Graafisen suunnittelijan Pekka Loirin näyttely Esencial. Carteles Finlandeses avataan Madridissa. Näyttelyn avajaisia vietetään 26. syyskuuta 2017, ja se on yleisön nähtävissä 12. marraskuuta asti Círculo de Bellas Artesissa. Pekka Loirin näyttely on osa Madrid Gráfica 17 -tapahtuman ohjelmaa.

Loirin julistetaide on tullut tutuksi Madridissa jo vuonna 2009, kun Suomen Madridin-instituutti toi teokset osana Madridin suomalaisen muotoilun kuukauden tapahtumia.

Musiikin kieli on universaalia, ja se mahdollistaa kulttuurien välisen kanssakäymisen. Yksi esimerkki tästä on espanjalainen klarinetisti Fátima Boix, joka on kotoisin pikkuruisesta Agost-kaupungista Alicanten läheltä. Hän työskentelee parhaillaan arvostetussa Lahden sinfoniaorkesterissa ja on orkesterin ainoa espanjankielinen muusikko. Boix asuu Helsingissä ja kulkee päivittäin Lahteen soittamaan orkesterin kanssa.

Missä opiskelit ja miten päädyit Suomeen?
Aloitin klarinetinsoiton kotikaupunkini Agostin filharmonian seurassa. Suoritin musiikin kandidaatin tutkinnon Alicantessa ja musiikin maisterin tutkinnon Murciassa. Vuonna 2009 lähdin Suomeen Erasmus-vaihtoon ja siitä se kaikki alkoi. Seuraavana vuonna pääsin opiskelemaan Sibelius-akatemian kandidaattiohjelmaan ja aloitin opinnot siellä joulukuussa vuonna 2016. Olen asunut Suomessa siitä asti… Vuoden 2017 tammikuusta asti olen työskennellyt Lahden sinfoniaorkesterissa yhtenä pääklarinetisteista ja Es-klarinettisolistina. Sain paikan koe-esiintymisten jälkeen ja olen orkesterissa nyt sijaisena.

Mitä mieltä kaupungissasi ollaan siitä, että olet jäänyt Suomeen näin pitkäksi aikaa?
Kaupungissani on noin 5000 asukasta, siellä on kaksi musiikkibändiä ja kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi siellä on pitkä puhallinsoittimien perinne. Sieltä ovat kotoisin monet hyvät muusikot, jotka nykyään soittavat muualla Espanjassa tai ulkomailla. Perheeni ja ystäväni ovat minusta ylpeitä ja tukevat minun kansainvälistymistäni, vaikka tämä vaikuttaakin siihen, ettemme näe niin usein.

Millaista on soittaa orkesterissa Lahdessa? Onko olemassa eroja tai samankaltaisuuksia espanjalaisten orkesterien kanssa?
Olen rakentanut orkesteriuraani lähinnä Suomessa, joten espanjalaisista orkestereista en pysty oikein sanomaan mitään. Mielestäni Lahden sinfoniaorkesteri on yksi Suomen parhaista ja se auditorio… siellä on paras akustiikka! On ainutlaatuista päästä soittamaan siellä. Lisäksi, kun opiskelin Suomessa ensimmäistä vuotta, kävin kuuntelemassa orkesteria lähes joka viikko ja opin paljon. Nyt työskennellessäni täällä voin sanoa, että muusikot ja henkilökunta ovat ihania ja ilmapiiri on lämmin, mutta toki myös ammattimainen ja kunnioittava.

Oletko soittanut espanjalaista musiikkia Lahden orkesterin kanssa?
Emme tähän mennessä ole soittaneet espanjalaista musiikkia, mutta se olisi ihanaa. Tietysti säveltäjiä kuten Falla, Granados, Turina… Olisi mukavaa soittaa myös nykyaikaista espanjalaista musiikkia, esimerkiksi Sánchez Verdún teoksia.

Onko sinulla joku suomalainen lempisäveltäjä tai jokin lempiteos?
Pidän paljon J. Tiensuusta, E. P. Salosesta ja K. Saariahosta. Erityisen kiehtovaa oli soittaa Saariahon klarinettikonserttoa yhdessä solisti Kari Kriikun kanssa.

Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Soitan Lahden sinfoniaorkesterissa vuoden 2017 joulukuuhun asti. Suunnitelmani on jatkaa valmistautumista ja koe-esiintymisiä sinfoniaorkestereille siihen asti, kunnes löydän pysyvän paikan. Jos vain mahdollista, haluaisin soittaa lempiklarinettia: Es-klarinettia. Se on soitin, joka yhdistetään perinteisesti orkesterimusiikkiin. Haaveilen siitä, että voisin tehdä sen tunnetuksi myös solistisoittimena esimerkiksi tekemällä yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa. Viimeisin yhteistyö oli kesällä, kun julkaistiin orkesteriversio William Neilin konsertosta A-klarinetille Santa Barbarassa, Kaliforniassa.

Marimekko on suomalaisen designin ylpeydenaihe. Se on suomalaisen muotoilun tunnetuimpia nimiä, joka tiedetään ympäri maailmaa. Yritys tunnetaan erityisesti sen erikoisista kuvioista kuoseissa ja värikkäistä tuotteista – omaperäisestä mutta rakastetusta tyylistään jo sen historian alkuajoista saakka.

Marimekon kenties tunnetuin kuosi on Maija Isolan vuonna 1964 suunnittelema Unikko, jonka tunnistaa jo kaukaa. Marimekolla on myös monia muita kankaita ja vaatteita, jotka ovat muodostuneet klassikoiksi. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon raidallinen Jokapoika-paita, joka on valittu 100 esinettä Suomesta -juhlanäyttelyn vuoden 1957 esineeksi. Näyttelyssä on edustettuna, totta kai, myös Unikko-kuosi, joka löytyy Nokian kumisaappaista. Miten Marimekosta muodostui suomalaisen muotoilun ilmentymä ja mikä on sen menestyksen salaisuus?

Vastaus löytyy Suomen Madridin-instituutin kirjaston kahdesta kirjasta, joihin suosittelemme tutustumaan. Suomenkielinen Marimekkoelämää – väriä, raitaa ja muotoja (julkaistu vuonna 2011) sekä englanninkielinen Marimekko – Fabrics, Fashion, Architecture (julkaistu vuonna 2003) sukeltavat Marimekon tarinaan perusteellisesti. Kirjat kertovat Marimekon synnystä, historian vaiheista, menestyksestä ja vastoinkäymisistä. Ne kertovat vaihe vaiheelta, miten Armi ja Viljo Ratia loivat Marimekon vuonna 1951, ja miten se vietiin maailmalle. Nykyään Marimekon tuotteita myydään noin 40 maassa ja yrityksen tavoitteena on kasvattaa vuosittain kansainvälistä myyntiä. Kirjoissa kirjoitetaan suunnittelijoista, jotka ovat vaikuttaneet yrityksen muotiin ja ilmeeseen. Niistä siis selviää, ketkä ovat Marimekon tunnettujen kuosien takana. Ajan saatossa yrityksessä on työskennellyt niin suomalaisia kuin muun muassa japanilaisia suunnittelijoita.

Kirjoissa on paljon kuvia, joista näkee, millaista muotia Marimekko on tehnyt, mistä kaikki alkoi ja miten sen muotoilu on vuosien varrella muuttunut. Kirjojen visuaalisuus miellyttää toden totta silmää – Marimekon värikkäät kankaat ja erityislaatuinen design ovat mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa.

Marimekkoa on ollut nähtävissä myös Espanjassa. Suomen Madridin-instituutti oli mukana järjestämässä Designmuseon isoa Marimekon kiertonäyttelyä Cádizissa vuonna 2012, jonka yhteydessä siis myös Marimekkoelämää-kirja julkaistiin. Näyttely järjestettiin ensin Helsingissä, jonka jälkeen se kiertänyt ulkomailla ja ollut esillä Cádizin lisäksi muun muassa Tokiossa.

Tule lukemaan lisää kiehtovasta suomalaisesta designista instituutin kirjastoon!

 

Kuva: Rauno Träskelin

Sata vuotta itsenäisyyttä ja sata esinettä, joiden avulla espanjalaiset pääsevät tutustumaan Suomen historiaan. Aina vaatimattomasta pettuleivästä äitiyspakkaukseen – hyvinvointiyhteiskunnan symboliin – ja Sibeliuksen sulkakynään, esille tulevat kansakunnan ominaispiirteet ja siirtymä metsästä elantonsa saavasta yhteisöstä tämän päivän demokraattiseksi ja edistyneeksi valtioksi.

100 esinettä Suomesta avataan 16. marraskuuta kansallisessa dekoratiivisten taiteiden museossa Madridissa (Museo de ArtesDecorativas), ja se on yleisön nähtävissä 14. tammikuuta 2018 asti. Näyttely on yksi Suomen Madridin-instituutin päätapahtumista itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi. Näyttely on tuotettu yhteistyössä kulttuuri- ja tiedeinstituuttien kanssa ja sitä koordinoi Suomen Viron‐instituutti.

Näyttelyssä yhdistyvät muotoilu, historia sekä arki. Näyttely avattiin ensimmäisenä Helsingin Designmuseossa, minkä jälkeen se kiersi Tallinnassa ja Oslossa. Espanjassa näyttely on nähtävissä nimenomaan myös Suomen itsenäisyyspäivänä, ja täältä se jatkaa vielä Riikaan.

100 esinettä Suomesta
16.11.2017-14.1.2018
Museo de Artes Decorativas
Calle de Montalbán, 12
28014 Madrid

Olen kiitollinen, että sain tutustua näihin lapsiin Cuscossa lähellä Limatamboa sijaitsevassa kyläkoulussa ja sen puutarhassa. Monet lapsista tulevat kouluun kaukaa, ja heidän koulumatkansa kävellen kestää tunnista kahteen tuntiin. Suurin osa lasten vanhemmista on maanviljelijöitä, ja lähes kaikki oppilaat ovat ketšuankielisiä sekä espanjankielisiä.

Koulun pihan toisella puolella on arkeologinen keskus Tarawasi, joka on inkojen pyhä seremoniapaikka. Tällä alueella kulkee myös kuuluisa Qhapaq Ñan, inkojen päätie. Nämä lapset ovat herkkiä sekä innokkaita oppimaan ja kuuntelemaan. Yhden täysin ketšuankielisen luokan kanssa pystyin puhumaan hieman, koska opiskelen ketšuaa. Lisäksi keskustelimme myös Andien alueella vallitsevasta maailmankuvasta sekä samankaltaisuuksista sen ja Suomen luonnon välillä.

Huomasin, että kirjastossa on vain oppikirjoja. Aion suunnitella koululle kirjojen lahjoituskampanjan. Miten voin puhua lukemisen tärkeydestä, jos kirjoja ei ole!

Oman uteliaisuutensa, viattomuutensa ja aitoutensa kautta nämä lapset ovat myös opettaneet minua. Kiitos Suomen Madridin-Instituutille, joka mahdollisti tämän kohtaamisen.

Lauantaina 23. syyskuuta kello 14.00–19.00 Lisboan kunnankirjastossa (la Biblioteca Municipal Palácio Galveias de Lisboa) vietetään Euroopan kielten päivää.

EUNIC Portugal antaa yleisölle mahdollisuuden oppia tuntemaan eri eurooppalaisia kieliä ja kulttuureita tarjoamalla kattavan kulttuuriohjelman sekä tekemistä koko perheelle. Suomi osallistuu tapahtumaan Instituutin järjestämällä työpajalla, jossa lapsille opetellaan suomalaisia sanoja. Työpajan vetäjänä toimii Joana Caldeira.

Tapahtumassa on tarjolla speak datingia (keskustelua kahdellatoista eri kielellä viiden minuutin aikana), tarinankerrontaa lapsille, konsertteja, pelejä, elokuvia, sekä ruuanlaitto- ja piirustustyöpajoja. Tervetuloa!

Kjell Westö
Kuva: M. Rosengard

Suomen Madridin-Instituutti vie suomalaisen kirjailijan Kjell Westön kiertueelle Argentiinaan ja Uruguayihin. Kiertueen aikana Westö esittelee kirjakaupoissa ja keskustelutilaisuuksissa romaaniansa Kangastus 38 (espanjaksi Espejismo 38, käännös Carmen Montes, julkaisija Nórdica), joka on kirjailijan viimeisin espanjaksi käännetty teos.

Buenos Airesissa järjestetään 19. syyskuuta Waldhuter kirjakaupassa yleisölle avoin tilaisuus, jossa Kjell Westö ja pohjoismaisten kielten kääntäjä Christian Kupchik keskustelevat fiktiosta, historiallisesta muistista ja suomalaisen kulttuurin kaksinaisuudesta.

Uruguayssa suomalainen kirjailija osallistuu erilaisiin tilaisuuksiin kansainvälisen FILBAMVD -kirjamessujen yhteydessä. Westö osallistuu tapahtumiin Espanjan kulttuurikeskuksessa 21. syyskuuta ja Escaramuza kirjakaupassa 22. syyskuuta sekä paneelikeskusteluun väkivallasta ja kirjallisuudesta, joka järjestetään visuaalisten taiteiden museossa (Museo Nacional de Artes Visuales).

19.9.2017 kello 18.30
Kirjaesittely: Kangastus 38
Librería Waldhuter
Av. Santa Fe 1685
Buenos Aires
Vapaa pääsy

21.9.2017 kello 19.00
Tapaaminen Kjell Westön kanssa
Centro Cultural de España
Rincón 629, piso 1
Montevideo
Vapaa pääsy

22.9.2017 kello 21.30
Lecturas 1 a 1
Librería Escaramuza
c/ Dr. Pablo de María 1185
Montevideo
Vapaa pääsy

24.9.2017 kello 17.30
Paneelikeskustelu: Väkivalta ja kirjallisuus
Museo Nacional de Artes Visuales.
Av. Tomas Giribaldi 2283
Montevideo
Vapaa pääsy

Miehet istuvat saunassa ja avautuvat. Samalla he näyttävät, että kyllä suomalainenkin mies osaa olla herkkä. Miesten vuoro -elokuva sukeltaa suomalaisten miesten sisimpään. Palkittu dokumenttielokuva käy läpi suomalaismiehen tunteet, koskettavat kokemukset ja eletyn elämän. Ja kaikki tämä tapahtuu suomalaiseen tapaan luonnollisesti saunalauteilla.

Saunassa miehet puhuvat suoraan sydämestään ja puhdistautuvat sekä fyysisesti että henkisesti. Elokuva matkaa läpi Suomen ja pysähtyy kuuntelemaan erilaisten saunojen lauteille elämäntarinoita rakkaudesta, syntymästä, kuolemasta ja ystävyydestä. Yksi mies jakaa tarinan lapsensa syntymästä, toinen taas omansa kuolemasta. Myös huoltajuuskiistoista, lapsuuden väkivallasta ja vankilakokemuksista avaudutaan. Tarinat paljastavat miehen sielun läheltä ja muodostavat väkevän muotokuvan suomalaisesta miehestä.

”On helpompi elää jos on joku jota rakastaa”, on ohjaaja Joonas Berghällin mukaan elokuvan todellinen sanoma. Myös ohjaaja Mika Hotakainen haluaa Miesten vuorolla korostaa rakkauden ja ystävyyden merkityksen välttämättömyyttä onnellisen elämän saavuttamisessa. Miesten vuoro kertoo asioiden jakamisen ja puhumisen tärkeydestä – mutta myös siitä, kuinka tärkeää on osata kuunnella. Elokuvan kohtauksissa usein yksi mies puhuu ja toinen kuuntelee.

Vuonna 2009 ensi-iltansa saanut elokuva on suomalainen mestariteos. Dokumenttielokuva on tunnelmallinen, pysäyttävä ja visuaalisesti kaunis. Elokuva on ollut menestys: se on kiertänyt yli sata kansainvälistä elokuvafestivaalia ja kahminut lähes kaksikymmentä palkintoa. Se on palkittu muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla sekä Sveitsissä, Israelissa, Puolassa, Virossa ja Yhdysvalloissa. Elokuva on ajaton suomalainen kulttuuriteos, joka elää vielä pitkään.

Sen korkean laadun ja arvostuksen vuoksi Miesten vuoro (espanjaksi Vapor de vida ja portugaliksi O vapor da vida) oli yksi dokumenttielokuvista, jotka instituutti esitti elokuvakiertueella Espanjassa, Portugalissa ja Latinalaisessa Amerikassa vuosina 2011 ja 2012. Elokuva sai mainioita arvosteluja Meksikosta ja Chilestä asti ja sai paljon kiitosta yleisöltä.

Miesten vuoro löytyy Suomen Madridin-instituutin kirjastosta, josta sen voi lainata pakahduttavaa elokuvakokemusta varten. Elokuvan ääniraita on suomeksi, ja siihen saa tekstitykset suomen, ruotsin tai englannin kielellä.

Suomen Madridin-instituutti järjestää yhdessä taiteilija Ulla Suokon kanssa taidekasvatustapahtumia ympäri Perua syys- ja marraskuussa 2017. Taidekasvatus on instituutin läpikantava teema Latinalaisessa Amerikassa Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Perun hankkeen tarkoituksena on luoda kosketuspintaa taideopetukseen perulaisissa kouluissa ja tutustuttaa opettajat taidekasvatukseen.

Ulla Suokko on suomalainen huilisti ja taiteilija. Hän suoritti esittävän säveltaiteen tohtoritutkinnon The Julliard Schoolissa New Yorkissa ja asuikin siellä pitkään. Suokko on esiintynyt monissa tärkeimmissä konserttisaleissa ympäri maailmaa ja soittanut orkestereiden solistina. Nykyään hän asuu Perussa, missä hän muun muassa opettaa nuoria muusikoita ja vetää työpajoja.

Tapahtumat:
7.–8.9.2017 Limatambo
Ulla Suokon esiintyminen Escuela de Sondor Imaculada Concepcionin koulun 60 oppilaalle Cuentos Musicales -tilaisuudessa. Taiteilija tekee interaktiivisesti lasten kanssa musiikkia ja kertomuksia. Lisäksi koulun opettajille järjestetään työpaja taidekasvatuksesta.

13.–15.9. Trujillo
Useassa koulussa Suokon Cuentos Musicales -esitys ja taidekasvatustyöpaja opettajille.

18.–24.9. Huancayo
Perun perinteiset tarinankerrontafestivaalit (Festival todas las palabras, todas!), joissa Ulla Suokon Cuentos Musicales -esityksiä, vierailuja kouluihin ja eri yhteisöihin sekä taidekasvatustyöpajoja opettajille.

Marraskuussa järjestetään tapahtumia Limatambossa ja Cuscossa, mutta ohjelma tarkentuu myöhemmin.

Mikä sai sinut osallistumaan Kolibriin?
Uteliaisuus. Ruokin uteliaisuuttani voidakseni nauttia yllätyksistä. Uteliaisuus johtaa yllätykseen ja yllätys tunteeseen.

Onko kuvituksen kieli universaalia? Millaisia monikulttuurisia ja paikallisia elementtejä käytät työssäsi?
Kyllä, kuvituksen kieli on universaalia, mutta siinä on eri vivahteita. Vaikka kuvakieltä pidetään muodollisesti universaalina kielenä, jota kaikki ymmärtävät, sanat tukevat sitä. Sanat antavat lopullisen merkityksen kuville, minkä vuoksi niiden tulkinta perustuu eri kielellisten muuttujien yhteisvaikutukseen. Käytän työssäni multikulttuurisina elementteinä kansainvälisiä ikonograafisia koodeja ja eri kulttuurien välisiä symboleja. Paikalliset tai kansalliset elementit konkretisoituvat eri viestintästrategioissa pääosin retorisina kielikuvina. Retoriset kielikuvat ovat suostuttelevia puhetapoja, joita käytetään sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, mutta niitä voi myös soveltaa graafisten viestien rakentamiseen.

“Huumori valaisee ja syventää ymmärrystä.”

Mikä merkitys huumorilla on julisteissasi ja kirjoissasi?
Julisteeni ja kirjani perustuvat huumoriin. Huumorin, mukaan lukien runouden, avulla kieltä voi avartaa ja sanoa asioita, joista ei voi puhua suoraan. Huumori ei ole taiteenlaji, mutta se on elämänasenne, joka voi viedä kohti taidetta ja vuorovaikutusta. Taide – runous yhtenä taiteen monista ilmaisumuodoista – on turhaa, koska sille ei ole käytännön tarvetta, mutta juuri tämä puute on sen tärkein käyttöarvo. Taide ja huumori pelastavat ihmiskunnan, sillä ne vapauttavat elämän vakavuudelta. Huumori perustuu olemassaolon absurdiuteen ja traagisuuteen, se kääntää kaikki perinteiset ajattelutavat ympäri ja muuttaa ne koomisiksi. Samanaikaisesti huumori paljastaa runollisesti todellisuuden kätketyn puolen. Metaforan avulla huumori ja runous paljastavat asioiden kaksoismerkityksen, ne pakottavat tarkastelemaan asioita toisesta näkökulmasta, ne saavat meidät ymmärtämään koko jutun juonen, ne auttavat ymmärtämään, että kaikella on kääntöpuolensa, ja että kaikki voi olla toisin kuin luulemme. Huumori tuo hymyn huulille, mutta lisäksi se valaisee ja syventää ymmärrystä.

Minkälainen kuva sinulla on Pohjoismaista yleisesti ja erityisesti Suomesta?
Uskon, että yleiskuva Pohjoismaista on hyvin positiivinen. Monella tapaa Pohjoismaat ovat olleet demokratian mallimaita hyvän politiikkansa, koulutuksen arvostuksen ja yhteiskuntasopimuksen ansiosta. Etelä-Euroopan maissa pohjoista elämäntapaa ja Pohjoismaiden yhteiskunnallisia saavutuksia tietyllä tavalla ihannoidaan. Tähän liittyy myös kateutta. Järjestys, täsmällisyys, kunnioitus, rauhallisuus ja vakavuus ovat ihailtavia arvoja, vaikkakin meidän näkökulmastamme miltei vastakkainen tapa mieltää olemassaoloa. Ammatissani arvostetaan erityisesti skandinaavisen muotoilun esteettisyyttä ja funktionaalisuutta: yksinkertaisuutta, selkeyttä, laadukkaiden materiaalien käyttöä, muotojen puhtautta…