä, jotka oli aikanaan hyväksytty, ja sen takia musiikki on originaalia. Joissakin paikoissa musiikki menee helpommin läpi kuin toisissa, ja orkesteritkin suhtautuvat musiikkiin eri tavalla riippuen siitä, kuinka paljon he ovat Sibeliusta soittaneet.
Esimerkiksi johdin yhtä kuuluisaa orkesteria viime viikolla, joka ei ollut soittanut Sibeliuksen neljättä sinfoniaa 34-vuoteen. Semmoisissa paikoissa musiikin avautuminen kestää vähän aikaa, mutta ihmiset ovat periaatteessa hyvin kiinnostuneita Sibeliuksesta ja sen kielestä joka puolella maailmaa, myös Aasiassa ja semmoisissa maissa, joissa Sibeliusta ei ole paljon soitettu.
Luulen, että katson vähän ulkopuolelta, olen kuitenkin asunut 18-vuotta muualla kuin Suomessa. Luulen, että minulla on aika objektiivinen suhtautuminen Sibeliukseen säveltäjänä, ja sen takia vertaan Sibeliuksen musiikkia kaikkeen muuhun musiikkiin, mitä johdan. Mutta siitä huolimatta minun täytyy sanoa, että siinä on jotakin semmoisia arvoja ja ominaisuuksia, jotka minua aina joka kerta kiinnostaa. Se on se semmoinen omintakeisuus ja semmoinen syvyys, joka siinä on. Hänen sävelkielensä, siinä on jotakin, joka on aitoa suomalaista, mutta siitä huolimatta hyvinkin universaalia. Jotkut lokaalit asiat saattavat muuttua hyvinkin universaaleiksi. Kerron yhden esimerkin Sibeliuksen neljännestä sinfoniasta, jonka esitin Suomen Radion sinfoniaorkesterin kanssa Taiwanissa silloin kun Kiinassa tapahtui Tiananmen Square murhat. Sibeliuksen neljännen sinfonian esitys oli ehkä kaikista voimakkain yleisölle, eikä kukaan tiedä miksi, koska suurin osa yleisöstä ei ole varmaan koskaan kuullutkaan neljättä sinfoniaa. Mutta siinä on jotain sellaista, joka vedotaan jollain tavalla ilman, että sitä tarvitsee selittää. Jollakin tapaa ihmiset tarvitsivat tällaista kokemusta näiden poliittisten tapahtumien aikana.
Tunnetteko te espanjalaisia, latinalaisia tai portugalilaisia säveltäjiä? Tai oletteko johtaneet joskus espanjalaisia, portugalaisia, latinalaisia säveltämää musiikkia?
Kyllä, useastikin, mutta tietenkin mikä minua tällä hetkellä kiinnostaa paljonkin on espanjalaiset nykysäveltäjät. Esimerkiksi meidän festivaalillamme on vieraana Francisco Coll, joka on aivan eturivin nykysäveltäjä. Tietenkin olen myös johtanut Villa Lobosta ja etabloituneita vanhoja säveltäjiä vuosien varrella, mutta olen kiinnostunut espanjalaisesta nykymusiikista ja espanjalaisesta tavasta kirjoittaa musiikkia. Lisäksi Suomessa on huomattava määrä espanjalaisia muusikkoja eri orkestereissa. Se on mielestäni erityisen suuri joukko muualta tulleita, jotka ovat nimenomaan espanjalaisia. Meillä toimii Suomessa tällainen vaihto, että espanjalaiset ovat tulleet Suomeen opiskelemaan ja sitten hakeneet orkesteripaikkoja ja saaneetkin niitä. Hyviä muusikkoja on tullut Espanjasta, jotka ovat todella hyviä muusikkoja Suomessa.
Oleteko huomanut eroja suomalaisen musiikin vastaanotossa eri kansallisissa yleisöissä?
Tietenkin suomalainen musiikki on hyvin monipuolista ja sitä on joka tyyppistä, mutta esimerkiksi Sibeliuksen kohdalla musiikki on nykyään niin universaalia ja se herättää kiinnostusta riippuen siitä, mikä teos on kyseessä. Yleisesti voisin sanoa, ettei Sibeliuksen kohdalla ole enää ongelmia missään päin maailmaa. Minulla on ollut paljon hienoja ja hyviä kokemuksia esiintyessäni Espanjassa. Olen aina pitänyt espanjalaisesta yleisöstä, joka reagoi hyvin spontaanisti ja antaumuksella sekä osoittaa suosiotaan sellaisille asioille, jotka ovat menneet hyvin. Odotan tätä meidän kiertuettamme todella innolla.
Kiitämme La Filarmônicaa, joka mahdollisti tämän haastattelun.
Kuva: Felix Broede
