Suomalais-espanjalaisen keramiikkataiteilija Elena Palomon tunteita, ruumiillisuutta ja identiteettiä tutkivissa veistoksissa näkyy myös kulttuuriperinnön kädenjälki. Suomen Madridin-instituutti on haastatellut Elenaa, kuinka kahden kulttuurin välillä kasvanut taiteilija yhdistelee vaikutteita suomalaisesta ja espanjalaisesta ympäristöstä taiteessaan.
Minkälainen matka sinulla on ollut keramiikkataiteen pariin?
Polkuni keramiikkataiteeseen ei ollut suoraviivainen. Olen lapsesta asti ollut taiteellinen ja tehnyt asioita käsilläni, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan markkinointiviestintää ja työskentelemään ensin muodin, sitten muotoilun ja taiteen parissa viestintätehtävissä. Käsillä tekeminen ja keramiikka palasivat elämääni pikkuhiljaa sattumien kautta. Piirtelin paljon erilaisia veistoshahmotelmia ja huomasin kiinnittäväni erityistä huomiota erilaisiin muotoihin ja mittasuhteisiin ympärilläni. Kaipasin käsillä tekemistä ja omien ajatusteni muuttamista luonnoksista paperilla konkreettisiksi teoksiksi. Aloitin ensin harjoittelemalla itsekseni kotona, jonka jälkeen hakeuduin keramiikkataiteilija Sami Rinteen oppiin Helsingissä. Sittemmin olen päätynyt myös Etelä-Ranskaan residenssiin ja erilaisille kursseille, joissa olen syventänyt tietämystäni keramiikasta. Nykyään minulla on oma ateljee, jossa luon kaikki veistokseni ja esineeni. Se on myös tila, jossa saan vapaasti oppia kokeilujen ja virheiden kautta.
Työskentelen hyvin intuitiivisesti. Päivittäiset havainnot, ajatukset tai tunteet ovat useimmiten lähtökohtia muodolle. Savi antaa minulle mahdollisuuden siirtää sisäisen tunteen suoraan materiaan – ilman liikaa välikäsiä. Keramiikan parissa työskentely on meditatiivista ja maadoittavaa, mutta myös yllätyksellistä ja muovautuvaa. Koen, että saven ja veistosteni kautta saan yhteyden sisimpääni ja näytettyä sielunmaisemaani myös muille.
Juuresi ovat Espanjassa ja Suomessa. Miten lähestyt kansainvälistä kulttuuriperintöä taiteessasi? Miten yhdistelet espanjalaista ja suomalaista keramiikkatraditiota?
Kahden kulttuurini vaikutteet tulevat enemmän estetiikan, arkkitehtuurin ja maailmankuvan tasolta kuin teknisestä perinteestä. Espanjalaisessa estetiikassa on tiettyä monumentaalisuutta, henkisyyttä ja maanläheistä orgaanisuutta, jotka tunnistan omassa työskentelyssäni. Ammennan paljon inspiraatiota erityisesti espanjalaisesta arkkitehtuurista. Myös luostarit, kivirakenteet ja historian kerroksellisuus puhuttelevat minua. Erityisen paljon vaikutteita saan Katalonian jugend (el modernisme catalán) ja art nouveau -suuntauksista. Antoni Gaudín tai Lluís Domènech i Montanerin rakennuksissa orgaaniset, veistokselliset muodot muodostavat lähes unenomaisia tiloja. Katalonian jugend ja perinteinen espanjalainen keramiikka on usein hyvin rikasta ja rönsyilevää, ja huomaan poimivani sieltä yksittäisiä elementtejä: kaaria, pehmeyttä, luonnosta kumpuavaa liikettä. En siirrä sen koristeellisuutta suoraan teoksiini, vaan pikemminkin tiivistän ja riisun.
Veistokseni ovat huomattavasti minimalistisempia ja uskonkin, että siinä näkyy juuri suomalaisen estetiikan vaikutus. Suomessa minimalismi, hiljaisuus ja seesteisyys ovat vaikuttaneet vahvasti muotokieleeni. Lisäksi suomalainen luontosuhde ja muinaisusko – ajatus luonnon pyhyydestä ja animismista – ovat toistuvia inspiraation lähteitä työssäni.
Mitä monikulttuurisuus merkitsee sinulle taiteilijana?
Koen, että kahden kulttuurin välissä kasvaminen on opettanut herkkyyttä – kykyä lukea tiloja, ihmisiä ja symboleita. Se tuo myös tietynlaisen ulkopuolisuuden kokemuksen, joka on parhaimmillaan taiteilijalle erittäin arvokas työkalu: voi tarkastella asioita hieman sivusta ja luoda uutta siitä välitilasta, jossa koen tietyllä tapaa olevani.
Minkälaisilla materiaaleilla työskentelet?
Työskentelen pääasiassa savella ja käytän käsinrakennustekniikoita, kuten levy- ja makkaratekniikkaa. Korostan teoksissani orgaanisia, lähes luumaisia muotoja ja leikin valon ja varjon tasapainolla. Viimeistelen pinnat luomalla niihin syvyyttä kaivertaen sekä lasittamalla ne monesti joko mattavalkoisella tai metallin hohtoisilla lasitteilla. Pidän saven hitaudesta ja muovattavuudesta, mutta sen kanssa täytyy olla kärsivällinen. Savella on muisti. Se muistaa jokaisen äkkiliikkeen ja huonon energian. Teokseni syntyvät parhaimmillaan rauhasta ja hoivasta.
Miten monialaisuus näkyy työskentelyssäsi? Mitä asioita huomioit, kun yhdistelet esimerkiksi keramiikkaa ja videoteoksia?
Ajattelen näyttelyitä kokonaisvaltaisina kokemuksina. Haluan luoda tiloja, jotka herättävät ajatuksia ja tunteita ja antavat katsojalle mahdollisuuden astua uuteen maailmaan. Materia ei ole minulle vain visuaalinen, vaan myös kehollinen ja tilallinen kokemus – siksi yhdistän keramiikkaan usein ääntä ja joskus tuoksua.
Kun yhdistän keramiikkaa ääneen, tuoksuun tai videoon, haluan elementtien täydentävän toisiaan. Äänen tehtävä on ikään kuin herättää henkiin veistokseen pysähtynyt liike. Tuoksu taas luo muistijäljen, joka sitoo katsojan kokemuksen johonkin keholliseen ja henkilökohtaiseen. Monialaisuus ei synny halusta tehdä ”enemmän”, vaan halusta syventää kokemusta ja luoda jotain kokonaisvaltaista ja ainutlaatuista.
Voisitko suositella muita espanjalaisia ja suomalaisia keramiikkataiteilijoita tai muotoilijoita?
Espanjalaisista taiteilijoista minua ovat viime aikoina inspiroineet muun muassa Berta-Blanca T. Ivanow ja María Teresa Capeta. Suomalaisista keraamikoista suosikkeihini kuuluvat Kristina Riska ja Erna Aaltonen.
