Hanna Moisala on oululainen nykysirkustaiteilija, jonka päälajina on nuorallatanssi, mutta jonka työssä yhdistyvät monipuolisesti eri sirkuslajit ja taiteenmuodot. Moisalan nykysirkustaidetta leimaa kokeilunhalu ja pyrkimys luoda taidetta, jota ei ole koskaan ennen nähty. Taiteilijan mukaan sirkus on kansainvälinen kieli, mutta paikallisuus on tärkeää, jotta voidaan oppia eri kulttuureista. Moisalan työssä on aina ollut mukana liikkuvuus, ja hän on työskennellyt ja esiintynyt eri puolilla Suomea, Englantia ja hiljattain Espanjassa ja nyt Portugalissa. Haastattelussa Moisala kertoo työnsä inspiraatiosta ja kansainvälisen yhteistyön merkityksestä.
Kerro työstäsi ja mikä sitä inspiroi
Kiinnostus sirkustaiteeseen syntyi jo nuorena, koska käytännössä meidän takapihallemme Oulussa saapui aina vuosittain Sirkus Finlandia. Olin silloin 11-vuotias. Ajauduin sirkustaiteen pariin tietämyksellä, katsomalla ja tutustumalla henkilökohtaiseesti tekemiseen, mutta nuorena en saanut lupaa sirkuksen mukaan lähtemiseen. Sirkusta ajauduin tekemään myöhemmällä iällä, kun opiskelin Turun ammattikorkeassa ja Lontoon National Center for Circus Arts -maisteriohjelmassa.
Inspiraationi kumpuaa tekemisessä läsnä olevasta vapaudesta. Sirkustaiteen tekeminen on hyvin liikkuvaa ja se on etu, mistä pääsee nauttimaan. Inspiraationi vaihtelee paikasta toiseen ja saatan etsiä sitä kirjallisuudesta, kuvataiteesta, kokemuksista tai jostain tietystä teemasta.
Nykysirkus mahdollistaa monien eri sirkuslajien ja muiden taiteenmuotojen fuusioitumisen teoksiini. Portugalissa työstetään Phloem-nimistä teosta, jossa yhdistyy nykysirkus, ruokataide, musiikki, ja valotaide. Käsittelemme teoksessa kelopuunrunkoa ja sen kerroksellisuutta. Suomenkielinen sana nila, josta nimi Phloem juontaa, on perinteisesti ollut osa pettuleivän valmistusta, ja tämän myötä gastronomia nivoutuu teoksen teemaan, avaten lukuisia mahdollisuuksia siihen, miltä lopullinen teos tulee näyttämään.
Mikä on ajanut sinut lusohispaanisen maailman pariin?
Koen, että sirkustaiteessa puretaan maiden välisiä rajoja. Olen aikaisemmin ollut Espanjassa, Katalonian alueella Terrasan kaupungin pienessä residenssikeskuksessa työstämästä Phloem-teosta. Kun Portugalissa Santa Maria de Feirassa, Unescon maailmanperintökaupungissa Gastronomy Cityssa oli avoin haku Imaginarius-festivaalin tuotantoon, ja heillä oli kiinnostus tehdä yhteistyötä ruokataiteen ja nykysirkuksen kanssa, löysin tieni Portugaliin. Verkostoituminen ja teoksen tukeminen eri tahojen kautta ovat olleet tärkeitä tässä prosessissa.
Millaisena koet Suomen ja Portugalin välisen yhteistyön merkityksen, entä yleisemmin kansainvälisen yhteistyön merkityksen taiteellesi?
Maiden välisen yhteistyön merkitys on valtavan suuri, sillä verkostoituminen tapahtuu siinä, että päästään paikan päälle tutustumaan ihmisiin ja oppimaan toisiltamme. Työ paikallisten toimijoiden kanssa mahdollistaa kulttuuristen elementtien fuusioitumisen ja toisaalta kulttuuristen erojen oppimisen, mikä on mielenkiintoista, mutta ennen kaikkea elinehto työn teossa. Esimerkiksi luonnonantimien tuntemus on maakohtaista, ja ilman paikallista tietämystä ja portugalilaisilta tahojen konsultointia en voisi ymmärtää paikallista ravinnerikasta ympäristöä. Suomalaisena tunnen suomen luonnon antimet, kuten mustikat, yrtit ja voikukan lehdet.
Kansainvälinen yhteistyö on mittaamattoman arvokasta. Se ei ole aina helppoa, mutta suhteita tulee rakentaa pitkäjänteisesti, sillä ne voivat avata uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi olemassa olevat kontaktit Suomen Madridin-instituuttiin helpottavat verkostoitumista tulevaisuudessa Espanjassa, ja nyt ne tukevat minua matkallani Portugaliin. Ilman kansainvälisyyttä emme saisi vaihdettua kulttuurista tietämystä ja nähtyä erilaisia teoksia. Paikallisuus on hienoa ja tärkeää, mutta eri kulttuurien näkeminen on rikkaus.
Olet Oulusta lähtöisin, näkyykö pohjoissuomalaisuus työssäsi?
Aluksi en ajatellut niin, mutta sittemmin olen huomannut, että useissa teoksissani saattaa olla painavia ajatuksia enkä pelkää ottaa esiin ajankohtaisaiheita. Teokseni ovat tummanpuhuvia ja ne haastavat katsojia yllättävillä tavoilla. Tämä saattaa olla yhdistävä tekijä Pohjois-Suomen ja yleisesti suomalaisessa sirkustaiteessa. Suomalainen sirkustaide on maailmalla tunnettua rohkeudesta, mustasta huumorista ja siitä, että hulluus on läsnä tekemisessä – ja suomalainen sisu tietenkin, se on perustavanlaatuinen sisäinen voima, jota saattaa kuulla lavallakin sanottavan! Suomalaiset sirkustaiteen tekijät koetaan lähtökohtaisesti luotettavina ja meillä olemassa tekemisen meininki. Suomessa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä paljon esitysmahdollisuuksia, minkä takia suurin osa taiteilijoista työllistyy ulkomailla.
Tämänhetkisessä teoksessa Phloemissa on läsnä tuttu, ehkä pohjoissuomalainen visuaalisuus, joka on itselleni selkeästi piirtynyt verkkokalvoihin. Kelopuu ja suomalainen maisema on sellainen, mihin olen aina pystynyt palaamaan ilman, että on vaikea muistella miltä tietynlainen luonto tai maisema näyttää.
Yleisesti koen, että sirkus on kansainvälinen kieli. Sirkushistoriasta lähtöisin alalla on aina ollut eri maan kansalaisia ja useita kieliä. Kulttuurien välillä on kuitenkin eroa siinä, miten taidetta tehdään.
Minkälaisen vastaanoton nykysirkustaiteesi on saanut?
Nykysirkus on monelle uusi asia, ja sitä on myös vaikea kuvailla. Käytän vertauskuvana teostani WireDO (2016), jonka esitin myös Valladolid-festivaalilla Espanjassa. Teoksessa yhdistin japanilaista köysisidontataidetta shibaria ja nuorallatanssia. Näiden kahden taidemuotojen yhteyttä ei ollut aikaisemmin nähty. Luomani kokonaisuus sai hyvän vastaanoton nimenomaan sen erikoisuudellaan ja innovatiivisuudellaan. Tämänhetkisessä teoksessa sama erilaisuus ja uuden luominen on läsnä, sillä kelopuun ja nuorallatanssin yhteyttä ei olla aikaisemmin nähty, eikä kelopuita esiinny esimerkiksi Portugalissa – nyt minulla onkin pakettiautossani kasa kelopuita ja nuora!
Nykysirkustaiteeseen kuuluu kokeilunhalu. Haluaisin rohkaista ihmisiä lähtemään katsomaan esitystä, josta ei välttämättä etukäteen voi tietää mitään. Nykysirkuksesta voi saada itselleen täysin uudenlaisen taidekokemuksen. Se mahdollistaa eri taiteenmuotojen yhdistämisen tekijästä riippuen. Rohkaisen kaikkia menemään katsomaan ja kokeilemaan!
Kuvat: Janne-Pekka Manninen
Circus artist Hanna Moisala. Photograph: Janne-Pekka Manninen.
