21. helmikuuta vietetään kansainvälistä äidinkielen päivää, jolloin juhlistetaan kielellistä monimuotoisuutta ja muistutetaan äidinkielen tärkeästä roolista opetuksessa. Päivän historia ulottuu vuoteen 1999, kun UNESCO päätti aloittaa vuosittaisen äidinkielen merkityksen juhlistamisen.
Äidinkieli on tärkeä osa identiteettiä. Se on ensimmäinen opittu kieli, johon identifioidumme, ja se sitoo yksilön yhteisöön ja perinteisiin vahvistaen kulttuurista identiteettiä. Kielen kautta siirtyvät kulttuuriset arvot, ajattelutavat ja tavat, sekä lisää ymmärrystä omiin juuriin. Tästä syystä äidinkieltä pidetäänkin myös ihmisen tunnekielenä.
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, sekä saamen kielillä eli pohjois-, inarin- ja koltansaamella on virallinen asema Suomessa saamelaisten kotiseutualueilla. Suomessa opetuksessa lapsilla ja nuorilla on oikeus opiskella saamea äidinkielenään tai toisena kielenä. Virallisia vähemmistökieliä Suomessa ovat myös esimerkiksi viittomakielet ja karjalan kielet.
Sen lisäksi, että äidinkieli vahvistaa identiteettiä, kohtaaminen muiden äidinkielten kanssa on kiinnostavaa, sekä rikastaa ymmärrystämme erilaisista kulttuureista ja tavoista ajatella. Kielten uniikit sanat ja sanonnat tiivistävät kokemusta ja ymmärrystä alueeseen ja juuriimme.
Suomalaisille tuttuja sanoja, kuten ”sisu”, tai ”kaamos”, on vaikea kääntää sanatarkasti toiselle kielelle, ja niissä tiivistyy erityinen ja usein henkilökohtainen kokemus suomalaisesta periksiantamattomuudesta sekä talven pimeästä ajasta. Espanjassa taas ”sobremesa”-termille, joka tarkoittaa ruokailun jälkeen pöydän ääressä vietettyä nautinnollista aikaa, ei ole muissa kielissä suoraa käännöstä. Portugalinkielinen sana ”saudade” puolestaan tarkoittaa syvää, melankolista kaihoa ja nostalgiaa kuvaavaa tunnetta, johon sekoittuu haikeaa onnea ja menetetyn rakkaan asian tai henkilön kaipuuta. Pohjoissaamelainen sana ”jaskatvuohta” tarkoittaa levollista ja kokonaisvaltaista äänettömyyttä sekä tyyneyden tunnetta, missä äänettömyyttä ei nähdä jonkin puutteena vaan pikemminkin läsnäolevana elementtinä.
Äidinkielen päivänä on siis oivallinen hetki pysähtyä äidinkielen merkityksen ja moninaisuuden merkityksien äärelle vaikkapa kirjallisuuden tai musiikin parissa!
