Kuva: Escuela de Porvoo

Keskiviikkona 29. marraskuuta klo 18–20 Suomen Madridin-instituutissa järjestetään keskusteluilta suomalaisesta taidekasvatuksesta.

Tapahtumassa kaksi taideopettajaa Madridin N. H Newman -koulustakertovat suomalaisesta taidekasvatuksesta ja kokemuksistaan kuukauden vierailulla Porvoon taidekoulussa.

Vuonna 1985 perustettu Porvoon taidekoulu antaa kuvataiteen laajan oppimäärän mukaista perusopetusta kuvataiteissa. Koululla on yli 750 oppilasta, minkä lisäksi he järjestävät 1–5-vuotiaille lapsille kuvataiteen esiopetusta.

Koulun opetus korostaa taideteosten luomisenohella erilaisten visuaalisten taitojen monipuolisesta oppimista. Lapset oppivat erilaisten materiaalien käyttöä, ryhmätyöskentelyäsekä arvostamaan oman ja muiden ryhmien työtä.

Suomen Madridin-instituutissa järjestettiin vuonna 2014 näyttely, jossa oli esillä noin 100 valokuvaa Porvoon taidekoulun oppilaista ja heidän töistään.

Erasmus de arte en Finlandia
29. marraskuutta klo 18
Suomen Madridin-instituutti
Calle Caracas, 23, bajo
VAPAA PÄÄSY

Hengellisistä ja melankolisista töistään tunnetun Kuutti Lavosen Santos y non Santos-näyttely järjestetään Limassa, Perun ulkoministeriön kulttuurikeskuksessa, 10.11.–10.12.2017.

Helsinkiläinen taidegraafikko- ja maalari Kuutti Lavonen saa vaikutteita teoksiinsa Italian renessanssista sekä barokista. Häntä inspiroivat myös muinaisen Kreikan ja Rooman mytologiset ja kristilliset hahmot. Lavosen taidenäyttelyitä on järjestetty Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1978 lähtien.

Taidehistorioitsija ja -kriitikko Lars Saari Galleria Duetosta kuvailee taiteilijan töitä seuraavasti:

”Historialliset kuvat koskettavat taiteilijaa, mutta ne saavat lisämerkityksiä tekijän omasta elämänpiiristä. Kuten kaikessa syvästi koetussa taiteessa, on Lavosenkin kuvissa kyse identiteetin etsinnästä ja psykologisen omakuvan piirtämisestä. Merkillepantavaa on taiteilijan kyky tuottaa kuvallisuuksia, jotka tuntuvat tuoreilta kuin ensilumi.”

Santos y non Santos -näyttelyn järjestävätLavosen kanssa yhteistyössä Centro Cultural Inca Gracilaso de la Vega, Galleria Duetto ja Suomen Perun-suurlähetystö. Suomen Madridin-instituutti tukee näyttelyä. Näyttely on osa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa.

Kuutti Lavonen: Santos y non Santos
10.11.–10.12.2017
Centro Cultural Inca Garcilaso
Jr. Ucayali 391, Lima 1, Peru

Kirjailija Aki Ollikainen matkustaa Suomen Madridin-instituutin vieraana Brasiliaan Porto Alegren kirjamessuille 10.–12.11.2017. Hän esiintyy mm. 11.11. Centro Cultural CEEE Erico Verissimossa yhdessä norjalaiskirjailija Dag Solstadin kanssa. Porto Alegren kirjamessut järjestetään tänä vuonna jo 63. kerran.

Porto Alegren jälkeen Ollikainen matkustaa Rio de Janeiroon, missä hänellä on Pontifícia Universidade Católican järjestämää ohjelmaa.

Aki Ollikainen (Äänekoski, 1973) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja valokuvaaja. Hänen esikoisteoksensa Nälkävuosi (2012) julkaistaan tänä vuonna Brasiliassa Numa Editoran toimesta. Teos voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana julkaisuvuonnaan.

Aki Ollikainen & Dag Solstad
11.11.2017 klo 18
Auditório Barbosa Lessa
Centro Cultural CEEE EricoVerissimo
Rua dos Andradas, 1223
Centro Histórico – Porto Alegre

Kuva: Flor Aguila

Helsinkiläinen Petri Kaivanto ja buenosairesilainen Ajandro Polemannin julkaisevat toisen suomalaista ja argentiinalaista tangoa yhdistävän levynsä Aires de Finlandia vol.2.

Albumi on jatkoa Aires de Finlandia vol.1.: Kaukaisin Euroopan maa albumille, jossa Kaivanto ja Polemann levyttivät tunnetuimpia suomalaisia tangoja espanjaksi argentiinalaisin sovituksin.

Toisen albumin julkaisukonsertit järjestetään Buenos Airesissa ja La Platassa marraskuussa 2017 osana Suomi100- juhlavuoden ohjelmistoa.

16.11. klo 20.00
Auditorio del Centro de Arte de la UNLP

22.11. klo 20.30
Centro Cultural de la Cooperación FLOREAL GORINI
Sala Osvaldo Pugliese

25.11 klo 14:30
Valentín Alsinan tangofestivaalit

Animaatiolyhytelokuva Radio Dolores esitetään viestintätieteiden tiedekunnassa (Facultad de Ciencias de la Información) 29. marraskuuta klo 12.30. Näytöksen jälkeen elokuvasta keskustelevat elokuvan ohjaaja Katariina Lillqvist, professori ja vapaaehtoisasiantuntija Mirta Núñez Díaz-Balart sekä professori Javier Maestro Backsbacka.

Radio Dolores -animaatiolyhytelokuva kertoo elämästä tamperelaisella Aaltosen Kenkätehtaalla 1930-luvulla, kun tehtaan työntekijöitä lähti Espanjaan vapaaehtoistaistelijoiksi. Se kuvaa sitä, kuinka sosiaalisista kamppailuista saatiin tieto laittomien radioiden välityksellä Arvo-nimisen kenkätyöläisen kylmillä ullakoilla. Arvo katosi Espanjan sisällissodassa, ja häneltä jäi pojalleen vain harmonikka ja malagalaisen vankilan lippu.

Näytös ja keskustelu liittyvät 100 esinettä Suomesta -näyttelyyn. Ne ovat myös osa projektia A TRAIN TO SPAIN, Traveling art project dedicated to Scandinavian volunteers in Spanish Civil War 1936–1939, johon on kerätty todisteita Espanjan sisällissotaan osallistuneista pohjoismaalaisista vapaaehtoisista.

Lyhytelokuvan on toteuttanut ryhmä suomalaisia, espanjalaisia, tšekkiläisiä ja puolalaisia.

Ohjaus, käsikirjoitus, editointi ja tuotanto: Katariina Lillqvist
Animointi: Michael Kubicek
Elokuvataide: Patricia Ortiz Martínez
Ääni: Kai Rantala, Nuutti Vapaavuori
Musiikki: Kusti Vuorinen
Tuottaja: Film co-operative Camera Cagliostro
Kesto: 18 minuuttia
Palkinnot: 2017 – Nuorisotuomariston palkinto / Tampereen elokuvajuhlat, 2017 – Special Prize for Best Original Music Award / Annecy International Animation Film Festival (Ranska)
Agentuuri: Tampere Film Agency

Radio Dolores: näytös ja keskustelu
29. marraskuuta, klo 12.30
Viestintätieteiden tiedekunta
Uuden rakennuksen konferenssisali
VAPAA PÄÄSY

FRONTEiRAS-elokuvafestivaali esittää Suomen Madridin-instituutin tuella Aki Kaurismäen elokuvat Toivon tuolla puolen (2017) ja Le Havre (2011) sekä Espanjan Ayamontessa että Portugalin Vila Real de Santo Antoniossa.

26.–28.10. järjestettävä kansainvälinen FRONTEiRAS-festivaali jakautuu kahteen maahan, nimensä mukaisesti aivan maiden rajalle. Myös festivaalin ohjelmisto käsittelee raja-teemaa: painopisteinä ovat mm. fyysiset, henkiset, materiaaliset, maantieteelliset, seksuaaliset ja uskonnolliset rajat.

Ayamonte, Espanja:
26.10. Toivon tuolla puolen

Vila Real de Santo Antonio, Portugali:
27.10. Toivon tuolla puolen
28.10. Le Havre

Kuvataiteilija Tero Puhan valokuvanäyttely Somewhere in between avautuu Suomen Madridin-instituutin galleriassa 3. marraskuuta 2017. Näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös Puhan lyhytelokuva Blockage (2014).

Somewhere in between -kokonaisuuden valokuvateoksia yhdistää tunnetiloja ja sisäistä maailmaa ilmentävät kuvat vielä muotoaan etsivästä ihmisyydestä. Teossarjan kuvissa Puhan aiemmista sarjoista tuttu kehojen konkreettinen esittäminen on alkanut kadota, ja hän keskittyy yhä enemmän ihmisen sisäisen maailman tutkimiseen. Mukana on valokuvia sarjoista Unfinished (2010), 21 grams (2013) ja Anatomy (2012–17).

Unfinished-valokuvasarjan kuvissa transsukupuolisten ihmisten kehot ja kasvot abstrahoituivat, hajosivat ja vääristyivät. Kuvat pyrkivät kuvaamaan transsukupuolisten sisäistä maailmaa sukupuolenkorjauksen eri vaiheissa.

21 grams -sarja käsittelee sitä, miltä ihmisen ehkä sukupuoleton sisin voisi näyttää jossakin kehollisuuden ja aineettomuuden välimaastossa. Jotkut uskovat, että sielu siirtyy ihmiseen vähän ennen syntymää ja poistuu kehosta kuoleman jälkeen jättäen ruumiin 21 grammaa kevyemmäksi. Sarjan kuvat yrittävät visualisoida näitä ihmisyyden häilyviä hetkiä.

Blockage-lyhytelokuva tutkii yksilön sukupuoli-identiteetin suhdetta ulkomaailman ihanteisiin ja odotuksiin. Elokuvassa äitinsä hautajaisiin saapunut nainen palaa kotitaloonsa vuosien jälkeen. Kun hän löytää äitinsä vanhan leningin ja pukee sen ylleen, kauan sitten tukahdutettu identiteetti ja ristiriitainen tunnemaailma riistäytyvät vapaaksi. Kuka nainen oikeasti on?

Tero Puha (s. 1971) on kuvataiteilija, jonka pääasiallisia medioita ovat valokuva, video, elokuva, digitaalinen taide sekä performanssi. Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti, ja niitä on näytillä useiden museoiden kokoelmissa kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa ja Kiyosaton valokuvataiteen museossa Japanissa. Vuonna 2014 Puhalle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto.

Somewhere in between on osa instituutin Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Valokuvanäyttely on yleisön nähtävissä ilmaiseksi 5. tammikuuta 2018 saakka.

Somewhere in between – Tero Puha
Avajaiset: 3.11.2017 klo. 19h
Näyttely auki: 4.11.2017-5.1.2018

Kuva: Edison Caetano

Suomen Madridin-instituutti on hyväksytty Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi 25.9.2017. Suomen Madridin-instituutti on ulkomailla toimiva kulttuuri- ja tiedeinstituutti, jonka keskeisimpiä tehtäviä ovat tukea tiedettä ja tutkimushankkeita sekä edistää suomalaisen kulttuurin tunnettavuutta maailmalla.

Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on riippumaton, avoin ja kansainvälinen tiedeyhteisö. TSV tukee tiedeyhteisön omaehtoista kansalaistoimintaa ja yhteistyötä, edistää tiedeviestintää ja vahvistaa luotettavan tutkimustiedon käyttöä yhteiskunnassa sekä toimii tieteen edellytysten turvaamiseksi. Valtuuskunta julkaisee Tieteessä tapahtuu-lehteä, joka on tieteen ja tiedepolitiikan yleislehti sekä joka toinen vuosi TSV järjestää yhdessä muiden yhteistöjen kanssa Tieteen päivät.

Miten Jarred & Displaced -projekti alkoi?
Projekti alkoi kun sain kuulla, että minusta tulee isä. Uutinen teki oloni hyvin nostalgiseksi ja sai minut ajattelemaan omaa lapsuuttani. Tunsin oloni kaihoisaksi, kun ajattelin mennyttä ja sitä, ettei se aika koskaan enää palaa tulevien suurten muutosten vuoksi. Projektin avulla pystyin palaamaan lapsuuteni maisemiin ja tunteisiin ja käsittelemään näin kaipaustani. Kuvat eivät ole esillä aikajärjestyksessä eivätkä ne kerro tarinaa. Ne ovat enemmänkin menetetyn ajan palasia.Luonto on projektissa keskeisessä osassa, ja minulle erityisesti puut ovat tärkeitä.Uskon, että se puhuttelee ihmisiä, sillä myös muut voivat tunnistaa teoksista omia lapsuusmuistojaan.Haluan, että Jarred&Displaced on projekti, johon useat ihmiset voivat tutustua ja samaistuaja josta he voivat nauttia. Mustavalkoiset kuvat vuodelta 2016 ovat lapsuudestani, kun taas värikuvat ovat vuodelta 2017 ja niissä keskitytään nuoruuden muistoihin.Lapsuuteni oli täynnä seikkailuja, minkä voi huomata näyttelystä. Täydellisen kuvauspaikan etsiminen on aina seikkailu. Esimerkiksi Old Tijikko on kuvattu salaisessa paikassa, ja se on näyttelyn ainoa kuva, jota ei ole otettu Suomessa.Ohennetut värit auttavat minua muistamaan lapsuuteni vaikeudet. Haluan kuitenkin, että näyttely on ajaton – se on yksi syy siihen, miksi mukana ei ole kaupunkiympäristöjä, vain luontoa. Kuvissa yhdistyvät teollisuus ja luonto. Teollisuus sulkee luonnon purkkeihin, minkä avulla haluan saada ihmiset ajattelemaan. Kaikki purkit ovat kierrätettyjä, omasta keittiöstäni. Mukana on esimerkiksi tomaatti- ja oliivipurkkeja. Etsin koko ajan uusia purkkeja, jotta voin luoda uusia muotoja, mutta Suomessa niitä on enää hädin tuskin jäljellä. Olenkin innossani siitä, että olen löytänyt täältä Espanjan ruokakaupoista uusia purkkimuotoja.

Miten monivalotustekniikalla tehty näyttely syntyy?
Itse tekniikka innoitti minua projektin toteuttamiseen. Monivalotustekniikka saa ajattelemaan hyvin teknisesti, ja se näkyy kuvissa. Näyttelyn valokuvat on työstetty kahdessa vaiheessa: ensin otan kuvan purkista, jonka olen maalannut mustaksi, ja laitan filmirullan talteen purkkiin. Kun sitten menen luontoon ottamaan valokuvia, otan filmirullan purkista ja käytän sitä – hyödynnän siis samaa filmirullaa kaksi kertaa. Filmirullan asettaminen paikoilleen samaan kohtaan kuin ensimmäisessä kuvassa on haastavaa – eroa edelliseen saa olla korkeintaan yksi millimetri. Suurempi ero näkyisi liikaa valmiissa teoksessa. Ja valmiin teoksen näkee vasta, kun kuvat kehittää – virheitä ei siis voi korjata jälkikäteen. En käytä näyttelyn kuvissa Photoshopia tai muita kuvankäsittelyohjelmia. Sen vuoksi minun on työstettävä kuvia tarkasti harkiten ja pysähdyttävä valmistelemaan kaikki vaiheetperusteellisesti. Kameran ja kemiallisten tuotteiden on oltava oikeanlaisia. Yrityksiä ja erehdyksiä tulee paljon. Tämän tekniikan, jossa käytetään filmirullaa ja kuvat kehitetään itse, oppimiseen on kulunut paljon aikaa. Se ei ollut minulle tuttu ennen tätä projektia. Projektin aikana olen oppinut, että monivalotustekniikalla työstetyssä näyttelyssä ei voi saavuttaa täydellistä lopputulosta. Epätäydellisyys on tärkeää: Sen myötä kuvat heijastavat paremmin todellisuutta – sekin on epätäydellinen.

Onko jokin aihe, jonka erityisesti halusit mukaan tähän projektiin?
On yksi, mutta se ei ole mukana näyttelyssä. Kyse on kesämökistä, jossa vietimme lomia, kun olin pieni. Toivottavasti voin vielä joskus valokuvata siellä. Jarred & Displaced on jatkuva projekti.On paljon muistoja, jotka haluan elää uudelleen, ja siksi projektista tulee siis pitkä. Tänä vuonna olen työskennellyt paljon digitekniikalla, joka on hyvin erilainen prosessi – siinä lopputulokseen voi vaikuttaa useammilla tavoilla kuin filmikuvissa, sillä filmirullaan voi ottaa vain 10 kuvaa.

Mitä haluat kertoa näyttelyn videolla?
Projektissa tekniikka on keskeisessä osassa, ja siksi halusin tehdä videon, joka esitteleekuvausprosessia. V

Onko sinulla uutta projektia meneillään?
Kyllä, mutta se ei ole vielä julkinen. Siihen tulee mukaan kuvia ja video, ja käytän siinäkin tietysti monivalotustekniikkaa.

Instituutti osallistuu tänä vuonna Helsingissä järjestettävään latinalaisen Amerikan elokuvafestivaaliin Cinemaissiin tukemalla chileläisen Diego del Pozon dokumentin Cantalaon esityksiä. Ohjaaja itse on läsnä dokumentin esitysten aikana keskustellakseen yleisön kanssa.

Cantalao on Pablo Nerudan keksimä salaperäinen paikka, ja samalla myös hänen viimeinen tahtonsa: Cantalao on järjestö runoilijoille, taiteilijoille ja tiedemiehille Tyynen valtameren äärellä.

Diego del Pozo on elokuvaohjaaja sekä kirjailija ja lisäksi Suomen Madridin-instituutin edustaja Chilessä.

20.10 klo. 16.30 Elokuvateatteri Dubrovnik
21.10 klo. 18.30 Elokuvasali Korjaamo
22.10 klo. 17.00 Elokuvasali Korjaamo