Suomalaisen kuvataiteilija Tero Puhan näyttely Somewhere in between avautuu Suomen Madridin-instituutin galleriassa 3. marraskuuta 2017.

Näyttelyssä ilmaisumuotoina toimivat valokuva- ja videotaide, jotka yhdistyvät toisiinsa puhuakseen ihmisyydestä, joka etsii muotoaan. Valokuvien aiheet ilmentävät tunnetiloja ja sisäistä maailmaa, minkä lisäksi ne puhuvat vielä muotoaan etsivästä ihmisyydestä. Teossarjan kuvissa Puhan aiemmista sarjoista tuttu kehojen konkreettinen esittäminen on alkanut kadota, ja hän keskittyy yhä enemmän ihmisen sisäisen maailman tutkimiseen. Mukana on valokuvia sarjoista Unfinished (2010), 21 grams (2013) ja Distorted (2016–17).

Tero Puha (s. 1971) on kuvataiteilija, jonka pääasiallisia medioita ovat valokuva, video, elokuva, digitaalinen taide sekä performanssi. Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti, ja niitä on näytillä useiden museoiden kokoelmissa kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa ja Kiyosaton valokuvataiteen museossa Japanissa.

Somewhere in between on osa instituutin Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Valokuvanäyttely on yleisön nähtävissä ilmaiseksi 5. tammikuuta 2018 saakka.

Somewhere in between – Tero Puha
Avajaiset: 3.11.2017 klo. 19h
Näyttely auki: 4.11.2017-5.1.2018

Kuva: Edison Caetano

Suomen Madridin-instituutti on hyväksytty Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi 25.9.2017. Suomen Madridin-instituutti on ulkomailla toimiva kulttuuri- ja tiedeinstituutti, jonka keskeisimpiä tehtäviä ovat tukea tiedettä ja tutkimushankkeita sekä edistää suomalaisen kulttuurin tunnettavuutta maailmalla.

Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) on riippumaton, avoin ja kansainvälinen tiedeyhteisö. TSV tukee tiedeyhteisön omaehtoista kansalaistoimintaa ja yhteistyötä, edistää tiedeviestintää ja vahvistaa luotettavan tutkimustiedon käyttöä yhteiskunnassa sekä toimii tieteen edellytysten turvaamiseksi. Valtuuskunta julkaisee Tieteessä tapahtuu-lehteä, joka on tieteen ja tiedepolitiikan yleislehti sekä joka toinen vuosi TSV järjestää yhdessä muiden yhteistöjen kanssa Tieteen päivät.

Miten Jarred & Displaced -projekti alkoi?
Projekti alkoi kun sain kuulla, että minusta tulee isä. Uutinen teki oloni hyvin nostalgiseksi ja sai minut ajattelemaan omaa lapsuuttani. Tunsin oloni kaihoisaksi, kun ajattelin mennyttä ja sitä, ettei se aika koskaan enää palaa tulevien suurten muutosten vuoksi. Projektin avulla pystyin palaamaan lapsuuteni maisemiin ja tunteisiin ja käsittelemään näin kaipaustani. Kuvat eivät ole esillä aikajärjestyksessä eivätkä ne kerro tarinaa. Ne ovat enemmänkin menetetyn ajan palasia.Luonto on projektissa keskeisessä osassa, ja minulle erityisesti puut ovat tärkeitä.Uskon, että se puhuttelee ihmisiä, sillä myös muut voivat tunnistaa teoksista omia lapsuusmuistojaan.Haluan, että Jarred&Displaced on projekti, johon useat ihmiset voivat tutustua ja samaistuaja josta he voivat nauttia. Mustavalkoiset kuvat vuodelta 2016 ovat lapsuudestani, kun taas värikuvat ovat vuodelta 2017 ja niissä keskitytään nuoruuden muistoihin.Lapsuuteni oli täynnä seikkailuja, minkä voi huomata näyttelystä. Täydellisen kuvauspaikan etsiminen on aina seikkailu. Esimerkiksi Old Tijikko on kuvattu salaisessa paikassa, ja se on näyttelyn ainoa kuva, jota ei ole otettu Suomessa.Ohennetut värit auttavat minua muistamaan lapsuuteni vaikeudet. Haluan kuitenkin, että näyttely on ajaton – se on yksi syy siihen, miksi mukana ei ole kaupunkiympäristöjä, vain luontoa. Kuvissa yhdistyvät teollisuus ja luonto. Teollisuus sulkee luonnon purkkeihin, minkä avulla haluan saada ihmiset ajattelemaan. Kaikki purkit ovat kierrätettyjä, omasta keittiöstäni. Mukana on esimerkiksi tomaatti- ja oliivipurkkeja. Etsin koko ajan uusia purkkeja, jotta voin luoda uusia muotoja, mutta Suomessa niitä on enää hädin tuskin jäljellä. Olenkin innossani siitä, että olen löytänyt täältä Espanjan ruokakaupoista uusia purkkimuotoja.

Miten monivalotustekniikalla tehty näyttely syntyy?
Itse tekniikka innoitti minua projektin toteuttamiseen. Monivalotustekniikka saa ajattelemaan hyvin teknisesti, ja se näkyy kuvissa. Näyttelyn valokuvat on työstetty kahdessa vaiheessa: ensin otan kuvan purkista, jonka olen maalannut mustaksi, ja laitan filmirullan talteen purkkiin. Kun sitten menen luontoon ottamaan valokuvia, otan filmirullan purkista ja käytän sitä – hyödynnän siis samaa filmirullaa kaksi kertaa. Filmirullan asettaminen paikoilleen samaan kohtaan kuin ensimmäisessä kuvassa on haastavaa – eroa edelliseen saa olla korkeintaan yksi millimetri. Suurempi ero näkyisi liikaa valmiissa teoksessa. Ja valmiin teoksen näkee vasta, kun kuvat kehittää – virheitä ei siis voi korjata jälkikäteen. En käytä näyttelyn kuvissa Photoshopia tai muita kuvankäsittelyohjelmia. Sen vuoksi minun on työstettävä kuvia tarkasti harkiten ja pysähdyttävä valmistelemaan kaikki vaiheetperusteellisesti. Kameran ja kemiallisten tuotteiden on oltava oikeanlaisia. Yrityksiä ja erehdyksiä tulee paljon. Tämän tekniikan, jossa käytetään filmirullaa ja kuvat kehitetään itse, oppimiseen on kulunut paljon aikaa. Se ei ollut minulle tuttu ennen tätä projektia. Projektin aikana olen oppinut, että monivalotustekniikalla työstetyssä näyttelyssä ei voi saavuttaa täydellistä lopputulosta. Epätäydellisyys on tärkeää: Sen myötä kuvat heijastavat paremmin todellisuutta – sekin on epätäydellinen.

Onko jokin aihe, jonka erityisesti halusit mukaan tähän projektiin?
On yksi, mutta se ei ole mukana näyttelyssä. Kyse on kesämökistä, jossa vietimme lomia, kun olin pieni. Toivottavasti voin vielä joskus valokuvata siellä. Jarred & Displaced on jatkuva projekti.On paljon muistoja, jotka haluan elää uudelleen, ja siksi projektista tulee siis pitkä. Tänä vuonna olen työskennellyt paljon digitekniikalla, joka on hyvin erilainen prosessi – siinä lopputulokseen voi vaikuttaa useammilla tavoilla kuin filmikuvissa, sillä filmirullaan voi ottaa vain 10 kuvaa.

Mitä haluat kertoa näyttelyn videolla?
Projektissa tekniikka on keskeisessä osassa, ja siksi halusin tehdä videon, joka esitteleekuvausprosessia. V

Onko sinulla uutta projektia meneillään?
Kyllä, mutta se ei ole vielä julkinen. Siihen tulee mukaan kuvia ja video, ja käytän siinäkin tietysti monivalotustekniikkaa.

Instituutti osallistuu tänä vuonna Helsingissä järjestettävään latinalaisen Amerikan elokuvafestivaaliin Cinemaissiin tukemalla chileläisen Diego del Pozon dokumentin Cantalaon esityksiä. Ohjaaja itse on läsnä dokumentin esitysten aikana keskustellakseen yleisön kanssa.

Cantalao on Pablo Nerudan keksimä salaperäinen paikka, ja samalla myös hänen viimeinen tahtonsa: Cantalao on järjestö runoilijoille, taiteilijoille ja tiedemiehille Tyynen valtameren äärellä.

Diego del Pozo on elokuvaohjaaja sekä kirjailija ja lisäksi Suomen Madridin-instituutin edustaja Chilessä.

20.10 klo. 16.30 Elokuvateatteri Dubrovnik
21.10 klo. 18.30 Elokuvasali Korjaamo
22.10 klo. 17.00 Elokuvasali Korjaamo

Suomen Madridin-instituutti järjestää yhteistyössä Universidad de la Repúblican arkkitehtuurin, muotoilun ja kaupunkisuunnittelun tiedekunnan kanssa Jussi Tiaisen (s. 1954) Inhimillinen arkkitehtuuri -valokuvanäyttelyn Montevideossa. Näyttely avataan keskiviikkona 11.10., ja se on esillä 25.10. asti, minkä jälkeen tarkoituksena on viedä näyttely muualle Uruguayihin ja sen jälkeen Argentiinaan.

Kiertueen ajatuksena on tehdä tunnetuksi suomalaisia inhimillisiä ja aikaa kestäviä rakennusratkaisuja. Suomen suurlähetystö Buenos Airesissa tukee projektia. Näyttely on aikaisemmin kiertänyt Suomen Madridin-instituutin järjestämänä ympäri Espanjaa, ja se on ollut esillä myös Chilessä.

Näyttelyssä on yhteensä 23 kuvia ja tekstiä sisältävää valokuvapaneelia, jotka kuvaavat suomalaista arkkitehtuuria. Esillä on julkisia rakennuksia aina lastentarhasta kappeliin. Näyttelyn valokuvat on otettu Suomessa eri vuodenaikoina, joten rakennuksia ympäröivät vaihdellen joko talviset lumikinokset tai kesän aurinko. Katsojan on siis mahdollista nähdä rakennukset moninaisissa asuissaan.

Inhimillinen arkkitehtuuri -näyttelyn taustalla on Tiaisen kirja Human Scale in Finnish Architecture – Arquitectura finlandesa a escala humana (2011).

Jussi Tiainen on arkkitehtuuriin erikoistunut valokuvaaja, joka on toiminut freelancerina vuodesta 1976 asti. Tiaisen kuvia on julkaistu monissa kirjoissa ja niitä on ollut näytteillä 27 maassa: mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Espanjassa. Tiainen opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä, jossa hän asuu ja työskentelee nykyäänkin. Hän on Suomen tunnetuin ja tunnustetuin arkkitehtuurivalokuvaaja.

Inhimillinen arkkitehtuuri – Jussi Tiainen
11.-15.10.2017
Facultad de Arquitectura, Diseño y Urbanismo
Universidad de la República
Br. Artigas 1031
Montevideo

Kuvat: FADU/Ariel Blumstein

Espanjan valtion matkailutoimisto Helsingissä järjestää Suomalaiset Espanjassa –näyttelyn 9.10–16.10.2017 Tiedekulmassa Helsingissä.

Näyttelyllä matkailutoimisto haluaa osallistua satavuotiaan Suomen juhlintaan ja osoittaa, kuinka tärkeää lukuisten suomalaisten läsnäolo Espanjassa on.

Suomi-klubi on Suomen Madridin-instituutin järjestämä keskustelukerho, jossa harjoitellaan suomea rennossa ilmapiirissä. Klubi on suunnattu kaikille, jotka haluavat ylläpitää tai kehittää suomen kielen taitoansa. Klubilla keskustellaan Suomen kulttuurista ja suomalaisista tavoista.

Osallistuminen klubin tapaamisiin on ilmaista. Ilmoittaudu mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info(at)madrid.fi. Niille, jotka osallistuvat kaksi kertaa saman kauden aikana, annetaan lahjaksi kirja tai cd. Kysy lisää osoitteesta info(at)madrid.fi.

Mennään kahville!
Maanantai 9.10. kello 18.00–20.00
The Toast Café
Calle Fernando el Católico 50, 28015 Madrid
Tiesitkö, että me suomalaiset rakastamme kahvia? Kahvinjuonti on olennainen osa suomalaista kulttuuria. Sen vuoksi tapaamme The Toast -kahvilassa, jossa tutustumme toisiimme ja keskustellemme suomalaisesta kahvi- ja kahvilakulttuurista. Suomen Madridin-instituutti tarjoaa kahvit osallistujille, jotka ovat ilmoittautuneet ajoissa. Ilmoitathan tulostasi etukäteen lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@madrid.fi 8.10. kello 12 mennessä.

Suomalainen taide ja muotoilu
Keskiviikko 8.11. kello 18.00–20.00
Suomen Madridin-instituutti
Calle Caracas, 23 bajo, 28010 Madrid
Tapaamisen teema on suomalainen taide ja muotoilu. Tutustumme suomalaiseen taiteeseen vierailemalla Tero Puhan valokuvanäyttelyssä. Tutustumme samalla Suomen Madridin-instituutin kirjastoon, jossa on suomalaista sekä espanjalaista kirjallisuutta. Ilmoitathan tulostasi etukäteen lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@madrid.fi 8.11. kello 12 mennessä.

Vilkaisu Suomen historiaan
Torstai 30.11. kello 18.00–20.00
Museo Nacional de Artes Decorativas
Calle Montalbán 12, 28014 Madrid
Vuoden viimeisessä Suomi-klubin tapaamisessa tutustumme lyhyesti Suomen historiaan. Vierailemme yhdessä 100 esinettä Suomesta -näyttelyssä, joka on esillä 16.11.2017–14.1.2018 Museo Nacional de Artes Decorativasin tiloissa. Näyttely juhlistaa satavuotiaan Suomen itsenäisyyttä. Jokaista itsenäisyyden vuotta edustaa yksi esine. Vierailu on ennakkoon ilmoittautuneille osallistujille ilmainen. Ilmoittauduthan etukäteen lähettämällä viestin 29.11. kello 12 mennessä osoitteeseen info@madrid.fi.

Keskiviikkona 4. lokakuuta klo 12.30 eurooppalaisten kulttuuri-instituuttien verkosto EUNIC Espanja esittelee LIBER Madridin kansainvälisillä kirjamessuilla käännösapurahat, joita eri maat tarjoavat.

Suomen Madridin-instituutin lisäksi tapahtumassa ovat mukana Espanjan Euroopan komissio, Tšekin kulttuuri-instituutti, Goethe-instituutti, Italian kulttuuri-instituutti, Romanian kulttuuri-instituutti, Camões-instituutti, Ranskan kulttuuri-instituutti, Puolan kulttuuri-instituutti ja Cervantesin instituutti.

Tänä vuonna LIBER kansainväliset kirjamessut järjestetään 35:ttä kertaa, ja tapahtumaa vietetään 4.–6. lokakuuta IFEMA-messualueella.

Eurooppalaisen kirjallisuuden käännösapurahat
4.10.2017 klo 12.30
LIBER kansainväliset kirjamessut
IFEMA
Av. Partenón, 5
28042 Madrid

Graafisen suunnittelijan Pekka Loirin näyttely Esencial. Carteles Finlandeses avataan Madridissa. Näyttelyn avajaisia vietetään 26. syyskuuta 2017, ja se on yleisön nähtävissä 12. marraskuuta asti Círculo de Bellas Artesissa. Pekka Loirin näyttely on osa Madrid Gráfica 17 -tapahtuman ohjelmaa.

Loirin julistetaide on tullut tutuksi Madridissa jo vuonna 2009, kun Suomen Madridin-instituutti toi teokset osana Madridin suomalaisen muotoilun kuukauden tapahtumia.

Musiikin kieli on universaalia, ja se mahdollistaa kulttuurien välisen kanssakäymisen. Yksi esimerkki tästä on espanjalainen klarinetisti Fátima Boix, joka on kotoisin pikkuruisesta Agost-kaupungista Alicanten läheltä. Hän työskentelee parhaillaan arvostetussa Lahden sinfoniaorkesterissa ja on orkesterin ainoa espanjankielinen muusikko. Boix asuu Helsingissä ja kulkee päivittäin Lahteen soittamaan orkesterin kanssa.

Missä opiskelit ja miten päädyit Suomeen?
Aloitin klarinetinsoiton kotikaupunkini Agostin filharmonian seurassa. Suoritin musiikin kandidaatin tutkinnon Alicantessa ja musiikin maisterin tutkinnon Murciassa. Vuonna 2009 lähdin Suomeen Erasmus-vaihtoon ja siitä se kaikki alkoi. Seuraavana vuonna pääsin opiskelemaan Sibelius-akatemian kandidaattiohjelmaan ja aloitin opinnot siellä joulukuussa vuonna 2016. Olen asunut Suomessa siitä asti… Vuoden 2017 tammikuusta asti olen työskennellyt Lahden sinfoniaorkesterissa yhtenä pääklarinetisteista ja Es-klarinettisolistina. Sain paikan koe-esiintymisten jälkeen ja olen orkesterissa nyt sijaisena.

Mitä mieltä kaupungissasi ollaan siitä, että olet jäänyt Suomeen näin pitkäksi aikaa?
Kaupungissani on noin 5000 asukasta, siellä on kaksi musiikkibändiä ja kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi siellä on pitkä puhallinsoittimien perinne. Sieltä ovat kotoisin monet hyvät muusikot, jotka nykyään soittavat muualla Espanjassa tai ulkomailla. Perheeni ja ystäväni ovat minusta ylpeitä ja tukevat minun kansainvälistymistäni, vaikka tämä vaikuttaakin siihen, ettemme näe niin usein.

Millaista on soittaa orkesterissa Lahdessa? Onko olemassa eroja tai samankaltaisuuksia espanjalaisten orkesterien kanssa?
Olen rakentanut orkesteriuraani lähinnä Suomessa, joten espanjalaisista orkestereista en pysty oikein sanomaan mitään. Mielestäni Lahden sinfoniaorkesteri on yksi Suomen parhaista ja se auditorio… siellä on paras akustiikka! On ainutlaatuista päästä soittamaan siellä. Lisäksi, kun opiskelin Suomessa ensimmäistä vuotta, kävin kuuntelemassa orkesteria lähes joka viikko ja opin paljon. Nyt työskennellessäni täällä voin sanoa, että muusikot ja henkilökunta ovat ihania ja ilmapiiri on lämmin, mutta toki myös ammattimainen ja kunnioittava.

Oletko soittanut espanjalaista musiikkia Lahden orkesterin kanssa?
Emme tähän mennessä ole soittaneet espanjalaista musiikkia, mutta se olisi ihanaa. Tietysti säveltäjiä kuten Falla, Granados, Turina… Olisi mukavaa soittaa myös nykyaikaista espanjalaista musiikkia, esimerkiksi Sánchez Verdún teoksia.

Onko sinulla joku suomalainen lempisäveltäjä tai jokin lempiteos?
Pidän paljon J. Tiensuusta, E. P. Salosesta ja K. Saariahosta. Erityisen kiehtovaa oli soittaa Saariahon klarinettikonserttoa yhdessä solisti Kari Kriikun kanssa.

Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Soitan Lahden sinfoniaorkesterissa vuoden 2017 joulukuuhun asti. Suunnitelmani on jatkaa valmistautumista ja koe-esiintymisiä sinfoniaorkestereille siihen asti, kunnes löydän pysyvän paikan. Jos vain mahdollista, haluaisin soittaa lempiklarinettia: Es-klarinettia. Se on soitin, joka yhdistetään perinteisesti orkesterimusiikkiin. Haaveilen siitä, että voisin tehdä sen tunnetuksi myös solistisoittimena esimerkiksi tekemällä yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa. Viimeisin yhteistyö oli kesällä, kun julkaistiin orkesteriversio William Neilin konsertosta A-klarinetille Santa Barbarassa, Kaliforniassa.