Punto de encuentro - Leonor Ruiz Dubrovin

Punto de encuentro

La exposición Punto de encuentro combina elementos de las artes visuales con “composiciones dramáticas” inspiradas en la escenografía y la cinematografía. Las instalaciones resultantes crean pistas visuales que guían al espectador a través del “escenario” de la exposición. En este juego visual, los diversos “cambios de escena” y las sensaciones fluctuantes son parte de la experiencia expositiva. El visitante se mueve por el “escenario”, explora las señales y termina siendo parte de la historia. Mi intención es incitar a los espectadores a hacer asociaciones libres y ocupar diferentes espacios y realidades.

El cuerpo de trabajo que compone la exposición refleja de forma fragmentaria momentos que están vinculados con eventos y sensaciones experimentadas en encuentros sociales. Las obras forman en su conjunto un modelo de escenario social ficticio donde diferentes roles e identidades idealizadas se entremezclan e interrelacionan entre sí. Utilizo el potencial psicológico y metafórico de las imágenes para explorar la percepción de la realidad, el subconsciente y diversos conceptos y dilemas existenciales que me preocupan. Los temas de esta propuesta giran en torno al comportamiento humano individual y comunitario, las relaciones interpersonales, la comunicación y el concepto de identidad y su preservación.

A través de mi obra tengo como objetivo construir un mundo intuitivo, paralelo al real y tangible, donde lo que podríamos percibir como realidad se desvanece, se filtra y mezcla con otro mundo más abstracto. En última instancia, mi lenguaje artístico está formado por la síntesis de una variedad de dualidades: lo auténtico y lo falso, lo representativo y lo sugerente, lo individual y colectivo, ficción y realidad, mente y cuerpo, figuración y abstracción. Mi objetivo es colapsar estas dicotonomías antagónicas que dialogan entre sí para crear un nuevo espacio conceptual.

(Leonor Ruiz Dubrovin)

Meeting point

The exhibition “Meeting Point” combines elements of the visual arts with “dramatic compositions” inspired by scenery and cinematography. The resulting installations create visual clues that guide the viewer through the «stage» of the exhibition. In this visual game, the various «scene changes» and fluctuating sensations are part of the exhibition experience. The visitor moves around the «stage», explores the signs and ends up being part of the story. My intention is to incite viewers to make free associations and occupy different spaces and realities.

The body of work that makes up the exhibition reflects in a fragmentary way moments that are linked to events and sensations experienced in social gatherings. The works as a whole form a fictitious social scenario model where different idealized roles and identities intermingle and interrelate with each other. I use the psychological and metaphorical potential of images to explore the perception of reality, the subconscious and various concepts and existential dilemmas that concern me. The themes of this proposal revolve around individual and community human behavior, interpersonal relationships, communication and the concept of identity and its preservation.

Through my work, I aim to build an intuitive world, parallel to the real and tangible, where what we could perceive as reality vanishes, filters and mixes with another more abstract world. Ultimately, my artistic language is formed by the synthesis of a variety of dualities: the authentic and the false, the representative and the suggestive, the individual and the collective, fiction and reality, mind and body, figuration and abstraction. My objective is to collapse these antagonistic dichotomies that dialogue with each other to create a new conceptual space.

(Leonor Ruiz Dubrovin)

Kohtaamispaikka

Kohtaamispaikka -näyttely yhdistää elementtejä visuaalisesta taiteesta sekä lavastustaiteen ja elokuvataiteen inspiroimista ”dramaattisista sommitelmista”. Installaatioiden luomat visuaaliset johtolangat ohjaavat katsojaa näyttelyn muodostamalla “näyttämöllä”. Tässä visuaalisessa leikissä moninaiset vaihtuvat ”kohtaukset” ja muuttuvat tuntemukset ovat osa näyttelykokemusta. Näyttelyvieras liikkuu ”näyttämöllä”, tutkiskelee vihjeitä ja päätyy lopulta itse osaksi näyttelyn tarinaa. Tarkoituksenani on kannustaa katsojia muodostamaan vapaasti mielleyhtymiä ja ottamaan omakseen erilaisia tiloja ja todellisuuksia.

Näyttelyn teokset heijastelevat fragmentaarisella tavalla hetkiä, jotka ovat yhteydessä tapahtumiin ja tuntemuksiin sosiaalisissa kohtaamisissa. Teosten kokonaisuus muodostaa fiktiivisen yhteisöllisyyden näyttämön, jossa erilaiset roolit ja idealisoidut identiteetit sekoittuvat ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Käytän kuvien psykologista ja metaforista potentiaalia tutkaillakseni näkemyksiä todellisuudesta, alitajunnasta sekä moninaisista eksistentiaalisista ongelmista ja konsepteista, jotka mietityttävät minua. Tämän näyttelyn teemat käsittelevät ihmisten käyttäytymistä yksilöinä ja yhteisönä, ihmisten välisiä suhteita, kommunikaatiota sekä identiteetin käsitettä ja sen säilyttämistä.

Työni kautta pyrin rakentamaan todellisen ja käsin kosketeltavan rinnalle intuitiivisen maailman, jossa todellisuudeksi käsittämämme katoaa, suodattuu ja sekoittuu toisen, abstraktimman maailman kanssa. Viime kädessä taiteeni kieli muodostuu erinäisten dualiteettien synteesistä: aidon ja epäaidon, eksplisiittisen ja implisiittisen, yksilön ja yhteisön, todellisen ja fiktiivisen, mielen ja ruumiin, figuratiivisuuden ja abstraktiuden. Tavoitteenani on murtaa nämä antagoniset vastakkainasettelut ja asettaa ne keskinäiseen dialogiin luodakseni uuden konseptuaalisen tilan.

(Leonor Ruiz Dubrovin)